KIPSI-hanke

Kipsin levitys koko Suomen rannikkoalueen pelloille

Usein kysytyt kysymykset

  • Kipsikäsittely kirkastaa vesistöjä ja vähentää rehevöitymistä merkittävästi.

    Kipsi on vanha maanparannusaine. Kipsi on kalsiumsulfaattia, johon on sitoutunut kaksi kidevettä. Sen kemiallinen kaava on CaSO4∙2H2O. Kipsin vaikutus alkaa heti sen liuettua maahan. Maassa oleva vesi saa sen liukenemaan kalsium- ja sulfaatti-ioneiksi.

    Kipsi parantaa maan mururakennetta ja vähentää eroosiota. Kas­vanut ionivahvuus (”suolapitoisuus”) puristaa maahiukkasia ympäröivän sähköisen kaksoiskerroksen ohuemmaksi. Maahiukkaset pääsevät lähem­mäs toisiaan muodostaen isompia mikromuruja. Kalsium muodostaa maa­hiukkasten välille myös siltoja. 

    Fosfori pysyy paremmin maassa kasvien käytössä. Kipsin ansiosta fosfori pääsee kiinnittymään maahiukkasten pinnoille voimakkaam­min. Näin fosforin vapautuminen maahiukkasista maaveteen vähenee. Fosfori säilyy kuitenkin kasveille käyttökelpoisena.

    Orgaanisen hiilen huuhtoutuminen maaperästä vähenee. Hiilen sitoutumiseen vaikuttaa sekä maaperän kasvanut ionivahvuus että vähentynyt eroosio. 

    Kenttäkokeiden mukaan kipsi ei vaikuta sadon määrään tai laatuun, väliai­kaisesti alentunutta seleenipitoisuutta lukuun ottamatta.

  • Peltojen kipsikäsittelyä on tutkittu yli 10 vuoden ajan muun muassa TraP- ja SAVE-hankkeissa. Laajoissa tutkimuksissa kipsikäsittelyn ei ole havaittu aiheuttavan kasveille ravinnepuutoksia tai muutoksia satotasoissa. Kasvit saattavat kuitenkin hyötyä kipsin mukana tulevasta rikistä ja kalsiumista, mutta tämä riippuu kullakin lohkolla vallitsevista ravinnesuhteista.

    KIPSI-hankkeessa kipsiä levitetään 4 tn/ha. Kipsin mukana peltoon tulee rikkiä (n. 620 kg), kalsiumia (n. 790 kg) ja hieman fosforia (n. 7 kg). Ravinnemäärät on laskettu Maanparannuskipsin tuoteselosteen tietojen perusteella, kipsin kuiva-ainepitoisuus huomioiden. Kipsillä voidaan siis vaikuttaa maaperän kalsium-magnesium suhteeseen. Suhdeluvun tulisi olla 6-12 välillä (Ca:Mg).

    Runsaasti magnesiumia sisältävässä (savi)maassa kipsin kalsium voi parantaa kationitasapainoa. Kipsin mukana tuleva kalsium toimii savimailla myös maan rakenteen parantajana.

    Kipsin sisältämä sulfaatti voi tilapäisesti heikentää kasvien kykyä ottaa seleeniä. Tämä vaikutus kohdistuu lähinnä ensimmäiseen satoon, kun pintamaan sulfaattipitoisuus on korkeimmillaan.

    Kipsin kalsium voi myös edistää maaperän magnesiumin ja kaliumin vapautumista maaveteen. KIPSI-hanke on kuitenkin kohdennettu Varsinais-Suomen savimaille, jotka ovat entistä merenpohjaa ja joissa on sen vuoksi tyypillisesti runsaasti magnesiumia. Myöskään kaliumin puutos ei ole Varsinais-Suomen pelloilla todennäköinen, ellei maalajina ole jokin karkeampi kivennäismaa, joita alueella esiintyy vain hyvin paikallisesti.

  • Maanparannuskipsi ei koveta maaperää. Sen sijaan kipsi vähentää eroosiota ja parantaa savimailla maan mururakennetta. Kipsin vaikutus maan rakenteen parantajana perustuu siihen, että maan suolavahvuus kasvaa. Sen seurauksena maahiukkaset pääsevät lähemmäksi toisiaan ja niiden välille syntyy kalsiumsiltoja. Yksittäiset saveshiukkaset järjestäytyvät näin isommiksi yksiköiksi, jotka kestävät eroosiota paremmin kuin yksittäiset maahiukkaset. Vaikka kipsi nostaa maaveden suolavahvuutta varsinkin heti kipsikäsittelyn jälkeen, sillä ei ole negatiivisia vaikutuksia viljelysmaan toimintojen kannalta.

  • Kipsi ei happamoita maatalousmaata. Asia on herättänyt julkisuudessa keskustelua ja siihen liittyen tutkijat ovat laatineet asiasta selvityksen: Kipsi ei happamoita eikä suolaa maatalousmaata. Sen ovat laatineet professori (emerita) Helena Hartikainen, Helsingin yliopisto, Helena Soinne, LUKE, Petri Ekholm, SYKE ja Pasi Valkama, SYKE.

    Lue lisää: Kipsi ei happamoita eikä suolaa maatalousmaata

  • Kipsituki on verovapaata ja verovapaudesta säädetään laissa maatilatalouden tuloverolain muuttamisesta (1076/2020). Lainmuutos tuli voimaan 1.1.2021 ja sitä sovelletaan takautuvasti vuoden 2020 alusta saakka.

    Laki maatilatalouden tuloverolain 4 ja 6 §:n muuttamisesta(Finlex.fi)

    Vesienhoidon ja merenhoidon tuesta (kipsi) on säädetty laissa Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta 507/2020 (muutoksella lakiin lisättiin luku 1 a) ja asetuksessa: Asetus maatalousmaan kipsikäsittelyyn vuosina 2020-2025 myönnettävästä tuesta 510/2020.

    Verovapaudesta säädetään myös kahdessa muussa verolaissa, tuloverolaissa ja elinkeinotuloverolaissa.

  • Arvonlisäverolain 1 §:n mukaan arvonlisäveroa maksetaan valtiolle tavaran tai palvelun myynnistä liiketoiminnan muodossa. Arvonlisäverolain 2 §:n mukaan verovelvollinen myynnistä on lähtökohtaisesti tavaran tai palvelun myyjä.

    Ympäristöministeriö toimittaa viljelijöille kipsiä, jota on tarkoitus levittää pelloille estämään ravinteiden pääsyä vesistöihin. YM ei peri viljelijöiltä vastiketta toimitetusta kipsistä, jolloin kyse ei ole tavaran myynnistä arvonlisäverotuksen näkökulmasta. Esitetyssä tilanteessa viljelijöille ei siis synny maksettavaa tai tilitettävää arvonlisäveroa.

    Jos viljelijät ostaisivat kipsiä toiselta verovelvolliselta vastiketta vastaan, olisi kysymys arvonlisäverollisesta myynnistä, jolloin viljelijät saisivat kipsin myyjältä arvonlisäverollisen laskun. Tällöin sellainen viljelijä, joka on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, voisi vähentää kipsin hankintahinnan sisältämän arvonlisäveron.

  • Kipsikäsittely toteutetaan savimaihin luokiteltavilla maalajeilla (savipitoisuus yli 30%) sekä muilla maalajeilla, joita viljavuustutkimuksessa on täydennetty savisuutta kuvaavalla etuliitteellä s. Etuliitettä käytetään, jos savipitoisuus arvioidaan olevan 15–30 %.

  • Kipsinlevityksen rahallinen arvo on näkyvissä päätöksessä 'hankehallintoa' varten. Tuki ei tuloudu viljejälle, kuten muissa pinta-alatuissa.
    Summa kertoo kipsinlevityksen rahallisen arvon, eikä summaa makseta viljelijälle.

  • Tuensaajalla ei ole velvoitetta muokata kipsiä maahan. Levityksen jälkeen sattuva sade saattaa kuitenkin huuhtoa kipsiä pintavaluntojen mukana pois pellolta, minkä vuoksi muokkaaminen on suositeltavaa.

    Eri muokkaustapojen vaikutusta kipsin vaikuttavuuteen ei ole tutkittu. Tarkoitus kuitenkin on, että kipsi vaikuttaisi pintamaan mururakenteeseen ja pienentäisi siten pintamaan eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista. Tämän vuoksi suositeltavinta olisi tehdä kipsin levityksen jälkeen kevytmuokkaus esim. lautasmuokkaimella, jolla kipsi sekoittuu pintamaahan.

    Kyntö ja etenkin jankkurointi saattaa kääntää kipsin niin syvälle maaperään, että välitön vaikutus pintamaahan jää tavoiteltua vähäisemmäksi. Näitä muokkaustapoja ei siis suositella ensisijaisina vaihtoehtoina.

    Tarvittaessa pellon voi myös kyntää ensin ja levittää kipsin kynnökseen.

  • P-lannoitusta ei tule lisätä kipsikäsittelyn jälkeen. Fosfori säilyy kasveille käyttökelpoisessa muodossa kipsikäsittelyn jälkeenkin. Kipsi ei sido fosforia kemiallisesti itseensä. Katso tarkemmin alta SAVE-hankkeiden kysymyksistä myös 1. kysymyksen vastaus.

Kysymykset ja vastaukset 1-19 (Lähde: SAVE- ja SAVE 2 -hanke)

  • Kipsi vähentää sekä liuenneen että maahiukkasiin sitoutuneen fosforin kulkeutumista pellolta vesistöihin. Kipsin sisältämät kalsium ja sulfaatti nostavat maan ionivahvuutta, jolloin maahiukkaset muodostavat suurempia partikkeleita, jotka eivät niin helposti kulkeudu sade- ja lumensulamisvesien mukana vesistöihin. Kipsin kalsium on erityisen tehokas maan ”murustaja”. Kipsi vahvistaa myös fosforin sitoutumista maahiukkasiin, niin että fosfori pysyy kuitenkin kasvien käytettävissä. Kipsi vähentää myös orgaanisen hiilen huuhtoutumista. Kipsin vaikutus alkaa heti sen liuettua peltomaahan ja kestää useita vuosia, arviolta 4–5 vuotta.

  • Kipsi ei laske satotasoja, mutta voi joissakin tilanteissa jopa lisätä niitä. Muun muassa ristikukkaiset kasvit voivat hyötyä kipsin sisältämästä sulfaattirikistä. Kipsissä maahan tulee vajaa 8 kg/ha fosforia ”epäpuhtautena”, mikä on kuitenkin pieni määrä, sillä kipsiä ei levitetä vuosittain. Toisaalta sulfaatin vuoksi kasvien kyky ottaa seleeniä voi tilapäisesti (ensimmäisenä vuonna kipsinlevityksen jälkeen) laskea. Seleenipitoisuuden mahdollinen aleneminen on otettava huomioon, jos kipsinlevitystä seuraavan vuoden satoa käytetään eläinten rehuna.

  • Kipsikäsittely ei vaikuta kasvien mahdollisuuksiin ottaa maasta fosforia tai muita ravinteita, poikkeuksena seleeni. Kipsikäsittely avittaa fosforin luontaista kiinnittymistä maahiukkasten pinnoille. Se ei kuitenkaan lukitse fosforia tiukasti maahan, vaan fosfori pysyy kasveille käyttökelpoisessa muodossa.

    Kipsin sisältämä sulfaatti voi vaikuttaa kasvin kykyyn ottaa seleeniä. Vaikutus koskee kuitenkin vain ensimmäistä satoa, jolloin pintamaan sulfaattipitoisuus on korkeimmillaan. Tähän voidaan varautua joko käyttämällä seleenipitoisia lannoitteita tai lisäämällä seleeniä eläinten rehuun. Seleeniä on maassa yleensä hyvin pienet varannot. SAVE-hankkeen seurannassa seleenin pitoisuudet olivat tutkimusalueella jo lähtötilanteessa niin alhaisia, ettei TraP-hankkeessa havaittua nurmisadon lyhytaikaista seleenipitoisuuden laskua kyetty todentamaan.

    Kipsikäsittelyn ei ole Suomessa tehdyissä tutkimuksissa havaittu vaikuttavan muiden ravinteiden kuin seleenin ottoon. Tutkimuksissa ei tähän saakka ole havaittu kipsin vaikuttavan kasvien magnesiumin tai kaliumin ottoon. Asian tarkastelua jatketaan SAVE2-hankkeessa.

  • Kipsi ei muuta maan pH:ta. Koska kipsissä on kalsiumia, se saatetaan mieltää pH:ta nostavaksi kalkitusaineeksi. Toisaalta kipsin sisältämän rikin saatetaan ajatella laskevan pH:ta. Peltomaan pH ei kuitenkaan muutu kumpaankaan suuntaan, sillä kipsi on neutraali suola, ts. sen sisältämät kalsium- ja sulfaatti-ionit eivät kykene muuttamaan pH:ta. Jos pellon pH:ta on tarpeen kohottaa, silloin tulee käyttää tähän tarkoitukseen soveltuvia kalkitusaineita.

  • EU:n luomuasetuksen mukaan luomuviljelyssä voidaan käyttää luonnonkipsiä, mutta ei teollisessa prossissa muodostunutta kipsiä (esim. Siilinjärven kipsiä).

    Peltolohkolla, jossa esiintyy kaliumin tai magnesiumin puutetta (viljavuusanalyysin mukainen tulkinta ”huono” tai ”huononlainen”), suositellaan kalium- tai magnesiumlannoitusta. Kipsin sisältämä kalsium voi syrjäyttää kaliumia tai magnesiumia pois maahiukkasten pinnoilta, jolloin kaliumia ja magnesiumia voi huuhtoutua herkemmin. Vaikutus lienee kuitenkin vähäinen, sillä SAVE- ja TraP-hankkeissa ei kipsikäsittelyn havaittu vaikuttavan merkitsevästi maan tai kasvuston kalium- tai magnesiumpitoisuuksiin.

    Kipsi ei vaikuta peltomaan happamuuteen. Mikäli pellolla on happamuusongelma, tulisi se hoitaa kuntoon kalkituksella ennen kipsin käyttöä vesiensuojelukeinona.

    Jos levitysalueella on kaivo, suojavyöhykkeen jättäminen sen ympärille on suositeltavaa.

    Fosforihappoteollisuuden sivutuotteena syntyneessä kipsissä on pieni määrä fosforia (esim. Siilinjärven kipsissä 0,2 %). Viljelijä voi halutessaan ottaa tämän huomioon fosforilannoituksen mitoituksessa. Kipsin sisältämän fosforin määrää ei kuitenkaan huomioida ympäristökorvauksiin liittyvissä lannoitusrajoituksissa.

  • Kipsi soveltuu kasvinviljelyssä oleville pelloille, jotka kynnetään tai kevytmuokataan puinnin jälkeen sekä suorakylvettäville pelloille, joilla viljellään kevätviljaa.

    Nurmimaille voi levittää kipsiä, mikäli ne uudistetaan (ja muokataan) levityksen yhteydessä. Kipsin soveltuvuutta nurmimaille ei ole aiemmin riittävästi testattu, joten SAVE-hankkeen laajan mittakaavan vuoksi ne rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle. Hankkeessa kipsillä on vesiensuojelullinen tarkoitus, joten ensisijaisesti kipsiä halutaan testata peltolohkoilla, joilla ravinnevalumien riski on suuri.

    EU:n luomuasetuksen mukaan luomuviljelyssä voidaan käyttää luonnonkipsiä, mutta ei teollisessa prossissa muodostunutta kipsiä (esim. Siilinjärven kipsiä).

    Koska kipsi sisältää kalsiumia, jokaisen peltolohkon soveltuvuus kipsille tulisi tarkistaa. Esimerkiksi ylikalkituille pelloille se ei sovellu.

    Kipsiä ei myöskään suositella levitettäväksi syysviljan suorakylvössä oleville peltolohkoille. Jos kipsi ei ehdi liueta kunnolla maahan, pintamaan suolapitoisuus voi olla hetkellisesti tasolla, jolla siitä on haittaa oraan kehittymiselle. Kipsin liukenemisaika riippuu levityksen jälkeisestä sateisuudesta.

  • Kipsi on osoittautunut tehokkaaksi fosforihuuhtouman vähentämisessä erityisesti savimailla, joilla sitä on tutkittu eniten. Kipsi siis toimii tehokkaasti ainakin savimailla. Savimailla maahiukkaset ovat pieniä ja kulkeutuvat herkästi veden mukana. Kipsin tehokkuutta erityisesti savimailla tukee teoria pienten maahiukkasten aggregoitumisesta.

    Sekä Nurmijärvellä että Savijoella kipsiä on levitetty myös savea karkeammille kivennäismaille, joita Savijoen pilottialueella oli peräti viidesosa. Kipsi saattaa toimia hyvin niilläkin. Kipsin tehokkuudesta muilla kuin savimailla on kuitenkin vain vähän tutkimusta ja sitä tulisi tutkia lisää.

  • Maaperäkemian mukaan kipsin ja kalkin yhteiskäytöstä ei pitäisi seurata mitään haitallista ja siinä mielessä aineita voinee hyvin käyttää samanaikaisesti pelloilla. Aineet eivät heikennä toistensa vaikutuksia. Kipsiä ja kalkkia myydään valmiiksi sekoitettuina maanparannustuotteina maailmalla.

    Kalkitus vähentää maan happamuutta, kun kipsi taas ei vaikuta maan happamuuteen, mutta parantaa maan mururakennetta ja vähentää siten ravinnehuuhtoumaa. Kipsin mukana maahan tulee myös kasveille käyttökelpoista rikkiä, sillä kipsi sisältää rikkiä noin 18 prosenttia.

  • Kipsin vaikutuksista maan pieneliöstöön on vähän tutkittua tietoa. Maan biologinen kasvukunto on tärkeä tuotannollinen ja ekologinen tekijä. Sitä on kuitenkin tutkittu melko vähän ja useimpien maatalouden ympäristötoimien vaikutusta maan pieneliöstöön ja mikrobiologiaan ei tunneta tarkasti.

    Kipsikäsittelyn aikaansaaman johtoluvun tai rikkipitoisuuden nousun on arveltu olevan haitallista maan eliöstölle. Tällaisia vaikutuksia on yleisesti ottaen vaikea tutkia, sillä asia on hyvin laaja ja moniulotteinen. Esimerkiksi mikrobeista ja niiden funktioista tunnetaan vain osa. Oletettavasti erilaiset mikrobit ja muut eliöt viihtyvät erityyppisissä olosuhteissa ja reagoivat muutoksiin eri tavoin.

    Olemme SAVE-hankkeessa keskustelleet asiantuntijoiden kanssa ja vuonna 2017 analysoimme mikrobiaktiivisuutta pilottialueen maanäytteistä. Käsiteltyjen tai käsittelemättömien lohkojen välillä ei havaittu eroa. Mikrobiaktiivisuus on kuitenkin vain pieni osa siitä, mitä kaikkea aiheen piirissä voitaisiin tutkia. SAVE2-hanke tulee yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa selvittämään tarkemmin, miten asiaa kannattaisi lähestyä.

  • Järvien valuma-alueilla kipsinlevitystä ei voida suositella ennen kuin selvitetään, kuinka voimakkaasti sulfaattihuuhtouma vaikuttaa pohjan läheisen veden sulfaattipitoisuuteen erityisesti sellaisissa järvissä, joissa vesi vaihtuu hitaasti. Sulfaattipitoisuuden nousu voi lisätä fosforin vapautumista järven pohjan sedimenteistä ja kiihdyttää rehevöitymistä. Kipsiä ei myöskään suositella käytettäväksi Natura-alueilla tai niiden läheisyydessä.

    Kipsin ei SAVE-hankkeen seurannassa havaittu kulkeutuvan pohjavesiin. Pohjavesialueilla kipsin käyttöä kannattaa kuitenkin harkita kuten muitakin maataloustoimia, esimerkiksi lietelannan levitystä.

  • Koska kipsi on helppoliukoinen, se huuhtoutuu helposti valumavesien mukana. Kalsiumista ei vesiympäristössä ole haittaa, mutta sulfaatti voi korkeina pitoisuuksina aiheuttaa haittaa vesieliöille. Siksi kipsikäsittelyn riskitekijänä on pidetty kipsin sisältämää sulfaattia ja sen vaikutuksia virtavesien ekologiaan. SAVE-hankkeessa kipsin levityksen jälkeen valumavesien sulfaattipitoisuudet pysyivät kuitenkin maltillisina ja korkeammat pitoisuudet olivat lyhytaikaisia. Valumavesien mukana huuhtoutuneella sulfaatilla ei todettu olevan haittaa virtavesien eliöstölle. Tutkittuja lajeja olivat isonäkinsammal, vuollejokisimpukka ja taimen.

  • Kipsin vaikutus kestää arviolta noin viisi vuotta. Kipsin vaikutuksen kestosta on liikkeellä erilaisia käsityksiä johtuen siitä, että tutkimukset ovat antaneet eri tuloksia. Uusitalon ym. (2012) tekemässä peltomaanäytteiden laboratoriosadetuksissa kipsin vaikutus hiipui kolmantena vuonna. Nurmijärvellä toteutettu TraP-hanke, jossa kipsiä levitettiin lähes 100 hehtaarille, oli ensimmäinen koe jossa laboratoriotason tulokset altistettiin todellisten olosuhteiden ja säätilojen tuomaan satunnaiseen vaihteluun valuma-aluetasolla. Kipsin vaikutuksen ajallista kehitystä selvitettiin seuraamalla sekä jokiveden laatua, että maaperää. Kipsin vaikutus näkyi jokivedessä seurannan kattamat viisi vuotta, minkä jälkeen hanke ja sen myötä seuranta valitettavasti päättyivät. Viimeisen puolentoista vuoden aikana vaikutuksessa näkyi ajoittain merkkejä hiipumisesta, mutta viimeisenä seurattuna keväänä vaikutus oli samaa luokkaa kuin heti kipsin levityksen jälkeen. Seurasimme vedenlaatua Nurmijärven pilottialueella myös vuonna 2017, mutta tuloksissa ei näkynyt selvää merkkiä kipsin vaikutuksen säilymisestä eikä sen hiipumisestakaan.

    SAVE-hankkeessa kipsin vaikutusta on seurattu sekä vedestä että maasta ja SAVE2-hanke mahdollistaa vaikutuksen seurannan vuoden 2020 loppuun asti. Harras toiveemme on, että vaikutuksen seurantaa voidaan jatkaa niin pitkään, kunnes kipsin vaikutuksen pystytään todella osoittaa hiipuneen. Myös Vantaanjoen kipsihanke tekee valuma-aluetasoista ja jatkuvatoimista seurantaa, jota todennäköisesti tullaan jatkamaan pitkään.

    Kipsikäsittelyn vaikutusten voimakkuuden ja keston määrittäminen on tärkeää, jotta voidaan antaa tarkempia ohjeita siitä, milloin kipsikäsittely voidaan turvallisesti uusia ja milloin se vesiensuojelun näkökulmasta kannattaa uusia.

  • Kipsinlevitys toteutetaan käytännössä samaan tapaan kuin kalkinlevitys, levitysajankohta vain on erilainen. Kipsi on koostumukseltaan jauhemaista, kuten kalkki. Kipsiä levitetään peltolohkolle tasaisesti 4000 kg hehtaarille. Kalustoksi soveltuu kostean kalkin levityskalusto tai levityslautasilla varustettu kuivalannan levityskalusto. Kipsinlevityskalustoa testattiin muun muassa Työtehoseuran tutkimuksessa syksyllä 2008.

  • Suositeltavin aika kipsinlevitykselle on syksyllä sadonkorjuun jälkeen, ennen mahdollisia muokkaustoimia. Kipsinlevitys kannattaa ajoittaa mahdollisimman lähelle pellon muokkaustoimia (kyntöä tai kevytmuokkausta), jotta kipsi liukenee ja sekoittuu nopeammin maahan. Levitys on mahdollista myös keväällä, jos muokkaustoimet tehdään levityksen jälkeen. Kipsin käyttö on mahdollista myös suorakylvettäville pelloille, mikäli kipsinlevitys tapahtuu syksyllä ja kylvö keväällä. Kipsinlevitys voidaan tehdä aikaisintaan heti sadonkorjuun jälkeen. Maan tiivistymisen ehkäisemiseksi on hyvä ajoittaa levitys kuivaan aikaan. SAVE2-jatkoseurantahankkeessa kipsinlevitykseen ja tehoon liittyviä käytännön kysymyksiä tutkitaan edelleen – erityisesti kipsin talvilevitystä laboratoriossa tehtävällä lumilevityskokeella.

  • Kipsinlevitys ei rajoita muita tilalle suunniteltuja toimenpiteitä.

    Kipsin käytön yhteydessä suositellaan, että maa muokataan (kynnetään tai kevytmuokataan) kipsinlevityksen jälkeen. Tällöin kipsi liukenee ja sekoittuu nopeammin maahan. Kipsin käyttö on kuitenkin mahdollista myös suorakylvettäville pelloille, mikäli kipsinlevitys tapahtuu syksyllä ja kylvö keväällä.

    Kipsi ei muuta pellon pH:ta. Jos pellon pH:ta on tarpeen kohottaa, silloin tulee käyttää tähän tarkoitukseen soveltuvia kalkitusaineita.

  • Tulevaisuudessa on mahdollista, että kipsinlevittäminen tulee esimerkiksi osaksi maatalouden tukijärjestelmiä. Kipsinlevittämisen muuttuminen pakolliseksi ja viljelijöiden kustannettavaksi tulevaisuudessa on erittäin epätodennäköistä. Kipsistä ei voi tulla pakollista muun muassa siksi, että kipsi ei sovellu kaikille pelloille.

  • Ei ole. Vaikka kipsi sisältää enintään 0,2 % fosforia, tätä ei huomioida ympäristökorvausmenettelyssä: ”Mukaan ei lasketa fosforin pidättämiseen tarkoitetuissa kemiallisissa aineissa levitettävää fosforia.” (Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristökorvauksesta 375/2015, 3 § Fosforilannoitus).

  • Kipsikäsittely ei alenna satoja eikä vähennä viljelyalaa, joten se ei aiheuta viljelijälle tulonmenetyksiä. Se ei myöskään edellytä laiteinvestointeja, koska kipsiä voidaan levittää olemassa olevalla kalustolla. Kipsikäsittelyn kustannuksia on selvitetty Savijoen pilotissa ja aiemmissa hankkeissa, joissa kaikissa on käytetty Siilinjärven kipsiä. Toimenpiteen kokonaiskustannus on ollut noin 220 euroa hehtaarilta. Kuljetus Siilinjärveltä tiloille muodostaa kustannuksesta noin 60 %. Loppuosa jakautuu materiaalin ja tilalla muodostuvien kulujen kesken.

    Peltojen kipsikäsittelyn kustannus suhteutettuna sen kykyyn vähentää maatalouden fosforikuormitusta on noin 60–70 euroa vähennettyä fosforikiloa kohti. Tällainen vertailuluku auttaa löytämään keinoja, joilla maatalouden fosforikuormitusta voidaan kaikkein edullisimmin vähentää. Fosforikuormituksen vähentämisessä nykyisten keinojen, kuten suojakaistojen ja kosteikkojen lisääminen tulisi selvästi kalliimmaksi.

  • Kipsin tehosta maatalouden fosforikuormituksen vähentämisessä on saatu hyviä tuloksia aiemmissa tutkimuksissa ja pienemmissä kokeiluissa. Lisäksi sen on arvioitu olevan kustannustehokkaampi ja nopeavaikutteisempi kuin yksikään toinen nykyisin käytössä oleva maatalouden vesiensuojelukeino.

    Kipsin laajamittaiseen käyttöön liittyi kuitenkin useita käytännön toteutuksen kysymyksiä ja haasteita, joista tarvittiin lisätietoa, ennen kuin sen käyttöä voitiin suositella laajemmin. SAVE-hankkeessa toteutettiin laajamittainen kipsinlevityspilotti, jotta saatiin tietoa sen käytettävyydestä suurilla valuma-alueilla. Kipsin käyttöä ei ollut vastaavassa mittakaavassa tutkittu koskaan aiemmin. Kipsikäsittely on myös hyvin erityyppinen vesiensuojelumenetelmä kuin perinteiset käytössä olevat menetelmät.

    SAVE-hankkeessa tehtävällä laajalla pilotilla kerättiin lisätietoa käytännön seikoista, kuten logistiikasta, kipsinlevityksestä ja kipsin käytön sovittamisesta muiden maataloustöiden oheen. Lisäksi kerättiin lisätietoa kipsin vaikutuksista maaperään ja kasvustoon.

    SAVE-hankkeessa laadittiin tiivis tietopaketti Peltojen kipsikäsittely maatalouden vesiensuojelukeinona kipsikäsittelystä tehdyn tutkimuksen ja saatujen kokemusten pohjalta. SAVE-hankkeen seurantaa ja tutkimuksia kipsipilottialueella jatkaa nyt SAVE2-hanke.