Blogi

Suomessa on vuodesta 1995 asti toteutettu rakennerahastohankkeita, joiden yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut paitsi hyvien käytäntöjen kehittäminen, myös niiden tunnistaminen, tuotteistaminen, levittäminen ja juurruttaminen. Vaikka eri ohjelmakausilla on panostettu vuosikymmenten ajan hyviin käytäntöihin eri tavoin, ei edelleenkään ole onnistuttu rakentamaan pysyvää tietokantaa projekteissa kehitetyille hyville, tai edes parhaille käytännöille siten, että tiedot niistä olisivat kaikkien saatavilla. Hyvien käytäntöjen systemaattinen kerääminen, tallentaminen ja saatavuus yli ohjelmakausien on ollut puutteellista tai jopa olematonta, mikä on heikentänyt kehittämistyön jatkuvuutta ja jo kehitettyjen käytänteiden hyödyntämistä uusissa hankkeissa. Pahimmillaan tämä on johtanut siihen, että samaa kehittämistyötä saman haasteen osalta on tehty toisistaan tietämättä useassa hankkeessa eri puolilla maata. Pyörää on siis keksitty uudelleen.

Haasteet hyvien käytäntöjen säilyvyydessä ja levittämisessä

Vuosien saatossa on toteutettu useita hyviin käytäntöihin liittyviä kehittämishankkeita, joiden tavoitteena on ollut muun muassa auttaa projekteja tunnistamaan ja kuvaamaan hankkeissa kehitettyjä toimintamalleja. Hyviä käytäntöjä on myös pyritty keräämään ja tallentamaan viranomaistahon toimesta joitain kertoja 30 vuoden aikana. Esimerkiksi valtakunnalliset ESR-koordinaatiohankkeet keräsivät Etelä-Savon ELY-keskuksen tuella työllisyyshankkeiden hyviä käytäntöjä vuonna 2018. Kerätyt hyvät käytännöt koostettiin kaikille ESR-hanketoiminnan parissa työskenteleville asiantuntijoille tarkoitetuksi avoimeksi julkaisuksi. Nämä tallennetut hyvät käytännöt eivät kuitenkaan ole tänä päivänä yleisesti saatavilla.

Toinen keskeinen ongelma on se, ettei ole olemassa yhtenevää ja rakennerahastohankkeille soveltuvaa opasta tai käsikirjaa, joka käsittelisi hyvien käytäntöjen teemaa riittävällä laajuudella ja joka antaisi käytännön työkaluja hyvien käytäntöjen tunnistamiseksi ja levittämiseksi. Tämä vaikeuttaa hankkeiden kehittäjien ja sidosryhmien välistä yhteistyötä, sillä eri toimijat voivat ymmärtää hyvien käytäntöjen määrittelyn ja kriteerit eri tavoin. Vaikka yksiselitteistä hyvän käytännön määritelmää ei ole olemassa ja hyvän käytännön käsite on tilannesidonnainen ja joustava, tarve määrittelyä tukevalle oppaalle on ilmeinen. Ilman yhteistä ymmärrystä esimerkiksi siitä, kuinka hyvä käytäntö tunnistetaan, on hanketoimijoiden vaikeaa arvioida, mitkä toimintatavat ovat aidosti skaalautuvia ja hyödyllisiä. Sama ongelma koskee myös tallennettavia käytänteitä. Millainen kriteeristö tulisi luoda, jotta se palvelisi hanketoteuttajia ja hyvien käytäntöjen kehittäjiä mahdollisimman hyvin?

Tarve ajantasaiselle oppaalle ja tietopankille

Viimeisin hyvien käytäntöjen käsikirja on vuodelta 2004, joten yli 20 vuoteen ei ole tuotettu uutta, laajasti saatavilla olevaa opasta. Vuonna 2004 Työministeriön julkaisemaa käsikirjaa ”Hyvästä parasta – Hyvät käytännöt käsikirja” ei ole saatavilla sähköisenä versiona, joten sen hankkiminen on vaikeaa, ja kirjasta onkin muodostunut jonkinlainen harvinainen ”helmi”. Hankkeiden toteuttajat kaipaavat ajantasaista ja käytännönläheistä opasta. Ilman selventävää ohjeistusta hyvien käytäntöjen tunnistaminen ja niiden kuvaaminen on haasteellista.

Lisäksi tarve alustalle, jossa hankkeissa kehitettyjen hyvien käytäntöjen kuvauksia olisi kaikkien saatavilla, on ilmeinen. Tällaisen tietopankin tulisi tarjota mahdollisuus esimerkiksi hankehakemusta suunnitteleville organisaatioille vaikkapa tarkistaa, onko vastaavaa toimintamallin tai palvelun kehittämistyötä jo aiemmin toteutettu. Tämä vähentäisi kehittämistyön turhaa toisteisuutta, lisäisi hanketoiminnan tehokkuutta ja parantaisi kehittämistoiminnan vaikuttavuutta.

Tulevaisuuden näkymät ja ratkaisut

Hyvien käytäntöjen katoaminen hankkeiden päättymisen jälkeen ei ole ainoastaan suomalaisiin hankkeisiin liittyvä erityispiirre. Sama ongelma on tuttu koko EU:n alueella. ESR-hankkeita päättyy Euroopassa tuhansittain joka vuosi, eikä niistä jää juuri mitään jäljelle. Hyödynnettävää tietoa ja kehitettyjä hyviä käytäntöjä katoaa valtavia määriä. Nyt asiaan on havahduttu ja tarjolla on komission rahoitusta ja työkaluja jäsenmaille tilanteen parantamiseksi. Suomessa Innokylän Yhteiskunnallisten innovaatioiden osaamiskeskus-hankkeessa edistetään yhteiskunnallisten innovaatioiden syntymistä, levittämistä ja käyttöönottoa ja lisätään tietoa hyvistä käytännöistä.

Tulevaisuuden työmarkkinat -koordinaatiohanke kartoittaa parhaillaan yhteistyössä eri toimijoiden kanssa mahdollisia vaihtoehtoja alustan rakentamiseksi. Avoimia kysymyksiä on vielä paljon. Esimerkiksi mihin alusta on mahdollista rakentaa ja sijoittaa - täysin uuteen kokonaisuuteen vai osaksi jo olemassa olevaa alustaa? Tavoitteena on, että tieto aiemmista hankkeista olisi helposti saavutettavissa ja hyödynnettävissä uusien kehittämishankkeiden suunnittelussa. Jos tämän kaltainen ratkaisu onnistutaan toteuttamaan käyttäjäystävällisesti ja pitkäjänteisesti, se voisi merkittävästi parantaa suomalaista aluekehittämistä ja varmistaa, ettei arvokas tieto tulevaisuudessa mene hukkaan.

Hyvien käytäntöjen tehokas tallentaminen ja levittäminen vaatii niin teknisiä ratkaisuja kuin yhteistyötä eri hanketoimijoiden välillä. Keskeistä on, että mahdollinen uusi alusta tukee avoimuutta, saavutettavuutta ja jatkuvaa päivitettävyyttä. Näin voidaan varmistaa, että rakennerahastohankkeiden innovatiiviset ratkaisut saavat ansaitsemansa huomion ja laajemman hyödynnettävyyden. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteiskehittämisen alusta Innokylä on oiva esimerkki siitä, että tällaisen rakentaminen on mahdollista, mikäli on tahtoa ja luonnollisesti myös jonkin verran taloudellisia resursseja.

Juha Matikainen
Projektipäällikkö
Tulevaisuuden Työmarkkinat ESR+ -koordinaatiohanke
[email protected]