Selkämeri-ryhmä 2010-2015

Satavesi-työssä toimi aiemmin erillinen Selkämeri-ryhmä, jonka toiminta on yhdistetty 2016 alkaen muihin vesistöalueryhmiin. Selkämeri-ryhmän suunnittelualueeseen kuului Pohjanlahden rannikkoalue Rauman eteläosista Merikarvian pohjoisrajalle. Selkämeri-ryhmän puheenjohtajana toimi Juha Hyvärinen (Rauman kaupunki).

Satakunnan rannikkovedet

Selkämeren rannikkoa luonnehtii Satakunnassa elinympäristön morfologinen ja biologinen monimuotoisuus, sillä rannikkoalue muodostuu mutkittelevista pitkulaisista luoteeseen suuntautuneista niemistä ja niiden välisistä matalista lahdista sekä pienistä saaristoalueista. Rannikkoalueen keskisyvyys vaihtelee 5–15 metriin. Rannikko jokisuistoineen on jatkuvasti muuttuva ympäristö maankohoamisesta ja jokien tuomasta kiintoaineesta ym. johtuen. Veden väistyessä rannikolle muodostuu uusia saaria, kareja, luotoja, niemiä, maankohoamisrantoja, merenrantaniittyjä, kuroutumislahtia ja sisälahtia. Muutokset ovat usein niin voimakkaita, että ne on mahdollista havaita ihmisiän aikana.

Itämeren erityispiirteenä on vähäsuolainen murtovesi, mikä johtuu jokivesien hallitsevasta osuudesta vesitaseeseen.  Uutta suolaista ja hapekasta merivettä tunkeutuu Itämereen sopivien sääolojen vallitessa Tanskan salmien kautta, josta suolapulssit kulkeutuvat pohjaa pitkin Itämeren eri osiin. Selkämerellä suolapitoisuus on n. 5 promillea, eikä selvää suolaisuuseroa ilmene merellä pinta- ja pohjaveden välillä, sillä vesi sekoittuu tehokkaasti kevät- ja syysmyrskyjen aikana. Vesimassan tehokas sekoittuminen takaa suhteellisen hyvät happiolot myös Selkämeren syvännealueilla ja estää pohjasedimentistä liikkeelle lähtevää sisäistä ravinnekuormitusta.

Itämeren vähäsuolaisuus näkyy eliöstössä. Itämeren lajisto koostuu makeiden vesien lajistosta ja vähäsuolaisuutta sietävistä merellisistä lajeista. Kuitenkin lajisto on keskimääräistä pienempi verratessa merien ja makeiden vesien lajirunsauteen. Eliölajit, kuten esim. silakka, ovat myös kooltaan pienempiä merellisiin sukulaisiinsa verrattuna.

Selkämeren uloimpien rannikkovesien ekologinen tila on pääasiassa hyvä. Sen sijaan sisemmissä rannikkovesissä on myös tyydyttävässä tilassa olevia alueita etenkin jokisuistoissa ja niiden vaikutusalueilla. Kokemäenjoen suisto on joen kuljettamien ravinteiden takia välttävässä tilassa rannikkovesien luokittelun kriteereillä.

Menneinä vuosikymmeninä Selkämeren eliöstöä rasittivat ympäristömyrkyt, joiden seurauksena eläimillä esiintyi fysiologisia epämuodostumia ja lisääntymisbiologisia häiriöitä. Vielä nykyäänkin esim. silakalla tavataan korkeita dioksiinipitoisuuksia.

Ilmastomuutoksesta johtuva jokivesien virtaamien kasvu lisää makean veden määrää Itämeressä, joka uhkaa suolaisesta vedestä riippuvaisten lajien menestymistä. Lisäksi uusien ns. vieraslajien tulo (mustakitatokko, petovesikirppu, vaeltajasimpukka ym.) saattaa häiritä ravintoverkkoa ja aiheuttaa alkuperäisten lajien taantumisen. Myös vaarallisten aineiden ja öljyn kuljetukset merialueella sekä satamaruoppausten esiin tuomat haitalliset aineet lisäävät ympäristöriskejä.

VELHO-hankkeen pilotti: Selkämeren taustakuormituksen mallintaminen

Vesitalous-lehden Itämeri-teemanumerossa 6.9.2013 on julkaistu raportti kuormituksen kulkeutumisesta Selkämerelle Itämeren muilta altailta. Mallintaminen toteutettiin VELHO-hankkeen pilottina. Mallintamisen tulosten perusteella Itämeren pääaltaalta tuleva taustakuormitus leviää Ahvenanmeren kautta Selkämeren ulapalle. Pääaltaalta tuleva vesimäärä osoittautui yleisesti ajateltua paljon suuremmaksi suhteessa Saaristomereltä Selkämerelle tulevaan kuormitukseen. Selkämeren ulapan elokuiset sinilevälautat voisivat ilmentää juuri pääaltaan suunnasta tullutta ravinnekuormitusta. Saaristomereltä tuleva kuormitus vaikuttaa eteläisen Selkämeren rannikkoalueella. Rannanläheisten vesien tilan ratkaisee kuitenkin ensisijaisesti valuma-alueelta tuleva kuormitus.