Joet
Lounais-Suomen jokivesistöt
Karvianjoen vesistö
Karvianjoen vesistö Pohjois-Satakunnassa on runsasjärvinen ja hydrologialtaan monimutkainen vesistö, jolla on kolme laskujokea Selkämereen. Vesistöä on perattu, padottu ja järviä laskettu eri tarpeisiin, ja sitä säännöstellään useilla säännöstelypadoilla. Karvianjoki alkaa Karvianjärvestä ja laskee järvien ja Kynäsjoen kautta Inhottujärveen. Inhottujärvestä vedet laskevat edelleen Pomarkunjoen kautta Isojärveen sekä Noormarkunjoen ja Eteläjoen kautta Selkämereen. Isojärvellä on kaksi purkureittiä: toinen Merikarvianjoen ja toinen järvien ja Pohjajoen kautta mereen. Vesistölle on ominaista suuri humuspitoisuus, ja vesistön kaikki joet edustavat turvemaiden pintavesityyppejä.
Kokemäenjoen vesistö
Kokemäenjoen laajaan vesistöön kuuluvat yläosan järvireitit sekä Satakunnan halki virtaava varsinainen Kokemäenjoki, joka on Lounais-Suomen suurin joki. Vesistö on voimakkaasti säännöstelty. Huittisissa Kokemäenjokeen yhtyvät muun muassa sen suurin sivujoki, Loimijoki sekä Ala-Kauvatsanjoki. Porin keskustassa Kokemäenjoki haarautuu useaksi uomaksi – juovaksi – jotka purkavat vetensä Pihlavanlahdelle Pohjoismaiden suurimpaan jokisuistoon. Kokemäenjoki kuuluu kangasmaiden jokiin ja vähäjärvisiltä viljelyalueilta virtaava Loimijoki savimaiden jokiin. Ihmisen toiminta on muuttanut etenkin Kokemäenjokea voimakkaasti vesivoimarakentamisen, tulvasuojelun ja tukinuiton tarpeisiin.
Eurajoen vesistö
Eurajoki alkaa Pyhäjärvestä Euran Kauttualta ja laskee Selkämereen Eurajoensalmeen. Säännösteltyyn Pyhäjärveen laskevat suurimmat joet ovat Yläneenjoki ja Pyhäjoki. Eurajoen suurin sivujoki on Köyliönjärvestä alkava Köyliönjoki. Eurajokea on muutettu luonnontilasta patoamalla, perkaamalla ja pengertämällä. Vesistöalueen merkittävät joet kuuluvat pintavesityypiltään savimaiden jokiin. Eurajoen alaosan alueella on paikoin happamia sulfaattimaita, jotka voivat ajoittain aiheuttaa jokiveteen happamuuspiikkejä.
Lapinjoen vesistö
Lapinjoen vesistö saa alkunsa suo- ja metsäalueilla sijaitsevista järvistä. Vesistöalueelle on ominaista pintavesien voimakas humuspitoisuus etenkin järvissä. Lapinjokea säännöstellään ja sitä on muutettu luonnontilasta patoamalla, perkaamalla ja pengertämällä. Suurimmat jokiuomat ovat yläjuoksulla Hinnerjoki ja mereen laskeva Lapinjoki, jotka ovat pintavesityypiltään kangasmaiden jokia. Alueella on myös happamia sulfaattimaita, joiden vuoksi jokivesi voi ajoittain olla hapanta.
Vakka-Suomen alue
Vakka-Suomen joet, Sirppujoki, Laajoki, Mynäjoki ja Hirvijoki, alkavat suo- ja metsäalueilta ja virtaavat maaseutualueilta peltoaukeiden läpi mereen. Sirppujoki laskee Uudenkaupungin makeavesialtaaseen, kun taas Laajoki ja Mynäjoki laskevat Saaristomereen Mynälahteen ja Hirvijoki Askaistenlahteen. Sirppujoki edustaa kangasmaiden jokia, ja sen valuma-alueella on happamia sulfaattimaita, jotka aiheuttavat happamuutta vesistöön. Laajoki ja Mynäjoen yläosa ovat turvemaiden jokia, kun taas Mynäjoen alaosa ja Hirvijoki ovat savimaiden jokia. Kaikki nämä vesistöt ovat virtaamaltaan melko pieniä.
Aurajoki, Paimionjoki, Halikonjoki ja Uskelanjoki
Aurajoki, Paimionjoki, Halikonjoki ja Uskelanjoki edustavat tehokkaasti viljeltyjen savimaiden jokivesistöjä. Etenkin Halikonjoen ja Uskelanjoen valuma-alueella on niukasti järviä, ja varsinkin Aurajoen ja Paimionjoen ympäristöt ovat pitkään jatkuneen kulttuurivaikutuksen muovaamia jokivarsimaisemia. Vesistöille ovat tyypillisiä laajat, paikoin jyrkästi jokea kohti kaltevat pellot. Maaperä on eroosioherkkää, ja joet edustavat savimaiden pintavesityyppejä. Aurajokea ja Paimionjokea säännöstellään. Aurajoki laskee Saaristomereen Turun edustalle, Paimionjoki Paimionlahteen ja Halikonjoki sekä Uskelanjoki Halikonlahteen.
Kiskonjoen vesistö
Kiskonjoen vesistön pääuomat ovat varsinainen Kiskonjoki ja siihen alajuoksulla laskeva Perniönjoki. Kiskonjoki alkaa harjualueilta, virtaa metsäisten seutujen halki ja alempana runsasjärvisessä viljelymaisemassa laskee mereen Laukanlahteen. Perniönjoen alue on avaraa peltomaisemaa. Kiskonjoen vesistössä on vielä jäljellä melko luonnontilaisia osia. Kiskonjokea säännöstellään vesivoiman tarpeisiin.
Jokien ekologinen ja kemiallinen tila
Vesienhoidossa pintavesien tila luokitellaan viiteen ekologisen tilan luokkaan, jotka ovat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Pintavesien kemiallinen tila luokitellaan hyvään tai hyvää huonompaan luokkaan. Vesienhoidon tavoitteena on vähintään hyvä ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila.
Ekologisen tilan luokittelussa vesimuodostuman tilaa verrataan luonnontilaa vastaaviin olosuhteisiin, joissa ihmistoiminta ei ole aiheuttanut havaittavaa vaikutusta. Luokittelu perustuu ensisijaisesti biologisiin laatutekijöihin, jotka ovat jokimuodostumissa koskien päällyslevät (piilevät), pohjaeläimet ja kalat. Lisäksi tilan arvioinnissa otetaan huomioon veden fysikaalis-kemiallinen tila, etenkin kokonaisravinteet sekä hydromorfologiset tekijät, kuten nousuesteet ja lyhytaikaisen säännöstelyn voimakkuus.
Viime ekologisessa luokittelussa vuonna 2019 Varsinais-Suomessa luokiteltiin 42 ja Satakunnassa 45 jokivesimuodostumaa. Niistä 11 on voimakkaasti muutettuja vesimuodostumia, joiden luokittelua täydennettiin vuonna 2020. Luokittelussa käytettiin vuosien 2012–2017 seurantatietoja. Jokimuodostumista oli hyvässä tilassa 12, joista enemmistö on Satakunnassa, kuten Merikarvianjoki, Pohjajoki, Harjunpäänjoki ja Joutsijoki. Erinomaisessa tilassa olevia jokia ei ole lainkaan Lounais-Suomen luokitelluissa kohteissa.
Jokien tilaa seurataan näytteillä
Virtavesien tilan arviointiin ja jokivesimuodostumien ekologisen tilan luokitteluun käytetään sekä ympäristöhallinnon seurantojen että luvanvaraisten toimintojen velvoitetarkkailun tuloksia. Myös kunnilla on jonkin verran vapaaehtoista jokinäytteenottoa, joka on usein tullut velvoitetarkkailun tilalle jätevesikuormituksen loputtua siirtoviemärien myötä.
Ympäristöhallinnon seurannassa on Varsinais- Suomen ja Satakunnan jokivesissä noin 80 vedenlaadun seurantapaikkaa ja muutamia paikkoja ojissa. Useimmista otetaan vesinäytteitä joka vuosi, mutta osassa vain joka kolmas vuosi. Tavallisin näytteenottotiheys on neljä kertaa vuodessa, mutta Säkylän Pyhäjärveen laskevia Yläneenjokea ja Pyhäjokea seurataan kerran kuukaudessa. Suurimpia mereen laskevia jokia seurataan 13–20 kertaa vuodessa jokien alajuoksulla mereen kulkeutuvan ravinnekuormituksen arvioimiseksi ja haitallisten aineiden määrittämiseksi. Tihennetyssä ainemäärien seurannassa ovat Varsinais-Suomessa Aurajoki, Paimionjoki, Uskelanjoki ja Kiskonjoki sekä Satakunnassa Merikarvianjoki, Kokemäenjoki ja Eurajoki. Seurantaa tihennetään jatkossa myös Mynäjoessa, Laajoessa, Hirvijoessa ja Halikonjoessa. Muutamia pieniä joki ja ojia seurataan 25 kertaa vuodessa maatalouskuormituksen määrän arvioinnin tarkentamiseksi.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella on lisäksi noin 300 virtavesien vedenlaadun velvoitetarkkailupaikkaa, joissa tarkkaillaan vesistöä kuormittavien luvanvaraisten toimintojen vesistövaikutuksia lupamääräysten mukaan. Jokivesissä on mm. teollisuuslaitosten ja yhdyskuntien puhdistettujen jätevesien vaikutustarkkailuja ja pienemmissä uomissa (pääasiassa ojia) mm. turvetuotannon kuivatusvesien sekä kaatopaikkojen tarkkailuja. Suurimmissa joissa, kuten Kokemäenjoessa, Loimijoessa, Eurajoessa ja Aurajoessa on lukuisia vedenlaadun velvoitetarkkailupaikkoja kuormittavien laitosten purkupaikkojen sijainnin mukaan.
Sekä seurannan että velvoitetarkkailun vesinäytteistä analysoidaan yleensä ainakin kokonais- ja fosfaattifosfori sekä kokonais-, ammonium- ja nitraatti-nitriittityppi, happitilanne, pH, sähkönjohtavuus, sameus, kemiallinen hapenkulutus ja väriluku. Analyysejä on usein enemmänkin. Etenkin isojen jokien ainemääräseurannan havaintopaikoissa määritetään huomattavasti laajempi analyysivalikoima haitallisia aineita mukaan lukien. Velvoitetarkkailuun voi sisältyä perusanalytiikan lisäksi muita aineita laitosten kuormitusten mukaisesti.
Jokien biologiseen seurantaan kuuluvat koskien pohjaeläimet ja päällyslevät (kivien piilevät), joita seurataan ympäristöhallinnon näytteenotoilla lähes 50 jokivesimudostumassa. Näytteet otetaan useimmiten kolmen vuoden välein, mutta muutamissa maa- ja metsätalousvaikutusten seurantakohteissa on vuosittainen näytteenotto. Myös velvoitetarkkailuun kuuluvia pohjaeläin- ja piilevänäytteitä otetaan jonkin verran jokivesistä.
Jokivesien laatua seurataan myös automaattisilla jatkuvatoimisilla mittareilla
Perinteisten vesinäytteiden lisäksi Varsinais-Suomen ELY-keskus seuraa useiden jokien vedenlaatua ympärivuotisesti jatkuvatoimisilla automaattisilla vedenlaatumittareilla. Jokien virtaamat ja vedenlaatu voivat muuttua hyvin nopeasti. Automaattimittareilla saadaan huomattavasti enemmän tietoa jokien vedenlaadun ja kuormituksen vaihteluista kuin perinteisellä näytteenottoon ja laboratorioanalyyseihin perustuvalla menetelmällä.
Lounais-Suomen automattimittarit mittaavat yleisimmin veden sameutta ja nitraattitypen pitoisuutta, osa myös veden happipitoisuutta, johtokykyä sekä orgaanisen hiilen pitoisuuksia. Sameudesta voidaan laskea muuntoyhtälöiden avulla kokonaisfosforin ja kiintoaineen pitoisuudet ja nitraatista kokonaistypen pitoisuus. Automaattimittareilla saadaan lisätietoa mm. mereen laskevien jokien kuljettamien ravinteiden ja kiintoaineen vaihtelusta sekä määrästä, joka lasketaan vedenlaatutietojen ja joen virtaamatietojen perusteella. Automaattimittarien tulosten kalibrointiin käytetään mittaripaikoilta otettuja perinteisiä vesinäytteitä.
Automaattimittausta on kehitetty aktiivisesti 2000-luvun alkupuolelta asti. Jatkuvatoiminen vedenlaadun mittausasema on Varsinais-Suomessa Aurajoessa, Paimionjoessa, Uskelanjoessa, Perniönjoessa, Kiskonjoessa ja Yläneenjoessa sekä Satakunnassa Merikarvianjoessa, Kokemäenjoessa, Loimijoessa ja kaksi asemaa Eurajoessa.
Jokien säännöstely sekä virtaaman ja vedenkorkeuden seuranta
Vesistöjen säännöstely palvelee useita tavoitteita, joista perinteisimmät ovat vesivoimatalous ja tulvasuojelu. Säännöstelyssä vedenkorkeuksia ja virtaamia muutetaan pato- tai voimalaitosrakenteiden avulla kulloisenkin vesitilanteen sekä sää- ja vesistöennusteiden mukaan kunkin säännöstelyhankkeen luvan lupamääräykset huomioon ottaen.
Varsinais-Suomessa keskeisimmät säännöstelyn kohteet ovat Paimionjoen ja Kiskonjoen vesistöt. Satakunnassa Karvianjoen vesistöalueella on kaksi merkittävää säännöstelyhanketta, Isojärven säännöstely ja Inhotun vesistön säännöstely, joiden vaikutukset ovat merkittäviä alueen järvissä ja niiden laskujoissa. Lisäksi Karvianjoessa on voimalaitospato Jyllinkoskessa ja Vatajankoskessa, joista ainakin ensimmäinen puretaan ja muutetaan pohjapadoksi. Merikarvianjoessa on Lankosken voimalaitos. Kokemäenjoessa on järvialueelta merelle neljä voimalaitosta, joista suurimmat ovat Harjavallan ja Kolsin voimalaitokset. Loimijoessa on kolme voimalaitospatoa. Säkylän Pyhäjärven säännöstely vaikuttaa olennaisesti Eurajoen virtaamiin, ja itse Eurajoessa on kolme voimalaitospatoa. Myös Lapinjoessa on voimalaitos.
Ajantasaista tietoa Lounais-Suomen jokien vesitilanteesta on saatavilla VESI.fi-karttapalvelussa. Sivuilta löytyvät hydrologiset ennusteet sekä mahdolliset tulvavaroitukset. Vesistöennusteiden perustana on kaikki merkittävimmät vesistöt kattava hydrologinen asemaverkosto, josta saadaan reaaliaikaista vedenkorkeus- ja virtaamatietoa.
Jokien jäätilanne, hyyteen muodostuminen ja jäänlähtö vaikuttavat merkittävästi Lounais-Suomen merkittävimpien jokivesistöjen tulvariskiin ja ne ovat kriittisiä tekijöitä mm. Kokemäenjoen, Karvianjoen ja Uskelanjoen tulvariskiin liittyen. Kokemäenjoella on kaksi merkittävää tulvariskialuetta, Pori ja Huittinen, joista Pori on koko Suomen merkittävin tulvariskialue. Kokemäenjoen vesistö ulottuu usean maakunnan alueelle ja sen tulvariskien hallinta vaatii laaja-alaista yhteistyötä eri säännöstely- ja viranomaistahojen välillä.
Päivitetty: 10.12.2024