Kokonaisselvitys Lapuanjoen ekologisen tilan parantamismahdollisuuksista Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien alueella (EAKR-hankkeet F31697 ja F31698)

Lapuanjoki on entinen vaelluskalajoki, jonka tila on heikentynyt huomattavasti etenkin uomassa tehtyjen perkausten ja patoamisten, valuma-alueen maankäytöstä johtuvan kuormituksen voimistumisen ja virtaaman äärevöitymisen sekä vesistössä harjoitettujen säännöstelyjen aiheuttamien virtaaman- ja vedenkorkeudenvaihteluiden vuoksi. Kalojen nousuyhteys merestä katkesi vuonna 1926 Stadsforsin voimalapadon rakentamiseen Uudenkaarlepyyn keskustaan. Nykyään lisääntyvät lohikaloista joen keskiosalla vähäisissä määrin taimen ja harjus sekä joen alaosalla vaellussiika. Alajuoksulla joen tilaa heikentävät merkittävästi valuma-alueella sijaitsevat happamat sulfaattimaat eli alunamaat, joilta tulee maankuivatuksen seurauksena ajoittain hyvin voimakasta hapanta kuormitusta korkeine metallipitoisuuksineen.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus käynnisti vuonna 2011 Kuortaneenjärven alapuolisen Lapuanjoen ekologisen tilan parantamismahdollisuuksien selvittämiseksi Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tuella hankkeet "Kokonaisselvitys Lapuanjoen ekologisen tilan parantamismahdollisuuksista Pohjanmaan maakunnan alueella" (F31697) ja "Kokonaisselvitys Lapuanjoen ekologisen tilan parantamismahdollisuuksista Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueella" (F31698). Hankkeiden rahoittajina olivat Etelä-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto ja Lapuanjokirahasto. Hankkeissa pyrittiin edistämään vesienhoidon suunnittelun, valtakunnallisen kalatiestrategian, maakuntaohjelmien sekä Länsi-Suomen ympäristöstrategian tavoitteiden toteutumista. Hankkeiden yhteiseen ohjausryhmään osallistuivat Nykarleby Kraftverk, Uudenkaarlepyyn kaupunki, Kauhavan kaupunki, Lapuan kaupunki, Kuortaneen kunta, Lapuanjokirahasto, Nykarleby fiskeområde, Lapuanjoen kalastusalue, Alavus-Töysä-Kuortane kalastusalue, Pohjanmaan ELY-keskuksen kalatalousryhmä, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Hankkeiden toteutuksesta vastasi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Vuosina 2011–2014 toteutettujen hankkeiden kokonaisbudjetti oli yhteensä 119 992 €.

Pääosa hankkeissa tehdyistä selvityksistä koski Lapuanjoen pääuoman tilaa ja siinä tehtäviä kunnostustoimia. Valuma-alueen tilaa ja kunnostustarvetta selvitettiin Kauhavanjoen valuma-alueella. Lapuanjoen elinympäristökartoituksista, Kauhavanjoen vedenlaadun kehittämiskohteiden selvityksestä ja Lapuanjoen kalastoselvityksistä vastasi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Hourunkosken ympäristövirtaamaselvityksen osalta maastotöistä vastasi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus ja aineiston mallinnuksesta Fortum Power & Heat Oy yhdessä T:mi Olli van der Meerin kanssa. Kalojen vaellusmahdollisuuksien selvittämiseksi laadituista kalateiden yleissuunnitelmista vastasi Uudessakaarlepyyssä sijaitsevan Stadsforsin voimalapadon osalta Maveplan Oy ja Lapualla sijaitsevan Lakaluoman myllypadon osalta Ympäristötekniikan insinööritoimisto Jami Aho.

Hankkeissa julkaistussa loppuraportissa tarkastellaan Kuortaneenjärven alapuolisen Lapuanjoen ekologisen tilan parantamismahdollisuuksia.  Lapuanjoen luonnontaloudellinen kunnostustarve on huomattavan suuri. Joen ekologisen tilan kohottamiseksi on tarpeen parantaa sekä joen virtaamaolosuhteita, uoman jatkuvuutta, vesieliöiden elinympäristöjen rakenteellista tilaa että joen vedenlaatua. Uoman virtaamaolosuhteita voidaan parantaa vähentämällä haitallisia virtaamanvaihteluita säännöstelyjä kehittämällä, lisäämällä valumavesien pidätystä valuma-alueella ja juoksuttamalla riittävä määrä vettä voimaloiden ohijuoksutusuomina toimiviin luonnonuomiin. Uoman pituussuuntainen jatkuvuus voidaan palauttaa poistamalla vesieliöiden vaellusesteet kalateitä rakentamalla. Vesieliöiden elinympäristöjä on mahdollista kunnostaa etenkin lohikalojen osalta kiveämällä perattuja virta-alueita, lisäämällä niihin kutusoraa, vesittämällä vähävetisiä alueita ja poistamalla liiallista vesikasvillisuutta. Parhaat edellytykset lohikalojen poikastuotannon kasvattamiseen ovat Lapuanjoen keskiosan virta-alueilla, joissa jo nykyään esiintyy luontaisesti lisääntyviä lohikaloja. Joen alaosalla taimenen ja lohen poikastuotanto ei heikon vedenlaadun vuoksi ole ilmeisesti mahdollista. Veden laatua on mahdollista parantaa vähentämällä valuma-alueelta tulevaa kuormitusta. Valuma-alueelta tulevaa sekä ravinne- ja kiintoaine- että happo- ja metallikuormitusta on mahdollista vähentää eniten peltoviljelyssä, mutta myös muilla sektoreilla on tarpeen kehittää vesiensuojelua. Lapuanjoen ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämisen kannalta olisi tärkeää kohdentaa käytettävissä oleva rahoitus mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla. Pelloilla säätösalaojituksella joko yksin tai tehostettuna säätökastelulla on todennäköisesti merkittävin potentiaali happamilta sulfaattimailta tulevan kuormituksen vähennyksessä. Sen käyttöönottoa salaojitetuilla pelloilla tulisi edistää laajasti. Peltoalueiden lisäksi on tarvetta kiinnittää huomiota myös happamilla sulfaattimailla sijaitsevien metsien ja turvetuotannon maankuivatuksen aiheuttamaan mahdolliseen happo- ja metallikuormitukseen. Erityisen tärkeää on välttää maankuivatuksen voimistamista etenkin sellaisilla happamilla sulfaattimailla, joilla sulfidikerrokset ovat lähellä maanpintaa. Maankäytön ohjaamisessa tulee ottaa huomioon happamat sulfaattimaat. Happamien sulfaattimaiden tarkempi kartoitus olisi tarpeen vesiensuojelutoimien tehokkaan kohdistamisen ja maankäytön ohjaamisen kannalta.

Vedenlaadun merkittävää parantumista joen alaosalla ja kalatien rakentamista Stadsforsin voimalan yhteyteen voidaan pitää käytännössä ehdottomina edellytyksinä Lapuanjoen merelle vaeltavien lohi- ja taimenkantojen palauttamiselle. Myös etenkin vaellusesteiden poistaminen joen keskiosalla, poikastuotantoalueiden kunnostaminen sekä haitallisten virtaaman vaihteluiden vähentäminen ovat luultavasti tarpeen, jotta joki voisi tuottaa merelle siinä määrin vaelluspoikasia, että edellytykset meritaimenen ja lohen luontaiselle elinkierrolle olisivat riittävät. Voimaloiden rakentaminen joen alaosalla sijaitseville Jepuan koskiin vaikeuttaisi huomattavasti Lapuanjoen palauttamista vaelluskalajoeksi tai jopa tekisi sen mahdottomaksi.

 

           

 

Päivitetty