Järviruoko

Järviruoko kasvaa ympäri maapalloa

Järviruoko on monivuotinen heinäkasvi, kosmopoliitti, jota tavataan ympäri maapalloa kosteilla kasvupaikoilla: rannoilla, matalissa vesissä ja ojissa. Kilpailukykyisenä laji muodostaa usein suuria monotonisia kasvustoja. Ruoko on hyötynyt ilmastonmuutoksesta, rehevöitymisestä ja rantalaidunnuksen päättymisestä, mahdollisesti myös ruoppauksista.  Maamme järvet ja merenlahdet ovat viime vuosina rehevöityneet runsaasti ja ruovikoiden kasvu on ollut nopeaa.

Suomessa ruovikoita löytyy Ahvenanmaalta aina Lappiin asti. Etelä-Suomen rannikkoalueiden kokonaismäärästä tehtiin vuonna 2006 kunnittainen arvio, joka perustui 1997-2002 Landsat -satelliittikartoituksiin. Arvion mukaan Etelä-Suomen selvitysalueella kasvoi noin 30 000 hehtaaria ruokoa. Lisäksi koko Suomen rannikkoalueiden ruovikoiden ja merenrantaniittyjen määrää  ELY-keskuksittain arvioitiin vuonna 2013 ranta-alueiden monikäyttöoppaassa. Suomen ruovikoiden kokonaismäärän on karkeasti arvioitu olevan noin 100 000 hehtaaria. Ruotsin kokonaismääräksi on maatalousyliopistossa (Sveriges lantbruksuniversitet) arvioitu jopa 200 000 hehtaariksi. Järvien umpeen kasvaessa ja ranta-alueiden rehevöityessä ruovikoituminen etenee kuitenkin jatkuvasti. Ruovikoiden kokonaismäärästä ja tilanteen kehityksestä tarvitaan Suomessa ajankohtaista tietoa.

Järviruoko sisältää energiaa

Järviruoko muodostaa runsaasti biomassaa ilman ihmisen tuotantopanoksia. Sen energiasisältö on lähes sama kuin puuhakkeella painokiloa kohden. Monikäyttöisellä ruo'olla on useita eri käyttövaihtoehtoja ja sitä kautta monenlaisia korjuuketjuja. Laajaakaan ruovikkoa ei kuitenkaan voida ottaa hyötykäytön piiriin, mikäli leikkuumassaa ei saada tuotua kantavalle, riittävän tilavalle välivarastopaikalle ja kuljetettua sieltä pois. Kustannustehokkainta on, jos kaukokuljetusta ei tarvita, vaan ruoko käytetään esimerkiksi lähipellolla maan-parannusaineena ja lannoitteena.

Ruovikoiden lisääntymisen negatiiviset vaikutukset

• umpeuttaa ja tukahduttaa avoimia elinympäristöjä ja niihin sopeutunutta lajistoa (avoimet rantaniityt, monilajiset ja monimuotoiset vesikasvillisuus-avovesimosaiikit, hiekkarannat),
• heikentää veden virtausta, vähentää avovesialaa
• mätänevä ruoko tuottaa metaanipäästöjä ja kuluttaa rantavesien happea, ruokoturve nostaa maanpintaa vedessä ja edistää rantojen umpeenkasvua
• heikentää ranta- ja vesialueiden virkistyskäyttöä (veneväylät, uimapaikat umpeutuvat)
• umpeuttaa näkymiä ja muuttaa maisemakuvaa sulkeutuneeksi
• hajuhaitat, esteettiset haitat,
• heikentää rantakiinteistöjen arvoa
• talven jäljiltä rantaan ajautuvat ruokolautat teettävät paljon töitä mökkikiinteistöillä

 Ruovikoiden kasvun positiiviset vaikutukset

• Ruovikossa elävät lajit ovat runsastuneet. Monet ruovikossa elävät lajit tosin elävät monimuotoisilla reunavyöhykkeillä, vain harvat tarvitsevat laajoja yhtenäisiä ja sankkoja ruovikoita. Kuivat, paksulla ruokoturpeella kauempana vesirajasta kasvavat ja harvemmat ruovikot eivät ole tärkeitä lajistollisesti.
• kutualueilta kaloille (monimuotoiset ruovikot, ei tiheät)
• pidättää kiintoainesta, sitoo ravinteita juurakkoonsa ja kasvustoonsa, juuriston tuo happea pohjasedimenttiin, vähentää sedimentin ravinteiden uudelleen vapautumista
• torjuu (aallokko)eroosiota
• näkösuoja, melusuoja