Mallikohteet

• Kuivasjärven pohjapato

  Kuivasjärvi ja sen valuma-alue (35.56) kuuluu Ikaalisten reitin ja Kokemäenjoen valuma-alueeseen. Järven pinta-ala on noin 6,53 km2 ja valuma-alue noin 161,2 km2. Kuivasjärven vedet purkautuvat järven luusuasta, jonka rannalla nyt olet, Kuivasjokea pitkin Niemenlammin läpi ja edelleen Jarvanjokea pitkin Kaitoihin vesiin.

  Hankkeen tausta ja tavoitteet

  Kuivasjärven vedenpintaa on laskettu lasku-uomaa perkaamalla 1900-luvun alkupuolella noin puolellatoista metrillä. Viimeisten vuosikymmenten aikana paikalliset rannanomistajat ovat olleet erittäin huolissaan Kuivasjärven tilasta ja sen rehevöitymiskehityksestä. Järven suurimpina ongelmina onkin pidetty järvellä esiintyviä levälauttoja ja alhaista alivedenkorkeutta sekä järven matalien lahtien umpeenkasvamista. Kuivasjärven vedenpinnan nostoa on suunniteltu jo 1970-luvun alkupuolella, mutta hanke ei edennyt.

  

  Hanketta alettiin herätellä uudestaan. Vuonna 2009 teetettiin kunnostussuunnitelma, jolla haettiin 19.7.2011 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta lupaa keskivedenpinnan nostamiseksi lähemmäs aiemmin järvellä vallinneita vedenkorkeuksia. Kuivasjärven kalastuskunta hakijakumppaneineen toimi luvan hakijana ja työn toteuttajana.

  Tehdyt toimenpiteet

  Lupa vedenpinnan nostolle saatiin 27.12.2016. Kuivasjokeen, järven luusuaan rakennettiin erilaisista kiviaineksista pohjapato. Padon tiiviys ja harjan muoto vahvistettiin käyttämällä tiivisteenä ruostumatonta teräslevyä, jota myös kutsutaan ”patosydämeksi”.

  Patoalue verhoiltiin ja kivettiin koskimaiseksi kalan nousun mahdollistamiseksi järveen. Patorakenteeseen asennetiin suljettava alivirtaamaputki turvaamaan riittävää alivirtaamaa alapuoliseen Kuivas-Jarvanjokeen. Rakennettu pato nosti Kuivasjärven alivedenkorkeutta n. 40 cm.  Keskivedenkorkeus nousi noin 15 cm. Ylivedenkorkeuden arvioidaan laskevan noin 5-10 cm. Hankkeen johdosta maa-aluetta muuttuu vesialueeksi noin 9,29 ha.

  

  Padon rakentaminen toteutettiin talvikaudella alimpien vedenkorkeuksien ja virtaamien aikaan.  Rakentamisvaiheessa irtoavan kiintoaineen kulkeutumista lähialueille vähennettiin työkohteeseen asennettavilla suodatinmatoilla.

  

  Uoman pohjaan asennettu ”patosydän” ruostumattomasta teräslevystä. Uoma on maisemoitu muistuttamaan luonnonmukaista koskikynnystä (kuva Pirkanmaan ELY-keskus).

  Vedenpinnan noston vaikutukset

  Vedenpinnan nostolla parannettiin järven virkistyskäyttömahdollisuuksia, kuten uimista, vesillä liikkumista ja kalastusta. Vedenpinnan nostolla saatiin myös kasvatettua järven vesitilavuutta, joka osaltaan parantaa mm. järven vesimassan happitaloutta ja vähentää vesikasvillisuuden leviämistä. Hankkeesta johtuen järven tilavuus kasvoi noin 0,98 milj.m3.

  

  Hankkeen kustannukset

  Vedennostohankkeen rakennuskustannukset olivat noin 15 000 €. Aluehallintoviraston lupamaksu pohjapatohankkeelle oli 6960 € ja alaville kiinteistöille aiheutuneet korvattavat kustannukset 3020 €.

  Hanketta rahoittivat Pirkanmaan ELY-keskus sekä Kuivasjärven kalastuskunta eri tavoin keräämillään varoilla. Talkootyön osuus kustannuksista oli noin neljäsosa.

  

• Lamminkosken Löytyn kosteikko

  Järven kunnostus on ollut Parkanolaisen Simo Marjolahden sydäntä lähellä aivan ensimmäisistä kunnostusajatuksista lähtien. Viimeinen pisara oli vuosi 2013, jolloin Kuivasjärven etelä pää oli täynnä pelkkää sinilevää. Vettä tuskin levän seasta näkyi. No onneksi kukinto ei kovin montaa päivää kestänyt,mutta mieleen tuli, että jotain on nyt pakko yrittää tehdä.

  

  Simon veljellä Armas Marjolahdella oli Löytyssä vanha kytöpelto, jossa kasvoi pääasiassa koivua. Vuonna 2014 alkoivat veljekset suunnitella, että josko tähän tehtäisiin kosteikko. Tämän vanhan pellon laidassa on luoma, joka laskee Nivusjärvestä Kuivasjärveen. Nivusjärven on Nivusnevan turpeennosto muuttanut varsinaiseksi turvealtaaksi.

  Talvella 2014 Armas Marjolahti kaadatti puut tulevalta kosteikkoalueelta. Keväällä 2015 alkoi Simo omistamallaan kaivurilla kaivaa kosteikkoa. Työtunteja kaivamiseen kului arviolta noin 500 tuntia.

  

  Kosteikkoa suunniteltiin sitä mukaa kun kaivutyö eteni. Suunnittelussa suurena apuna oli Tapio Kalli. Saaria kaivantoon jätettiin kolme kappaletta ja kiviä jätettiin paikoilleen kymmeniä hidastamaan virtausta ja laskeuttamaan kiintoainesta ja ravinteita.

  

  Kuva 1. Kosteikon saarekkeiden ja isojen kivien tehtävä on hidastaa veden virtausta laskeuttaen kiintoainesta ja ravinteita (kuva Pirkanmaan ELY-keskus).

  Kaivannon syvyys vaihtelee maaston mukaan puolesta metristä puoleentoista metriin. Kaivannon leveydeksi tuli noin 20 metriä ja pituutta on 120 metriä. Kaikki kaivannosta kaivettu maa aines on maisemoitu kosteikon ympärille. Näille reuna alueille on tehty riistapellot. Vuonna 2017 näihin on kylvetty ruista.

  Tarvikkeina on käytetty rumpurenkaita, joista osan on lahjoittanut Heikki Kallioniemi ja osa on Marjolahdelta itseltään. Hän itse suunnitteli ja valmisti myös kosteikon lasku-uomaan rakennetun patorakennelman 25 mm filmivanerista. Padon tehtävä on hidastaa veden virtausta kosteikosta lasku-uomaan.

  Kosteikosta laskevaan ojaan Kuivasjärven kalastuskunta lahjoitti 40 tonnia kalkkia (Kuva 2). Tarkoitus olisi, että kosteikkoon laskeutuisi kiintoainesta ja kalkki vähentää veden happamuutta.

  

  Kuva 2. Kosteikon lasku-uomaan on levitetty kalkkikiveä veden happamuuden vähentämiseksi (kuva Pirkanmaan ELY-keskus).

  Työ on toteutettu yksityisen henkilön toimesta talkootöillä ja ilman ulkopuolista rahoitusta.

• Kylmänojan tierumpu

  Pohjavesivaikutteinen Kylmäoja sijaitsee Parkanon kaupungin alueella. Kylmänojan vedet kerääntyvät sen valuma-alueen metsäisiltä alueilta, soilta ja nevoilta laskien Parkanonjärvestä laskevaan Vääräjokeen. Kylmänoja sijaitsee Lapinneva-Lapiolahti- nimisellä pohjavesialueella.

  Hankkeen tarkoitus

  Hankkeen ensisijaisena tavoitteena oli poistaa vesieliöstön liikkumista estävät vanhat tierummut ja korvata ne yhdellä isolla tierummulla. Liikkumista rajoittavat ja estävät rakenteet ovat merkittävä tekijä, jotka heikentävät kalojen ja muun vesieliöstön elinmahdollisuuksia virtavesissä. Nousuesteet ovat etenkin vaeltavien ja virtavesissä lisääntyvien kalojen esim. taimenen merkittävin haitta.

  Hankkeen toteutus

  Vuonna 2017 toteutetussa hankkeessa inventoitiin 1,3 kilometrin matkalta Kylmänojan nousuesteet sekä selvitettiin ojan nykytila ja kunnostusmahdollisuudet. Lisäksi Kylmänojassa toteutettiin kalataloudellinen kunnostus.

  

  Kuva 1. Lähtötilanne ennen kunnostusta (kuva: Heikki Holsti)

  Inventoinnissa havaittiin, että Kylmänojassa oli yksi nousun estävä rakenne; kolme rinnakkain asetettua vanhaa ja osittain sortunutta tierumpua (Kuva 1). Ne olivat asennettu siten, että rumpujen alapuolelle oli muodostunut eliöstön liikkumisen estävä kynnys. Kunnostuksessa rakenne korvattiin yhdellä suurella teräksisellä tierummulla. Tierummun uusimisen yhteydessä Kylmänojan uomaa kunnostettiin kalataloudellisesti rummun ylä- ja alapuolelta kutusoraikkoja ja suojapaikkoja rakentaen (Kuva 2).

  Kunnostustoimet edellyttivät maa- ja vesialueiden omistajien suostumukset.Tierummun uusimista varten tehtiin ilmoitus vesistörakentamisesta Pirkanmaan ELY-keskukselle, josta myönnettiin lupa rummun uusimiselle.

  Tierummun uusimisesta ja uoman kalataloudellisen kunnostuksen suunnittelusta sekä koneellisen kunnostustyön ohjauksesta vastasi Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen asiantuntija Heikki Holsti. Työ toteutettiin maanomistajan, Aleskylän osakaskunnan ja Parkanon kalastusalueen yhteistyöllä ja tuella.

  Hankkeen kustannukset

  Hankkeen kustannukset olivat 6300 €. Hanketta rahoittivat Pirkanmaan ELY-keskus, Parkanon kaupunki, Parkanon kalastusalue sekä Vuokon luonnonsuojelusäätiö. Kustannukset muodostuivat kohteen suunnittelusta, kiviaineksesta, konetyöstä sekä itse rummusta, jonka osuus kokonaisuudesta oli noin 2000 €.

  

  Kuva 2. Lopputilanne kunnostuksen jälkeen (kuva: Heikki Holsti)