Tuovilanjoen happamia sulfaattimaita kartoitettiin tutkimalla veden sähkönjohtavuutta (Pohjanmaa)
Happamien sulfaattimaiden kuivatus aiheuttaa suuria ongelmia varsinkin Pohjanmaalla. Interreg-projekti VIMLA, vesi ja ihminen maisemassa, on tutkinut mahdollisia ratkaisuja ongelmaan. Tutkimuksissa on käytetty yhtenä menetelmänä veden sähkönjohtavuuden mittaamista. Menetelmä on vastikään kehitetty Ruotsin Västerbottenissa ja sitä testataan nyt ensimmäisiä kertoja Suomessa.
Happamilla sulfaattimailla vedestä mitattua sähkönjohtavuutta voidaan käyttää indikaattorina, joka kertoo veden sulfaattipitoisuuksista. Korkea sähkönjohtavuus (>100 μS/cm) kertoo usein myös veden korkeista metallipitoisuuksista. Suomen joissa sähkönjohtavuus on keskimäärin 50–100 μS/cm luokkaa. Tuovilanjoesta syksyllä 2017 mitatut arvot olivat yleisesti ottaen tavanomaista korkeampia ja keskimäärin noin 325 μS/cm. Tuloksista voidaan päätellä, että Tuovilanjoen valuma-alueen happamilla sulfaattimailla on merkittävä vaikutus alueen vesistöihin. Korkeimmat arvot mitattiin valuma-alueen alaosissa, missä sähkönjohtavuus oli yleisesti 300–700 μS/cm luokkaa. Valuma-alueen yläosissa mitatut arvot olivat alle 100 μS/cm. Vesistöjä, joissa on matala pH-arvo ja yli 250 μS/cm sähkönjohtavuus, voidaan pitää hyvin haitallisena kaloille.
Kartta vas. Tuovilanjoen alueen sähkönjohtavuusmittausten tulokset syksyllä 2016 ja syksyllä 2017.
Kartta oik. happamien sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyys maaperänäytteiden perusteella.
Happamien sulfaattimaiden kuivatuksesta aiheutuvat ongelmat ovat olleet pitkään tunnettuja, mutta vaikeasti ratkaistavissa. Happamissa sulfaattimaissa tapahtuvat monimutkaiset kemialliset prosessit käynnistyvät, kun maa pääsee kosketukseen hapen kanssa, esim. maankuivatuksen yhteydessä. Jos pohjaveden korkeus pysyy tasaisena, voidaan happamia ja metallipitoisia päästöjä happamista sulfaattimaista vähentää. – Olemme unohtaneet, että mm. lohi ja taimen ovat luonnostaan Pohjanmaan joissa esiintyviä lajeja, sanoo Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen erikoissuunnittelija Vincent Westberg. Happamien sulfaattimaiden ojituksista peräisin oleva hapan ja metallipitoinen vesi on yksi syistä, miksi arvokkaat kalalajit kuten lohi, taimen ja harjus eivät pärjää täällä.
Happamia sulfaattimaita esiintyy Suomen rannikolla alueella joka ylettyy 90 metriä merenpinnan yläpuolelle. Happamien sulfaattimaiden esiintymiä Pohjanmaalla ja Västerbottenissa kartoittaa mm. VIMLA-hankkeen kumppanit Geologian tutkimuskeskus (GTK) ja Sveriges Geologiska Undersökning (SGU). Sekä GTK että SGU ovat mukana kehittämässä menetelmiä, joiden avulla happamien sulfaattimaiden kartoitusta voidaan nopeuttaa. – Tieto happamien sulfaattimaiden esiintymistä antaa meille mahdollisuuden ottaa ne huomioon jo suunnitteluvaiheessa esim. suurissa tienrakennus- tai kuivatushankkeissa, sanoo GTK:n erikoistutkija Anton Boman.
VIMLA-projektin tavoitteena on pidemmällä aikavälillä parantaa rannikkovesistöjen tilaa, sekä lisätä tietoisuutta niistä. Projektin mallialueet ovat Tuovilanjoki Pohjanmaalla sekä Hertsångerälven Västerbottenissa. Näillä alueilla suoritetaan kartoituksia, kehitetään menetelmiä sekä seurataan vedenlaatuun liittyviä vaikutuksia. Koko Tuovilanjoen kattavasta alueesta on tehty happamien sulfaattimaiden yleiskartoitus. On olemassa toimenpiteitä joilla pohjaveden pintaa voidaan pitää tasaisempana, näitä ovat esim. padot, kynnykset ja kosteikot. Jos näitä menetelmiä otetaan riittävän laajaan käyttöön, voidaan niillä saada aikaan merkittäviä parannuksia alueen vesistöihin. Erittäin kriittisillä alueilla kannattaa selvittää vaihtoehtoisia keinoja kuivatukselle. Lisäetuna monet näistä toimenpiteistä auttavat vähentämään tulvariskiä alueella.
Tuloksia ja menetelmiä esitellään tarkemmin VIMLA-projektin loppuseminaarissa, joka järjestetään huhtikuussa Vaasassa. Tietoa Botnia Atlantican sekä Pohjanmaan liiton rahoittamasta projektista löytyy projektin verkkosivuilta osoitteesta www.vimlavatten.org.
Lisätietoja:
- Anna Bonde, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, puh. 0295 027 777, s-posti: [email protected]
- Anton Boman, GTK, puh. 050 348 6247, s-posti: [email protected]
- Simon Ollus, Suomen metsäkeskus, puh. 0294 324 165, s-posti: [email protected]
