Saimaannieriän viljely ja istutukset

Saimaannieriän istutukset

Valtion sopimuskasvatusvaroin tehdyt palautusistutukset

Uhanalaisten lajien ja kantojen säilyttäminen istutusten ja viljelyn avulla kuuluu Suomessa valtiolle (MMM ohjaa, LUKE toteuttaa). Saimaannieriän palautusistutuksia on tehty vuodesta 1991 alkaen vaihtelevasti poikasten saatavuuden mukaisesti, ei kuitenkaan vuosittain.

Nykyisin palautusistutuksissa käytetään eniten vastakuoriutuneiden poikasten istutuksia, lisäksi vanhempia poikasia tuotetaan pääsääntöisesti valtion sopimusviljelyllä. Palautusistutusten tavoitteena on saimaannieriäkannan säilyttäminen perimältään mahdollisimman monimuotoisena ja alkuperäisenä sekä mahdollistaa kannan elinvoimaisuus, luontainen lisääntyminen ja hyödynnettävyys tulevaisuudessa.

Aikaisemmin saimaannieriöitä on istutettu entisiin nieriävesiin kuten Höytiäiseen, Pieliseen, Puruveteen, Paasiveteen, Koloveteen, Suvasveteen, Luonteriin, Etelä-Saimaalle, Haukiveteen, Pihlajaveteen ja Ruokoveteen. Nykyisin palautusistutukset on keskitetty Kuolimoon ja Etelä-Saimaan tärkeimpiin vesistöihin, kuten Yövedelle, Luonterille ja Ruokovedelle.

Aikavälillä 1991-2009 istutettujen nieriöiden menestymisessä havaittiin eroja eri järvialueiden välillä. Istutetut nieriät selviytyvät parhaiten Puruvedessä, mutta Puruvedessäkään ei sukukypsiksi (eli 5-6 -vuotiaiksi) selviytynyt kuin pieni osa palautusistukkaista. Palautusistutusten tuotto jäi vähäiseksi kovan kalastuspaineen takia, joka kohdistui liian nuoriin nieriöihin.

Ruokovedessä ja Luonterissa palautusistukkaat menestyivät myös melko hyvin, ja näillä järvialueilla onkin saatu saaliiksi kutukaloja sekä havaittu jopa luontaista lisääntymistä. Palautusistukkaat menestyivät kohtalaisesti myös Suvasvedessä ja Etelä-Saimaalla.

Vuonna 2009 valtion sopimuskasvatusvaroin tehtävät saimaannieriän palautusistutukset lopetettiin, koska viljelylaitosten emokalakantaa ei ollut kyetty riittävästi uudistamaan luonnosta saatavilla yksilöillä ja käytössä olevat emokalat olivat jo toisen tai kolmannen polven laitoskaloja, joiden perimä oli pahasti kaventunut.

Saimaannieriän emokalapyynti käynnistettiin uudestaan lähes 15 vuoden tauon jälkeen vuonna 2009 ja uuden emokalaston luominen aloitettiin Luonnonvarakeskuksen Enonkosken kalanviljelylaitoksella, jonne istutettujen, luonnonvalinnan läpikäyneiden emokalojen sukutuotteet toimitetaan uusien jälkeläisten kasvattamiseksi.

Kuolimon Isoselällä sijaitsee saimaannieriän ainut varmuudella luonnossa lisääntyvä kanta, ei nieriäistutuksia ole tehty eikä näillä näkymin aiota tehdäkään, mikäli Isoselänkanta säilyy ja tulee vahvistumaan. Vain Kuolimon Isoselältä voidaan saada täysin uutta ja luonnonmukaista geeniaineistoa emokalastoihin.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusistutukset

Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos (nykyisin luonnonvarakeskus) toteutti vuosien 2000 ja 2012 välillä hankkeen, jossa tutkittiin saimaannieriän mädin ja vastakuoriutuneiden selviytymistä istutuksissa. Mätiä ja vastakuoriutuneita istutettiin mm. Yövedelle, Koloveden Metsoselälle ja Suvasvedelle yhteensä noin 1,6 miljoonaa kappaletta.

Tutkimusistutukset Länsi-Saimaalle tuottivat sukukypsiä kaloja. Vastakuoriutuneena istutetut nieriät selviytyivät todennäköisemmin sukukypsiksi ja välttyivät laitoskasvatuksen terveyshaitoilta verrattuna yksi- ja kaksivuotiaina istutettuihin tutkimuskaloihin.

Istutettujen, vastakuoriutuneiden saimaannieriöiden selviytyminen on huojentava tieto, sillä vesistöolosuhteiden ja saalistuspaineen on pelätty muuttuneen niin radikaalisti, etteivät nieriän poikaset enää selviäisi ensimmäisistä elinvuosistaan. Tulevaisuudessa pyrkimyksenä on istuttaa enemmän myös vastakuoriutuneita saimaannieriöitä elinvoimaisen ja luontaisesti lisääntyvän saimaannieriäkannan palauttamiseksi Vuoksen vesistöön.