Lyhyesti kurtturuususta

Kurtturuusu, latinaksi Rosa rugosa, on lujarakenteinen, Koillis-Aasiasta peräisin oleva pensasruusu. Kurtturuusu on hyvin kestävä ja helposti kasvatettava ruusulaji, joka menestyy hyvin ilmastossamme. Siksi laji on ollut suosittu koristekasvi sekä puutarhoissa, puistoissa että teiden varsilla.

Kurtturuusu tunnetaan suurista, tummanpunaisista ja hyväntuoksuisista kukista ja rypistyneistä, tummanvihreistä lehdistä. Kasvi on saanut latinankielisen nimensä rugosua lehtien ulkonäön perusteella, eli ovat rypistyneitä tai juovikkaita. Pensas kasvaa 1–2 metrin korkuiseksi, ja kasvustot voivat olla hyvin laajoja. Ruusu leviää sekä rönsyillä että siemenillä. Siemenet voivat matkustaa jopa 200 km lintujen avulla kun he syövät kurtturuusun ruusunmarjat.

Kurtturuusu pysäköintialueella

Lujarakenteinen ja hyvin levittäytyvä kurtturuusu on valitettavasti ongelmallinen niillä alueilla, joihin se ei luontaisesti kuulu. Koska laji kestää sekä kuivuutta että suolaisuutta, kurtturuusu selviää hyvin esimerkiksi rannoilla. Jos kurtturuusu asettuu rannalle, olipa se sitten hiekkainen tai kivinen, laji levittäytyy nopeasti tiheiksi ja piikkisiksi kasvustoiksi.

Kurtturuusu on jo yleisesti levinnyt Itämeren rannoille. Sekä Suomessa että Ruotsissa laji esiintyy lähinnä etelän rannikoilla ja vähenee asteittain pohjoiseen mentäessä. Merenkurkun alueella villiintyneitä kurtturuusuja ei esiintynyt melkein ollenkaan 20 vuotta sitten, mutta nykyään laji esiintyy jo yleisemmin sekä pieninä että isoina kasvustoina.

Kurtturuusukasvusto rannalla  Kurtturuusu kukinta ja killukat

Kurtturuusu vähentää luonnollista monimuotoisuutta, koska laji vie elintilaa rannalla luonnollisesti esiintyviltä lajeilta. Lisäksi laji tekee uimisen tai rannoilla kulkemisen vaikeaksi, kun se muodostaa melkein läpitunkemattomia, piikikkäitä tiheikköjä, jotka voivat olla kilometrittäisiä ellei niitä torjuta. Vuodesta 2019  kurtturuusun viljeleminen on laitonta, koska laji katsotaan olevan luonnolle hyvin haitallinen. Tämä tarkoittaa, että jokainen kiinteistönomistaja, jonka tontilla kasvaa kurtturuusu, on velvollinen poistamaan ruusut, huolimatta siitä, onko ne istutettuja vai onko ne omin päin levittäytyneet tontille. Ruotsissa laji ei ole vielä kielletty, mutta tulevasta kiellosta keskustellaan.

Kurtturuusun leviäminen Valassaarilla pysäytetty

INSPECT-hankkeen kurtturuusutyö on Suomen puolella keskittynyt Mustasaaren Valassaarille. Osoittautuikin, että tilanteeseen alueella oli korkea aika puuttua. Valassaarten pääsaarilta löytyi noin 200 pensasta!

Alueella on aikaisemmin torjuttu kurtturuusua talkoovoimin. Tämä arvokas työ on kuitenkin kohdistunut vain osaan rannikosta. Tänä kesänä selvisi, että työtä on ehdottomasti tehtävä koko Valassaarten saariston laajuudella tämän vieraslajin leviämisen estämiseksi.

Valassaarten pääsaarilla Storskärillä ja Äbbskärillä on useita niemiä ja lahtia ja siksi kokoonsa nähden valtavan pitkä rantaviiva. Siksi myös kurtturuusuille sopivia kasvupaikkoja, rantaniittyjä ja -kivikkoja, on paljon. Näillä alueilla ruusu valtaa elintilaa erityisesti tyrniltä ja muilta alkuperäisiltä rantavyöhykkeen kasveilta.

Valassaarilta löytyi myös suurin Merenkurkun alueella tunnettu kurtturuusuesiintymä kooltaan noin 15 m x 20 m. Tämän kokoluokan kasvustoja ruusu tekee erityisesti hiekkaisille alueilla (esim. Saaristomeren Örö ja Hankoniemi). Valassaarten aikaisempien havaintojen perusteella tiedetään, että kasvusto on muodostunut hyvin nopeasti, vain muutamassa vuodessa.

Inspect-hankkeen tarkoituksena on tutkia eri menetelmien toimivuutta kurtturuusun torjumiseksi. Valassaarilla on siksi käytössä erilaisia näivetyskeinoja, sekä kemiallisia menetelmiä. Tarkoitus on löytää sekä ajankäytöllisesti ja taloudellisesti tehokkain ja toimivin mekaaninen tapa näivettää ruusua, että kemiallinen menetelmä, jossa kasvinsuojeluainetta tarvittaisiin mahdollisimman vähän.