Talvileikkuu

Talvileikkuulla tarkoitetaan kuivan, ylivuotisen ruovikon keruuta talvella lumen päältä routaantuneella maa-alueella ja jään päältä vesialueella. Talvileikkuilla ei ole niin suuria myönteisiä ja välittömiä vaikutuksia ruovikon seuraavan vuoden kasvuun kuin kesäleikkuilla, koska ravinteet on jo varastoitu juurakkoon. Yhden vuoden leikkuulla vaikutukset voivat olla jopa ruovikon kasvua lisääviä, kun vanha ruovikko ei mekaanisesti estä eikä varjosta uuden ruovikon kasvua. Kerran toteutettuna talvileikkuusta on hyötyä rantaniityillä, joille saadaan seuraavana kesänä laidunnus. Talvileikkuusta hyötyvät myös seuraavana keväänä avointa rantaa etsivät levähtävät muuttolinnut.

Useamman vuoden peräkkäiset leikkuut tuovat pidempiä hyötyjä

Talvileikkuilla estetään ruokoturpeen muodostumista ja rantaviivan pakenemista kauemmas vesialueelle, parannetaan veden virtausta sekä vähennetään mätänevän massan aiheuttamia metaanipäästöjä.Talvella leikatun ruo’on mukana poistuu ravinteita noin 20 - 30 % kesällä korjatun ruo’on ravinteiden määrästä, mutta koska se parantaa ruovikon elinkykyä, se edistää uuden kasvuston ravinteiden sitomiskykyä. Esimerkiksi Virossa ruovikon on todettu hitaasti taantuvan ja harvenevan talvileikatuilla kohteilla, mutta toisaalta yhdeltä alueelta on arvioitu voitavan kerätä kattoruokoa toistuvasti noin kymmenen vuotta.

Hyvissä olosuhteissa talvileikkuukohteista saadaan helpommin koottua laajempi kokonaisuuksia kuin kesäleikkuukohteilla (samalla laitteella voidaan leikata vesi- ja maa-alueilla). Talvileikkuu on järkevää:

• alueilla, joihin ei pääse kesäaikaan tai vesileikkuumassalle ei löydy rannalta nostopaikkaa
• haluttaessa korjata talviruokoa erityistä käyttötarkoitusta varten (rakentaminen, poltto, kuivike)
• suotuisissa jää- ja lumiolosuhteissa (omatoiminen ruovikon korjuu maatalouslaitteilla)

Talvella korjattua ruokoa käytetään laajasti Euroopassa ruokokattojen tekoon. Se käy myös seinäeristeeksi esimerkiksi harkkoina ja levyinä. Suomessa rakentamiskäyttö on ollut vähäistä eivätkä kaikki, etenkään reheväkasvuiset vesiruovikot sovellu kattoruo’ksi. Talviruokoa voidaan muiden korsimateriaalien tapaan polttaa energiaksi. Se käy myös kate- ja kuivikeaineeksi sekä humusaineen lisääjäksi peltomaahan. Koristetarkoituksiin ja käsitöihin talviruoko käy kesäruokoa paremmin. Talviruo’on hyötykäytöllä voidaan edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa sitomalta hiiltä pois kierrosta pitkäksi aikaa (rakentaminen, maanparannus, käsityöt) tai korvaamalla fossiilisia polttoaineita (poltto).

Monien talviruo’on käyttömuotojen kannalta on tärkeää, että ruoko on mahdollisimman kuivaa. Paras ruovikon korjuuaika on kevättalvi, jolloin ruokokasvuston kosteuspitoisuus on alimmillaan, n. 18-20 %. Kevättalvella sääolosuhteet ovat usein myös soveltuvimmat korjuuseen.

Vaikeat ja vaihtelevat olosuhteet asettavat vaatimuksia korjuukoneille

Talvikorjuun haasteena on talvien vaihtelevat sääolosuhteet, etenkin jos kantavaa jääpeitettä tai kunnon routaa ei synny. Ruovikoiden jäätymistä hidastaa mätänevästä karikkeesta tuleva lämpöenergia ja korkean veden aikaan korkealle korsiin jäätyvä eristävä jääkansi. Ruovikoihin laskee usein jäätymistä hidastavia ojavesiä ja niiden reunoille kasaantuu tuulen avoimilta jääalueilta kuljettamaa lunta.

Talvileikkuukoneilta edellytetään alhaista pintapainetta ja hyvää kulkukykyä paksussa lumessa. Leikattu ruoko on saatava kerättyä talteen. Alhainen pintapaine on ratkaistu usein käyttämällä telaketjulaitteistoa. Telakoneet vaativat kuitenkin kuljetuskaluston työmaiden väliseen siirtoon. Hyvinä jäätalvina voidaan käyttää maatalouden niitto- ja paalauskalustoa. Pintapaine alenee käyttäen pieniä ja paripyörillä varustettuja traktoreita. Niitto- ja paalauslaitteiden kantavuus ja matala maavara voivat kuitenkin estää korjuun runsaslumisina talvina. Suuret ja painavat kanttipaalaimet eivät työhön sovi.