Pieni ja piskuinen Islanti uskaltaa kokeilla työelämässä

 

Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan se joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa; näin meillä Suomessa on ainakin uskottu. Toisessa pienessä pohjoismaassa Islannissa, asenne on hyvin erilainen. Islanti näyttäytyy muulle Euroopalle ja Pohjoismaille hyvinkin kokeilunhaluisena ja rohkeana maana ja tämän piirteen myös itse islantilaiset nostavat usein esille. Islannissa ei vallitse ”näin meillä on tehty aina” -kulttuuri, vaan maassa kokeillaan rohkeasti uusia ideoita mm. työelämän kehittämiseksi ja työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

 

Pilottikokeilusta lyhennettyyn työviikkoon

Islannin julkisella sektorilla kokeiltiin nelipäivästä työviikkoa laajassa pilotissa jo vuosina 2015-2019. Pilotissa oli mukana yhteensä yli 2500 työntekijää, joiden työtunnit vähenivät 40 tunnista joko 35-36 tuntiin viikossa; palkkojen pysyessä ennallaan. Kokeilussa tulokset olivat huikeita, sillä tuottavuus joko parani tai pysyi ennallaan. Työntekijät kokivat myös stressitilansa vähentyneen kokeilun seurauksena; raportissa kuvattiin niin terveyden kuin työhyvinvoinninkin kohentuneen pilotin aikana. Onnistuneen kokeilun jälkeen Islannin ammattiliitot neuvottelivat pysyviä työaikalyhennyksiä kymmenille tuhansille jäsenilleen.

Työajanlyhennyskokeilu on hyvä esimerkki Islannin kokeilukulttuurista. Saarivaltiossa, niin paikallisella kuin valtiollisellakin tasolla nähdään kokeilukulttuuri järkevänä toimintatapana ja ainahan voi palata vanhaan, jos uusi malli osoittautuukin epäkäytännölliseksi. Tällaisella asenteella Islanti käsitteli mm. uuden vanhempainvapaalain vain 10 kuukaudessa.

Vanhempien rooli työmarkkinoilla on yhtä tärkeä

Vuonna 2001 hyväksytty vanhempainvapaalaki on ollut iso harppaus kohti työn ja perheen yhdistämisen helpottamista Islannissa. Islanti on kulttuuriltaan perheystävällinen maa, jossa naisten ja miesten työ nähdään yhtä tasa-arvoisena koko yhteiskunnassa. Islannissa onkin OECD-maiden naisista korkein työllisyys. Uudella vanhempainvapaalailla kannustettiin naisia ja miehiä pitämään yhtä paljon vanhempainvapaita ja tulokset ovat olleet hyvin positiivisia. Toinen mielenkiintoinen kokeilu on ollut Reykjavikin alueella tehty lasten harrastustakuumalli. Reykjavikin alueella valtio järjestää koululaisille heti koulupäivän jälkeen erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Valtio myös tukee perheitä harrastusten kuluissa sekä kuljetuksissa harrastuksiin. Kokeilu on nähty Islannissa hyvin positiivisena; malli tukee niin lasten terveellisiä elintapoja liikunnallisten harrastusten muodossa kuin auttaa vanhempia jaksamaan arjen kiireissä vapauttamalla heidät harrastusrumbasta.

Yhteiskunnan lisäksi Islannissa uskaltavat kokeilukulttuuria harrastaa myös itse asukkaat. Islannissa koulutus nähdään joustavana ja useimmat vaihtavat alaa useita kertoja työuransa aikana. Islanti myös kannustaa tähän mm. työparityöskentelymallin avulla. Työparimallissa kouluttamaton henkilö voi työskennellä monissa ammateissa työparinaan koulutettu henkilö. Näin Islannissa on saatu uutta henkilöstöä mm. poliisivoimiin. Uutta työntekijää palkatessa keskitytäänkin enemmän henkilön kokemukseen, osaamiseen ja yleiseen sopivuuteen tehtävässä, eikä vain koulutukseen. Työpaikan lisäksi islantilaiset uskaltavat vaihtaa myös asuinpaikkaansa. Kiinnostavan työ- tai opiskelumahdollisuuden perässä muuttaminen ympäri saarta on tavallista, eikä muuttoa nähdä monestikaan pysyvänä tai vakituisena, vaan siihen elämäntilanteeseen sopivana ratkaisuna. Mielenkiintoista olisikin tutkia millaisia kohtaanto-ongelmia Islannissa koetaan, vai koetaanko?

Onko sinulla kokemuksia islantilaisesta työelämästä? Kerro niistä meille sähköpostitse henna.kymalainen(at)ely-keskus.fi.

 

Bloggaajana projektipäällikkö Henna Kymäläinen