Katsaus hyönteiskesään 2017 (Kainuu)

Kesä 2017 jää historiaan myöhäisenä kesänä. Alkukesän kylmyys siirsi monen hyönteisen lentoaikoja useammalla viikolla eteenpäin. Tästä johtuen elokuulla yöperhosia olikin lennossa todella runsaasti.

Kylmästä alkukesästä huolimatta Kainuusta havaittiin uutena kahdeksan perhoslajia. Mielenkiintoinen laji on nunnamittari (Baptria tibiale), jolla on kahta erilaista alalajia Suomessa: esiintymät Kuusamon Oulangalla ja Etelä-Hämeessä. Nunnamittaria löytyi Paltamon Melalahdesta, ja yksilöt ovat eteläistä värimuotoa. Lajin toukka elää konnanmarjalla ja on todennäköisesti elänyt paikalla jo pitkään.

Etelästä pikkuhiljaa kohti pohjoista leviäviä lajeja havaittiin taas useita valtakunnallisen yöperhosseurannan valorysillä. Kainuulle uusina lajeina havaittiin pisamamittari (Cepphis advenaria), osmankäämiyökkönen (Nonagria typhae), heinänorsu (Euthrix potatoria), harmomäkiyökkönen (Agrochola lota), ruoko-olkiyökkönen (Mythimna straminea) ja sirppiyökkönen (Laspeyria flexula). Heinänorsu kuvattiin Vuolijoella valolle houkuteltuna, ja muut tulivat valorysistä ympäri Kainuuta.

Yöperhosseurannassa havaittiin Kilpisjärveltä asti morsiusyökkönen (Noctua pronuba) lokakuun alussa 2017. Seurannan 25-vuotisen historian aikana on havaittu voimakkaita muutoksia perhoslajistossamme koko Suomessa. Maastamme on havaittu uusia lajeja joka vuosi, ja eteläiset lajit ovat levittäytyneet kohti pohjoista. Kainuusta on tuona aikana havaittu uusia perhoslajeja liki 300 ja niistä suurin osa on eteläisiä lajeja. Samaan aikaan pohjoiset lajit ovat harvinaistuneet ja vetäytyneet kohti pohjoista. Tästä esimerkkinä voidaan mainita loimuyökkönen (Dasypolia templi), jonka pohjoisin havainto saatiin Kilpisjärveltä vuonna 2016. Eteläisestä Suomesta laji on harvinaistunut ja lähes hävinnyt. Lajin kokonaisrunsaus on yöperhosseurannan aineistossa pudonnut noin kymmenesosaan aiemmasta.

Ilmaston lämpeneminen näkyy siis lajistorakenteen muuttumisena runsaslajisemmaksi. Samaan aikaan yhä useampi laji voi muodostaa useampia sukupolvia yhä pohjoisempana Suomessakin.

Pölyttäjien kannat vähenevät Euroopassa, myös Suomessa
 

Viime vuosina on keskusteltu pölyttäjähyönteisten kadosta. Kun kesymehiläisten ongelmia alkoi ilmetä vuodesta 2006 alkaen, on alettu seuraamaan myös villipölyttäjien kantoja. Euroopassa on havaittu selvää kantojen vähenemistä, ja samanlaiselta vaikuttaa myös Suomessa. Osittain tämä johtuu myös villipölyttäjien pesäpaikkojen puutteesta. Maatalouden rakennemuutos on muuttanut lajien pesintäpaikkoja voimakkaasti. Osa lajeista pesii luonnonkorsissa tai puuhun kovakuoriaisten tekemissä koloissa ja osa taas ojanpaltteissa ja viljelemättömillä kedoilla ja kuivilla niityillä, joissa on avonaista hiekkaa tai savea. Tutkimuksissa on kehitty keinopesiä, jotka kelpaavat näille pölyttäjähyönteisille pesäpaikoiksi. Keinopesiä voi rakentaa kuka tahansa ja siten helpottaa pesäpulaa. Ohjeet keinopesän rakentamiseen löytyvät netistä asiasanalla "keinopesien rakennusohjeet".

Myös ilmaston lämpeneminen voi muodostua selkeäksi uhkaksi pölyttäjille, mikäli kukat kukkivat nopeammin kuin aiemmin. Vain yhden lajin kukalla käyvät pölyttäjät eivät ehdi kerätä jälkikasvulleen tarpeeksi siitepölyä ja mettä, jolloin niiden kannat laskevat. Mikäli ne eivät opi käyttämään muita kasvilajeja, on niillä uhkana hävitä. Pölytys on välttämätöntä marjojen ja hedelmäpuiden sadon turvaamiseksi.

Nopea alkukesän kukinta aiheuttaa myös sen, että yhteiskuntahyönteiset (kimalaiset, ampiaiset ja kesymehiläiset) joutuvat asettumaan talvilevolle aikaisemmin, koska ravitsevia kukkia ei ole enää loppukesästä tarpeeksi tarjolla. Yhdistettynä pitkään kosteaan lämpimään syksyyn ne aiheuttavat riskin ravinnon loppumisesta talvilevon aikana. Tänä vuonna kimalaiskuningattarilla oli vaikeuksia alkaa rakentamaan uutta yhteiskuntaa, kun kukkien kukinta viivästyi ja kimalaiset kärsivät ravinnon puutteesta. Loppukesästä oli liikkeellä normaalia hieman vähemmän kimalaisia, ja on mielenkiintoista seurata ensi keväänä niiden runsautta.

Joulukuusi tuo mukanaan hyönteisiä
 

Joulun aikaan moni kantaa kotiinsa kuusen mukana monenlaisia hyönteisiä. Kuusessa voi tulla hämähäkkejä, jäytiäisiä, kaskaita, kovakuoriaisia ja perhosia. Osa on näiden hyönteisten kehitysasteita. Mitkään näistä hyönteisistä eivät ole ihmiselle vaarallisia ja ne kuolevat melko nopeasti, koska huoneilmamme on niin kuivaa eikä niille ole sopivaa ravintoa tarjolla.

Kuusen karvajalan toukka on tästä poikkeus ja se alkaa popsimaan kuusen neulasia. Toukka muistuttaa "väärinpäin kävelevää hammasharjaa", mutta sulautuu hyvin kuusen oksistoon. Mikäli kuusi on tarpeeksi pitkään sisätiloissa, lajin toukka koteloituu ja sieltä kuoriutuu aikuinen perhonen muutaman viikon kuluttua.

• Video: Joulukuusen kaupanpäällisenä kymmeniä hyönteisiä
• Kuva: Loimuyökkönen
• Kuva: Nunnamittari
• Kuva: Keinopesä
• Kuva: Kuusen karvajalka
• Kuva: Hyönteisiä tutkimassa

Lisätietoja:

Ympäristöasiantuntija Reima Leinonen, 0295 023 799, reima.leinonen(at)ely-keskus.fi