Tuloksellista poistokalastusta Etelä-Savon järvillä vuonna 2016 (Etelä-Savo)

Vuonna 2016 jatkettiin Etelä-Savon ELY-keskuksen koordinoimaa vesienhoidon tavoitteiden mukaista hoitokalastustoimintaa rehevöityneillä tai kalastoltaan muuttuneilla järvillä. Etelä-Savon järvistä poistettiin vuonna 2016 ns. vähempiarvoista kalaa yhteensä 180 tonnia. Suurin osa saatiin Mikkelin alapuoleiselta Saimaalta, Kyyvedeltä ja Puruveden Haudanlahdelta. Etelä-Savon järvillä tehtiin myös koekalastuksia, joiden perusteella arvioidaan tulevia poistokalastustarpeita.

Hoitokalastukset ovat osa Etelä-Savon vesienhoitoa, jonka tavoitteena on saada heikentyneet vedet hyvään tilaan ja turvata hyvässä tai erinomaisessa tilassa olevien vesistöjen tila. Kalastuksia koordinoi Etelä-Savon ELY-keskus toimien yhteistyössä kalastusalueiden, osakaskuntien kanssa ja muiden toimijoiden kanssa.

Etelä-Savon järvistä poistettiin 180 tonnia kalaa

Särkikalaston hillitsemiseen ja petokalakannan vahvistamiseen tähtääviä poistokalastuksia tehtiin muun muassa Mikkelin alapuolisella Saimaalla, Kyyvedellä, Jäppilän vesillä, Puruvedellä, Pieksämäen Vangasjärvellä ja Joroisselällä. Poistokalastussaliin kokonaismäärä 180 tonnia ylittää vesistöjen aikaisesta jäätymisestä huolimatta vuoden 2015 määrän.

Suurimmat yksittäiset saaliit saatiin Mikkelin alapuoliselta Saimaalta (56 tonnia), Kyyvedeltä (Suovunselkä mukaan lukien 43 tonnia) ja Puruveden Haudanlahdelta (32 tonnia). Muilla alueilla saalismäärät olivat pienempiä. Hehtaaria kohti laskettuna tavoitteiden mukaisiin kalaston poistomääriin päästiin Mikkelin alapuoleisella Saimaalla sekä Puruveden Haudanlahdella, jonne tosin särkikalasto siirtyy talveksi useilta muilta vesialueilta. Muun muassa Ruovedenselällä ja Raudanvedellä totuttua aiemmin tulleet jäät lykkäsivät tehokalastuksen kokonaan ja ne toteutetaan tämän vuoden syksyllä. Alkaneena vuotena odotetaan, kevään ja syksyn keleistä riippuen, kahden edellisvuoden poistosaaliin ylittävää määrää.

Poistokalastustarvetta selvitetään koekalastuksilla

Poistokalastusten vesienhoidollista hyötyä, vaikuttavuutta ja mahdollisuutta on syytä arvioida koekalastamalla järvi. ELY-keskuksen suunnittelemat koekalastukset tehtiin Nordic-verkoilla Haukivuoren Hirviselällä sekä Pieksämäellä Virtasalmen Monnilla, Salmenjärvellä ja Naarajärven Palokilla. Lisäksi puolikymmentä muuta kohdetta koekalastettiin verkoilla muiden tahojen toimesta. Koekalastustoimintaa tukevia nuottauksia ELY-keskus tilasi Pieksämäen Jäppilässä, Vangasjärvellä, Pieksänjärvellä ja Iso-Naakkimalla.

Koekalastustuloksia hyödynnetään arvioitaessa lähivuosien poistokalastuksia. Koekalastukset verkoilla eivät kuvaa suurten kalojen määrää vesistössä. Vuoden 2016 koekalastusten perusteella suositellaan särkikalojen tehokalastustoimia ainakin Haukivuoren Hirviselällä ja siihen yhteydessä olevilla vesialueilla. Mikäli särkikalojen määrä on poikkeuksellisen suuri, esimerkiksi yli 50 % muutenkin suuresta saaliskalamassasta, ja samanaikaisesti petokalojen alhainen, on tehokalastukselle hyvät perusteet. Vuoden 2016 koekalastusten perusteella ainakaan seuraavissa vesistöissä ei nähtäisi olevan tarvetta särkikalaston laajamittaisille poistopyynneille: Mäntyharjun Pankajärvi, Pieksämäen Iso-Naakkima sekä Virtasalmen Monnin- ja Salmenjärvet. Pieksämäen keskusjärvestä valmistuu myöhemmin erillinen kalastonhoitosuositus.

Vesistöt kuntoon kaikin keinoin

Vesienhoidon tavoitteena on saattaa huonokuntoiset vesistöt hyvään ekologiseen tilaan. Lisäksi tavoitteena on turvata hyvässä tai erinomaisessa tilassa olevien vesistöjen nykytila.Tavoitteisin pyritään vaikuttamalla ulkoiseen kuormitukseen kohdistamalla toimia maa-alueella yksitäisiin kuormituslähteisin (esimerkiksi jätevedenpuhdistamoihin) ja vesistön valuma-alueelta tulevaan kuormitukseen (kuten metsätalouden hajakuormitukseen) ja tekemällä hoitotoimia itse vesistössä.

Vesistöön kohdistuvia hoitotoimia voivat olla mm. hapetus, sedimenttien tiivistäminen, vesikasvillisuuden poisto sekä tehokalastus. Tehokalastuksella pyritään vähentämään särkikalojen osuutta kalastossa sekä lisäämään kasviplanktonia syövän eläinplanktonin määrää. Järvien ravintoketjut ovat aiemmin luultua moniportaisempia ja päällekkäisiä, eivätkä poistokalastuksen vasteet alemmilla ekosysteemin tasoilla ole suoraviivaisia kuten yksinkertaisemmissa ravintoverkoissa arktisilla alueilla. Olennaista ja nykyisten hoitokalastustoimijoiden toimintamallin mukaista on laskea takaisin järveen kaikki petokalat, joihin myös yli vaaksan mittaiset ahvenet kuuluvat. Onnistuessaan poistokalastustoimet vähentävät leväkukintoja ja lisäävät näkösyvyyttä. Lisäksi hoitokalastus parantaa kalastuksen kannalta arvokkaampien kalalajien elinoloja ja kasvua.

Hyvien vaikutusten pysyvyys vaatii kuitenkin jatkuvia hoitokalastustoimia. Lisäksi on huomattava, että kalastoon kohdistuvat toimet eivät sovellu kaikille järville ja toimenpiteiden onnistumisen ja soveltuvuuden arviointi vaatii mm. kalaston rakenteen sekä muiden asiaan vaikuttavien, kuten ulkoisen kuormituksen selvittämistä. Hoitokalastuksen rooli pitää nähdä ennen kaikkea vesienhoitoa tukevana toimenpiteenä. Tärkein ja vaikutuksiltaan pysyvin vesienhoitotyö on tehtävä valuma-alueilla.

Lisätietoa:

Vesistöasiantuntija Antti Haapala, Etelä-Savon ELY-keskus, p. 0295 024 173
Ympäristönsuojelun asiantuntija Esa Rouvinen, Etelä-Savon ELY-keskus, p. 0295 024 228