Ruovikoituminen - ongelma vai resurssi

Suomen rannikkoalueiden tila on voimakkaasti heikentynyt viime vuosikymmeninä. Vakavin uhka on rehevöityminen ja sen aiheuttama umpeenkasvu. Aiemmin rantoja hyödynnettiin laajasti karjan laidunalueina ja niiltä kerättiin heinää talvirehuksi. Karjatalouden muutosten vuoksi rantalaiduntaminen on vähentynyt ja rantaniittyjen määrä on pudonnut aiemmasta vajaasta 60 000 hehtaarista nykyiseen noin 6000 hehtaariin. Samaan aikaan ranta-alueiden ravinnekuormitus on lisääntynyt. Valuma-alueilta tulevat ravinteet ja kiintoaines sekä ilman typpilaskeuma rehevöittävät vesiä ja rantoja, mikä osaltaan on johtanut kasvillisuuden runsastumiseen ja umpeenkasvuun.

Erityisesti tilanteesta on hyötynyt järviruoko, joka peittää rantoja jopa satojen hehtaarien laajuisina kasvustoina. Ruovikot hävittävät rantojen ja vesialueiden avoimuutta tarvitsevien eläin- ja kasvilajien elinympäristöjä, heikentävät veden laatua, lisäävät metaanipäästöjä, sulkevat maisemia, hankaloittavat rantojen virkistyskäyttöä sekä vähentävät rantakiinteistöjen arvoa. Monet rantojen luontotyypit, kuten rantaniityt on luokiteltu uhanalaisiksi ja monet niillä elävät eliölajit ovat taantuneet ja uhanalaistuneet.

Järviruo’on hyötykäyttöä edistämällä ranta-alueiden tarpeellisiin hoitotöihin saadaan lisää kiinnostavuutta ja kustannustehokkuutta

Järviruoko tuottaa suuren määrän biomassaa ja sillä on perinteisesti ollut lukuisia käyttökohteita, mm. rakennusaineena ja karjan rehuna. Sen korjuu tuottaa monia positiivisia hyötyjä ranta-alueille. Ruo'on leikkaaminen mahdollistaa ekologisen lähienergian ja rakennusmateriaalin tuottamisen. Leikkuulla voidaan parantaa ruovikkoisten merenlahtien vesien tilaa ja lisätä ranta-alueiden luonnon monimuotoisuutta, kun umpeen kasvaneet merenrantaniityt saadaan avoimiksi kahlaajalinnustolle ja monipuoliselle niittykasvillisuudelle. Lisäksi edistetään merenlahtien virkistyskäyttöä ja avarretaan lähimaisemaa.  Ruovikoiden ja muun vesikasvillisuuden niitolla parannetaan vesien tilaa poistamalla vedestä ravinteikasta kasvimassaa ja parantamalla veden virtauksia sekä vähennetään mataliin lahtiin kertyvän orgaanisen aineksen määrää. Samalla tehdään elintilaa monille taantuneille lintu-, kala-, hyönteis- ja kasvilajeille.

Ilman suunnittelua toteutetuilla ruovikoiden niitolla voidaan kuitenkin aiheuttaa haitallisia vaikutuksia esimerkiksi ruovikosta riippuvaisille lajeille, veden laadulle tai rantojen virkistyskäytölle. Siksi niittotyöt ja rannoilla tarvittavat muut hoito- ja kunnostustyöt tulee suunnitella huolellisesti.