Inspect - Hero

INSPECT

Kansainvälistä yhteistyötä haitallisten vieraskasvilajien torjuntaan

FAQ - Kysymyksiä ja vastauksia haitallisista vieraslajeista

  • Vieraslajilla tarkoitetaan kasveja, eläimiä, sieniä ja pieneliöitä, jotka ihmisen myötävaikutuksella ovat ylittäneet ekologiset esteet ja asettuneet luontaisen leviämisalueensa ulkopuolelle. Jotkut lajit ovat tarkoituksella viety uusiin paikkoihin, kuten esimerkiksi kasveja, jotka ovat kauniita katsella tai joita voi syödä tai kotieläiminä pidettäviä eläimiä, joita sitten päästetään luontoon. Toiset ovat tahattomasti tulleet kuljetuskonttien tai muiden tavaroiden ja rahtien mukana.

    Useat vieraslajit ovat tuoneet ihmisille suurta hyötyä mm. viljelys-, metsästys- ja kalastusmahdollisuuksien kautta. Jos ympäristössä ei ole uusia lajeja rajoittavia tekijöitä, esimerkiksi petoeläimiä, ruoan puutetta tai muiden lajien kilpailua, ne voivat levitä laajemmalle alueelle ja siten tuhota kotimaisia lajeja ja uhata luonnon tasapainoa. Näitä lajeja kutsutaan ”haitallisiksi vieraslajeiksi”. 

    Omin päin, ilman ihmisen myötävaikutusta levinneet lajit eivät ole haitallisia vieraslajeja, huolimatta siitä, millä tavalla ne vaikuttavat yhdessä uuden ympäristönsä kanssa.

  • Ei, kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia. Ruotsissa on lähes 2000 vieraslajia, jotka ovat onnistuneet vakiintumaan. Useimmat lajit elävät mantereella, mutta niitä löytyy myös järvistä, vesistöistä ja meriympäristöstä. Ruotsissa näistä lajeista noin 400 katsotaan olevan haitallisia tai mahdollisesti haitallisia. Lisäksi muutamalla lajilla katsotaan olevan suuri merkitys. Suomessa on 420 lajia luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi.

  • EU on määritellyt 66 lajin olevan niin ongelmallisia, että maiden olisi hyvä tehdä lajien torjuntayhteistyötä. Lajit on lueteltu EU:n asetuksessa 1143/2014. Näistä lajeista 12 ovat vakiintuneet Ruotsiin ja vielä kahdeksan lajia esiintyy satunnaisesti. Suomen haitallisten lajien luettelossa on lisäksi 33 lajia. Lue lisää lajeista Ruotsin tilanteesta Naturvårdsverketin verkkosivulta tai Suomessa vieraslaji.fi:stä.

  • Nykypäivänä haitallisten vieraslajien katsotaan olevan luonnon monimuotoisuuden yksi suurimmista uhkista, koska ne uhkaavat tuhota kokonaan tai osan valtaamistaan elinympäristöistä.

    Ihmiset hyötyvät paljon luonnon tuottamista ekosysteemipalveluista. Periaatteessa kaikki, mitä saamme luonnosta ilmaiseksi, voidaan kutsua ekosysteemipalveluksi. Kaikista ilmeisimmät ekosysteemipalvelut ovat ruoka, vesi, polttoaine ja lääkkeet, mutta myös pölytystä, ulkoilua, ekomatkailua ja vedenpuhdistusta. Jos vieraslajit tuhoavat luonnon monimuotoisuuden, ekosysteemipalvelut voivat vähentyä esimerkiksi lajikoostumuksen muuttuessa ja pölyttäjien ravinnon vähentyessä.

    Lajistoltaan monimuotoisella ekosysteemillä on myös parempi vastustus- ja palautumiskyky ilmastomuutoksien sekä muiden ympäristöä muuttavien sattumien varalta.

  • Kiinteistön omistajalla ja haltijalla on velvollisuus torjua EU-asetuksessa lueteltuja lajeja, jos ne kasvavat hänen kiinteistöllään. Tämä koskee kaikkia ympäristötyyppejä kuten viljeltyä maata, tuottavaa metsää, maataloutta, puutarhoja tai koskematonta luontoa.

    Haitallinen vieraslaji voi levitä nopeasti, ja siksi suositellaan, että laji torjutaan niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Jos haitallisten vieraslajien sallitaan levitä laajasti, torjuntakustannukset voivat nousta korkeiksi.

  • Sinulla on oltava maanomistajan lupa poistaa kasveja hänen omistamiltaan mailta, huolimatta siitä, onko kasvi haitallinen vieraslaji tai ei. Sen sijaan sekä Ruotsin että Suomen jokamiehenoikeuksiin kuuluu kukkien poiminta, jonka avulla voidaan poistaa pienempien, haitallisten vieraslajien kuten jättipalsamin, kasvustoja.

  • Nyrkkisääntö on, ettei haitallisen vieraslajin taimia koskaan laiteta kompostiin, koska vaarana on, että laji voi levitä sieltä eteenpäin. Parempi vaihtoehto on, että poistettuja kasveja poltetaan. Ellei tämä toimenpide ole sallittu torjuntapaikalla, kasvit kuljetetaan kierrätyskeskukseen ja sijoitetaan poltettavien jätteiden sekaan.

    Mitä kasvimateriaalille tehdään, riippuu jossain määrin siitä, mistä kasvista on kyse, miten se leviää ja missä kasvin kypsymisvaiheessa torjuntaa suoritetaan. Jotkut haitalliset vieraslajit kuten japanintatar ja kurtturuusu leviävät pienimmästäkin juuren palasista, josta voi kehittyä uusi taimi. Siemenet voivat myös kypsyä torjunnan jälkeen ja levitä, vaikka taimenet on torjuttu ennen siemennyksen alkua.

    Hyviä vinkkejä leviämisen estämiseksi:

  • Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on alun perin peräisin Himalajan länsiosista. Laji on tullut meille puutarhaviljelyn kautta ja sitä on käytetty mehiläisten ravintokasvina sen korkean mesituotannon ansiosta. Ruotsissa kasvi on villiintynyt 1900-luvun alusta. Nykyään laji on vakiintunut koko Ruotsissa lukuun ottamatta Norrlandin sisämaata. Suomessa lajia löytyy kaikkialta paitsi pohjoisemmasta Lapista.

    Kasvi muodostaa tiheitä kasvustoja, jotka tekevät muiden kasvien menestymisen hyvin vaikeaksi. Kasvi muodostaa myös hyvin paljon mettä, mikä houkuttelee enemmän hyönteisiä kuin luontaisesti esiintyviä lajeja. Tämä voi pitkän päälle johtaa luontaisen kasviston vähentymiseen. Jättipalsami muuttaa myös maaperän ravinnerakennetta, mikä puolestaan vaikeuttaa muiden kasvien asettumista myös paikkoihin, missä jättipalsamia on torjuttu.

    Jättipalsami kasvaa kosteassa maaperässä ja viihtyy jokirannoilla sekä leviää pitkin vesistöjä. Yksivuotisen kasvin juuret tekevät maaperän epävakaaksi, joka johtaa maaperän syöpymiseen, irtoaineksen kasaantumiseen vesistön pohjaan ja huonompaan vedenlaatuun.

  • Kurtturuusu (Rosa rugosa) on peräisin Koillis-Aasiasta ja laji tuli Ruotsiin koristekasvina. Kasvi on käytetty hiekan sitojana ja näkyy usein hiekkarannoilla. Jättipalsamin tapaan laji on ollut villiintynyt Ruotsissa jo pitkään, aina 1900-luvun alusta.

    Kurtturuusu muodostaa tiheitä, piikikkäitä kasvustoja siellä, missä harva muu kasvi pystyy selviytymään, mikä puolestaan tarkoittaa, että laji syrjäyttää hiekkaisten ympäristöjen luontaiset lajit. Lajin leviämiskyky on voimakas, koska se leviää juuriversojen ohella myös pitkiä matkoja lintujen mukana ja veden välityksellä, kun sekä ruusunmarjoilla että siemenillä on hyvä noste.

    Kurtturuusua ei ole lueteltu EU:n asetuksessa. Siksi Ruotsissa ei vaadita kiinteistönomistajia torjumaan lajia. Tosiasiassa laji myydään edelleen puutarhamyymälöissä. Suomessa kurtturuusu kuuluu kansalliseen vieraslajiluetteloon ja täten lajia ei saa päästää ympäristöön eikä pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, välittää, saattaa markkinoille eikä myydä tai muuten luovuttaa.  

  • Valitettavasti kurtturuusu ei leviä pelkästään juurivesoilla tai taimilla lähialueeseensa. Laji leviää myös tehokkaasti lintujen tai veden välityksellä. Ruusunmarjat voivat kulkea veden mukana jopa 40 viikkoa, ja linnut voivat levittää siemeniä jopa 200 kilometrin päähän. Siksi pensaat, jotka ensi silmäyksellä eivät vaikuta levinneen, ovat kuitenkin voineet tuottaa uusia kasveja kaukana emopensaasta. Ellei sinulla ole mahdollisuus poistaa pensas, yksi helppo tapa minimoida vahinkoa on leikata kaikki ruusunmarjat pois ja heittää ne poltettavaan jätteeseen, ei kompostijätteeseen.

  • Meillä on luontaisesti esiintyviä ruusulajeja sekä jalostettuja kurtturuusuja, jotka uskotaan olevan vähemmän aggressiivisia, mutta niiden ominaisuuksista ei vielä olla täysin selvillä.

    Vaihtoehtoisia ruusulajeja ovat: Metsäruusu (Rosa majalis), pimpinellaruusu/Suomen valkoinen ruusu/Juhannusruusu (Rosa spinosissima), nukkeruusu (Rosa nitida).

  • Syyt pölyttäjäpopulaatioiden vähenemiseen ovat useampia ja yhteisvaikutteisia, m.m. ympäristömyrkyt ja tuhoutuneet elinympäristöt. Pölyttäjät saavat myös mettä haitallisista vieraslajeista, ja voidaan tietysti ajatella, että tämä on positiivinen asia. Ilman haitallisia vieraslajeja pölyttäjät eivät kuitenkaan näkisi nälkää, vaan luontaisesti esiintyvät lajit valtaisivat takaisin haitallisten vieraslajien hallitsemia alueita ja tarjoaisivat pölyttäjille ravintoa. Sen sijaan haitallisten vieraslajien läsnäolo tarkoittaa, että kotimaiset lajit syrjäytetään, kun niitä ei pölytetä, koska eivät ole yhtä tehokkaita vetämään pölyttäjiä puoleensa.

  • Voita raportoida havainnointisi tässä:

ely-updated 20.04.2021