Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? – viisi työelämän parhainta käytännettä muualta Euroopasta

 

Parempi työelämä! -hankkeen yksi tavoitteista on hankeaikana löytää ja tunnistaa työelämää kehittäviä käytänteitä niin Suomesta kuin muistakin maista. Hyvien käytänteiden tunnistaminen ja levittäminen osaksi suomalaista työelämää on tärkeä tavoite, jonka avulla voidaan hyödyntää ESR+rahoitustakin tehokkaammin.

Koordinaatiohankkeemme on tavannut työelämän edustajia mm. Saksasta, Hollannista, Sveitsistä, Ruotsista ja Islannista. Yhteisenä havaintona näistä ensimmäisistä kohtaamisista haluan kuitenkin nostaa esiin, että suomalaisessa työelämässä on moni asia paljon positiivisemmin kuin me itse aina ymmärrämmekään. Tulevaisuudessa tulenkin kirjoittamaan tänne blogiin myös niistä suomalaisista työelämän käytänteistä, joita muut kadehtivat meiltä! Mutta sitä ennen tutustutaanpa viiteen positiiviseen työelämän käytänteeseen, joihin me voisimme Suomessakin kiinnittää enemmän huomiota, tai jopa kokeilla ottaa käyttöön.

1. Työpaikkojen monikulttuurisuus on tärkeä ja tavoiteltu arvo (Saksa)

Saksalainen työelämä on monessa suhteessa hierarkisempaa kuin suomalainen työelämä, mutta monimuotoisuudessa saksalainen työelämäkulttuuri on Suomea edellä. Monikulttuurisuus on työpaikkojen veto- ja pitovoimatekijä. Yrityksillä ja organisaatioilla on aito halu olla monikulttuurisia ja monimuotoisia työpaikkoja. Monikulttuurisuuteen pyritään johdonmukaisesti ja useilla työpaikoilla on erikseen nimetty myös henkilö, jonka tehtävä on huolehtia työyhteisön monimuotoisuudesta. Saksalainen kulttuuri on hyvin ratkaisukeskeistä ja jopa pedanttia. Tällainen kulttuuri johtaa siihen, että myös arvoihin liittyviä asioita johdetaan strategiakeskeisesti ja yritykset pyrkivät aina palkkaamaan taidoiltaan parhaimman henkilön; kielitaito ei välttämättä ole ratkaisevin tekijä.

2. Oppisopimuskoulutus innostaa nuoria työelämään (Sveitsi)

Suomalaisista nuorista vain 51% odottaa työelämään pääsyä innoissaan. Luku on tipahtanut dramaattisesti vuosien kuluessa. Vuonna 2018 82% suomalaisista nuorista odotti työelämään pääsyä innoissaan. Sveitsissä nuorten asenteet työelämää kohtaan koetaan positiivisemmiksi. Yhtenä syynä positiivisempaan asenteeseen pidetään sveitsiläistä oppisopimuskoulutusta. Nuorisotyöttömyys on Sveitsissä matalaa ja oppisopimusmallin nähdään myös estävän syrjäytymistä, sillä se tarjoaa väylän koulutukseen myös syrjäytymisvaarassa oleville sekä henkilöille, joiden kielitaito ei riitä esimerkiksi lukio-opiskeluun. Kaksi kolmesta peruskoulun päättävästä nuoresta valitsee dual-koulutuksen, jossa ammatti opitaan pääsääntöisesti yrityksissä. Nuoria motivoi oppisopimuksen pariin taloudelliset syyt, mutta myös oppisopimuskoulutuksen positiivinen maine. Oppisopimuskoulutus nähdään toimivana väylänä päästä nopeasti mukaan työelämään ja oppisopimuskoulutuspaikat ovatkin usein nuorten ensimmäisiä työpaikkoja. Oppisopimuksen kautta nuoret saavat myös positiivisia työelämäkokemuksia heti työelämään siirryttyään.

3. Yhteisöllisyydelle ja vuorovaikutukselle varataan työaikaa (Ruotsi)

Me suomalaiset rakastamme vitsailla ruotsalaiseen kulttuuriin stereotyyppisesti kuuluvilla diskuteeraus ja kaffepaus -teemoilla. Ruotsalaiset itse kuitenkin nostavat työelämäkulttuuriin kuuluvan yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen yhdeksi supervoimakseen. Ruotsissa työyhteisöltä haetaan sosiaalisuutta, kepeyttä ja mahdollisuuksia viettää aikaa niin työajalla, kuin työajan ulkopuolellakin työkavereiden kanssa. Ruotsissa yritykset ja organisaatiot panostavat yhteisöllisiin hetkiin ja työntekijöiden osallistumista esimerkiksi viikoittaiseen pullahetkeen pidetään arvokkaana, eikä poisjäämistä suvaita. Ruotsissa varataan työaikaa rutkasti myös muihin yhteisöllisiin hetkiin, kuten syntymäpäivien ja saavutusten juhlimiseen. Vuorovaikutuksellisen kulttuurin vuoksi työpaikkojen vastaanottokyvykkyys on hyvällä tasolla; uusi työntekijä halutaan sitouttaa organisaatioon ja perehdyttämisessä varataan aikaa sosiaaliselle kanssakäymiselle substanssiin perehtymisen lisäksi.

4. Työtä tehdään myös ilman koulutusta osaavan työparin kanssa (Islanti)

Islanti on väkimäärältään pieni valtio, jonka noin 390 000 asukkaasta yli puolet asuu tuliperäisen saaren pääkaupungissa. Islantilaista työelämää leimaa kulttuurinen piirre, joka on meille suomalaisille aika tuntematon; koulutusta vastaamaton työ. Islannissa työntekijät vaihtavat työpaikkaa ja myös alaa useita kertoja työuransa aikana. Islannille on tyypillistä työpari-ilmiö, jossa myös kouluttamaton henkilö voi tehdä työtä yhdessä työparina koulutetun henkilön kanssa; esimerkiksi poliisivoimissa työskentelee kouluttamattomia henkilöitä yhdessä koulutetun polisiin kanssa. Islannissa osaajapulaa on taklattu työparityöskentelymallilla, sillä väkimäärältään pienessä maassa ei ole saatavilla koulutettuja henkilöitä kaikkiin työtehtäviin. Työparimallin nähdään myös kannustavan ihmisiä uranvaihtoon sekä antavan mahdollisuuden kokeilla uutta uraa ennen kalliisiin koulutuksiin hakeutumista. Islannissa pyritäänkin hakemaan jokaiseen työtehtävään sopivin henkilö, eikä koulutus ole aina sopivuutta määrittävin tekijä.

5. Työ ei tarvitse aina esimiestä, tiimikin voi riittää (Hollanti)

Hollannin esimerkillä Suomeenkin on rantautunut Buurtzorg-mallina tunnettu toimintamalli, joka perustuu itse- ja yhdessäohjautuviin tiimeihin. Buurtzorg-malli on lähtenyt kehittymään hollantilaiselta hoiva-alalta, jossa vanhustenhoitotyötä tehdään 10-12 hengen tiimeissä, joilla ei ole vetäjää. Tiimit hoitavat itse esihenkilölle normaalisti kuuluvat työtehtävät, kuten rekrytoinnit ja työnjärjestelyt. Mallissa työntekijöiden sitoutuminen on ollut vahvempaa vastuun kasvaessa. Hollannissa on löydetty johtajia vähentävästä mallista myös taloussäästöjä, Buurtzorg-malli on tuonut Hollannin terveydenhoitoalalle 40% säästöt. Mallia on testattu myös Suomessa, jossa ensimmäiset kokemukset ovat olleet hyvin positiivisia. Malli sopii myös muille aloille kuin terveydenhuoltoon.

Mitä sinä olit mieltä näistä havainnosta? Ovatko esimerkkimaat Suomea edellä yllä olevissa teemoissa?

 

Keväterveisin, projektipäällikkö Henna Kymäläinen