Luvat ja ilmoitukset

Jos kyseessä on Natura-alue tai luonnonsuojelualue, tarvitaan lupa alueellisesta ELY-keskuksesta.

Milloin tarvitaan niittoilmoitus?

ELY-keskuksen valvontaviranomaiselle sekä vesialueen omistajalle tulee aina tehdä ilmoitus vähintään kuukautta ennen työn aloittamista, mikäli niitto tehdään koneellisesti. Kun vesialue on yhteistä ja osakaskunta on järjestäytynyt, yhteyttä otetaan osakaskunnan puheenjohtajaan tai sihteeriin. Mikäli yhteisen vesialueen osakaskunta ei ole järjestäytynyt, tulee yhteyttä ottaa kaikkiin tiedossa oleviin osakkaisiin.

• Sähköinen ruoppaus- ja niittoilmoitus

Vesikasvillisuuden niitto suojelualueella

Alueelliseen ELY-keskukseen tulee aina ottaa yhteyttä, kun toimia tehdään Natura 2000 -verkoston, lintuvesien-, rantojensuojeluohjelman tai uhanalaisen lajin esiintymisalueella. Toimittaessa yksityismaiden suojelualueella, alueellisesta ELY-keskuksesta tulee hakea lupaa poiketa rauhoitusmääräyksistä, mikäli suojelualueen rauhoitusmääräykset eivät salli niittoa. Niittojätteen läjitykset on pääsääntöisesti tehtävä ko. alueen ulkopuolelle, vaikka ruovikon niitto olisikin sallittu. Kun Natura 2000 -verkoston kohteelle suunnitellaan vesikasvillisuuden niittoa, tulee ELY-keskuksesta varmistaa, ettei alueen kuuluminen Naturaan, sen sijainti Natura-alueen läheisyydessä tai alueelle jo aiemmin perustettu suojelualueen rauhoitusmääräykset aseta rajoituksia työn suorittamiselle.

Rantojen suojelualueilla turvataan arvokkaita rantaluontotyyppejä ja -lajeja sekä niillä pesivää ja levähtävää linnustoa

Luonnonsuojelulain keskeisenä tavoitteena on turvata Suomessa tavattavat luontotyypit sekä ylläpitää niille tyypillistä eläin- ja kasvilajistoa mm. perustamalla suojelualueita kansallisten suojeluohjelmien kohteille sekä osalle Natura-verkoston kohteista. Natura 2000 -verkostolla pyritään suojelemaan Euroopan unionin alueella harvinaistuvia luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä, sekä linnuston kannalta arvokkaita alueita. Suojelu perustuu kullakin kohteella esiintyviin luontodirektiivin liitteen II lajeihin ja luontotyyppeihin, lintudirektiivin liitteen I lajeihin sekä säännöllisesti esiintyviin muuttolintuihin.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ei estä alueen hoitoa

Suojeluverkostojen alueilla tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Tämä ei silti lähtökohtaisesti estä hoitotoimia kohteilla, vaan monimuotoisuuden ja suojeluperusteiden säilyttäminen saattaa jopa edellyttää aktiivista toimintaa. Natura 2000 -verkoston kohteet poikkeavat toisistaan luontoarvojen ja suojelutavoitteiden suhteen. Tämän vuoksi yksiselitteistä, kaikki alueet kattavaa toimintaohjetta luonnonhoidolle on vaikeaa antaa. Natura-alueille laadittuihin hoito- ja käyttösuunnitelmiin on kirjattu ne toimet, joilla voidaan turvata tai parantaa niitä luontoarvoja, joiden vuoksi alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon. Suunnitelma toimii ohjeena suunniteltaessa kyseisen alueen hoitoa ja käyttöä.

Luonnonhoitoa suojelun tavoitteet huomioiden

Ihmistoiminnan on sovittava yhteen alueen suojelutavoitteiden kanssa eikä suojeluarvoja saa heikentää. Siksi myös kunnostuksessa ja hoidossa on huomioitava kohteen suojeluperusteina olevat luontoarvot sekä määriteltävä hoidon tavoitteet näiden pohjalta. Jo perustetuilla luonnonsuojelualueilla tulee toimia rauhoitusmääräyksiä noudattaen. Myös muut hoitotoimiin vaadittavat ilmoitukset, luvat tai lain edellyttämät viranomaispäätökset tulee olla kunnossa.

Luonnonhoitoa ovat mm. perinnemaisemien hoito ja  avovesialan lisääminen lintuvesillä. Luontoarvoja heikentäviä hankkeita voivat olla alueen vesitalouteen tai maaperään kohdistuvat toimet kuten ruoppaus, läjitys, venesatamat, ojitus sekä rakentaminen. Suojelu- ja hoitotavoitteet voivat toisinaan olla keskenään ristiriitaisia. Esimerkiksi lintuvesillä laajojen ja korkeiden ruovikoiden niitto voi olla tarpeellista vesi- ja rantalinnuston elinympäristön kannalta, mutta se voi olla epäedullista alueen ruovikkolinnustolle. Tarkalla niiton suunnittelulla voidaan kuitenkin turvata myös arvokkaiden ruovikkolajien pesimäympäristöt.

Poikkeuslupa hoitotoimiin suojelualueella haetaan ELY-keskukselta

Jos suunnitteilla olevat kunnostus- ja hoitotyöt ovat luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräysten mukaan kiellettyjä toimia, on niistä tehtävä kirjallinen poikkeuslupahakemus. Toisinaan rauhoitusmääräykset kieltävät esimerkiksi merenrantaniittyjen laidunnuksen, vaikka se onkin keskeistä luontotyypin säilymiselle. Monet merenrantojen ja rantavesien kasveista ovat riippuvaisia tai hyötyvät rantaniittyjen laidunnuksesta. Mikäli rauhoitusmääräyksissä ei ole erikseen mainittu ruovikon ja muun vesikasvillisuuden niiton olevan sallittua, niittoon tulee hakea poikkeuslupa.

Yksityismaiden luonnonsuojelualueille mahdolliset luvat poiketa rauhoitusmääräyksistä myöntää alueellinen ELY-keskus. Hakemukseen on liitettävä suunnitelma, josta selviävät mm. suunnitellut toimenpiteet, toimenpidealueen sijainti ja laajuus. Jos suojelualue kuuluu myös Natura 2000 -verkostoon, on hakijan tarvittaessa selvitettävä myös mahdolliset suunnitellun toiminnan vaikutukset alueen Natura-suojeluperusteisiin. Poikkeuslupa voidaan myöntää, mikäli toiminta on alueen hoidon ja käytön tai suojelutavoitteiden kannalta perusteltua.

Hoitotoimien vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteisiin

Natura-alueen hoidossa on otettava huomioon EU-lainsäädännön luonto- ja lintudirektiiveihin liittyvät tavoitteet ja velvoitteet. Luontodirektiiviin liittyvät velvoitteet eivät koske pelkästään Natura-alueita, vaan myös niiden ulkopuolista maankäyttöä.

Kaikilla Natura 2000 -verkostoon kuuluvilla alueilla tai niiden läheisyyteen suunnitelluilla hankkeilla ja suunnitelmilla on edellytyksenä ns. Natura-arvioinnin tarveharkinta ja Natura-arviointi, joissa arvioidaan suunniteltujen toimien vaikutuksia luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen tilaan. Arvioinnin teosta huolehtii hankkeen tai suunnitelman toteuttaja. Tämä koskee myös alueiden hoitoa, vaikka sen tarkoituksena olisi parantaa alueiden suojeluun liittyviä olosuhteita tai edistää niiden hoitoa. Tällöin usein riittää tarveharkinta, jossa todennetaan toimien myönteinen vaikutus alueen tilaan ja suojeluarvoihin.

Jos suunnitellut toimet todennäköisesti merkittävästi heikentäisivät alueen suojelun perusteena olevia luontoarvoja, tai jos niiden vaikutuksia ei voida varmasti todeta, on niiden vaikutuksista tehtävä tarveharkintaa tarkempi Natura-arviointi. Esimerkiksi ruoppaushankkeissa voi olla tarvetta selvittää mahdolliset vaikutukset kaikkiin alueen suojelun perusteina oleviin luontoarvoihin, kuten luontotyyppeihin ja lajeihin. Arvioinnin tekee usein ulkopuolinen konsultti. Käytännössä kaikki hoitohankkeet on suunniteltava ja toteutettava niin, ettei merkittävästi heikentäviä vaikutuksia synny.