Aloitin työni Kohtaamossa Ohjaamo-tutkimuksen parissa kesällä 2015. Siirryin Itä-Suomen yliopistosta lyhyenlännästä Yhteiskunnan syrjällä -hankkeesta, jota rahoitti valtioneuvoston tutkimustoiminta. Sitä kautta Nuorisotakuun virkaväki tuli alustavasti tutuksi. Edeltävässä tutkijatohtorihankkeessani olin tutkinut muun muassa Pohjois-Karjalan Ohjaamoa ja Avointa ammattiopistoa. Mielessä oli kysymys, mitä koulutukseen ja työelämään tähtäävä tuki tarjosi nuorille. Siirryn nyt 17.8.2020 alkaen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluun kohdennetun nuorisotyön osaamiskeskuksen tutkijaksi. Läheltä siis liippaa nämä aiheet.
Ohjaamo-väki on tullut tutuksi vuosien varrella. Intoa, näkyä ja paloa tarjota nuorille hyvää ja edistyksellistä palvelua on riittänyt. Alkuvaiheessa joskus tuli mieleeni jopa Jason Bournen pakottava agenttikoulutus: you must commit to this program! Mutta ei, se ei ollut tarpeen eikä hyväksikään, niellä pureskelematta mitään. Välillä osuvat kysymykset ovat parempia kuin pikaiset vastaukset tai tomerat tutkimustulokset.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun ystävä häll' on myötä
Haluan siirtyessäni muihin tutkimustehtäviin kiitellä teitä. Ensinnä, iso kiitos Kohtaamon projektikonklaaville ja pomolle, Marja Pudakselle. Olette olleet loistotiimi, teholonkero ja pilke työn silmässä. Myös Elyn Työllisyys, osaaminen ja kulttuuri -yksikkö on tarjonnut hyvää taustatukea ja Pohjois-Savon Ely-keskus mainiot työtilat.
Sitten, lämmin kiitos teille, Ohjaamoissa työskentelevät ja toimintaa mahdollistavat tahot. Katson, että te ja nuoret olette olleet se ensisijainen "asiakas", jota varten koko Kohtaamo on perustettu ja myös tutkijan tehtävä siinä. Tavoitteenani on ollut palvella Ohjaamoja oleellisen tiedonkeruun ja raportoinnin saralla, mutta myös syventää tutkimuksin ymmärrystä siitä, mikä on Ohjaamo, mihin siinä pyritään ja mikä on sen paikka yhteiskunnassa nyt ja mahdollisessa tulevaisuudessa.
Yksi tutkija ja hänen tieteenalaosaamisensa, metodinsa ja ajattelunsa eivät kuitenkaan pitkälle riitä niin monialaisen ja -polvisen kehittämiskokonaisuuden kanssa, mitä Ohjaamot ovat. Tarvitaan tutkijoiden verkostoja, yhteissuunnittelua, tiedonkeruiden yhdistämistä, aineistojen jakamista ja tieteenalojen ylityksiä… Kaikkea tätä tehtäväni on sisältänyt paljon. Sen ovat mahdollistaneet monet eri alojen tutkijat ja opinnäytetyöntekijät osallistumalla työryhmiin, aineistonkeruisiin, raportointiin ja kirjahankkeisiin sekä tietysti tutkimusmyönteinen Ohjaamoheimo. Kiitos tutkijakollegoille Nuorisotutkimusseurassa, yliopistoissa, ammattikorkeissa, yrityksissä sekä sektoritutkimuslaitoksissa!
Kiitos myös ministeriöille, rahoittajille ja laajalle ohjausryhmälle yhteisestä ponnistelusta ja peräänkatsomisesta. Erityisesti kiitän OKM:n, STM:n ja TEMin virkahenkilöitä paneutumisestanne Ohjaamojen tiedonkeruun kehittämiseen. Yhteinen tarve on selvä ja ponnisteluja se vaatii edelleen: nuorilähtöisen ja monialaisen Ohjaamo-työn juurruttaminen.
Kohtaamossa tutkijan pestiä jatkaa Teemu Vauhkonen.