Pressmeddelanden 2016

Talvivaaran kaivoksen alapuolisten vesien tila talvella 2016 (Kainuun ELY-keskus)

Purkuputken juoksutuksilla ei toistaiseksi vaikutuksia Nuasjärven veden laatuun. Lähijärvien tilassa ei muutoksia.

Talvivaaran kaivoksen nykyinen toimija Terrafame Oy aloitti puhdistettujen jätevesien johtamisen purkuputken kautta suoraan Nuasjärveen marraskuun alussa. Tätä ennen Vaasan hallinto-oikeus oli syyskuussa puolittanut ympäristöluvan mukaisen sulfaatin päästökiintiön 1 000 tonniin kuukaudessa. Jäteveden koostumukselle on asetettu ympäristöluvassa raja-arvot.

Kaivosyhtiö joutui turvautumaan 19.12.2015 alkaen puhdistettujen jätevesien lisäjuoksutuksiin varastoaltaiden pinnankorkeuksien saavuttaessa niille määrätyt varorajat. Lisäjuoksutukset ohjattiin sekä Vuoksen että Oulujoen vesistön suuntaan vanhoille purkureiteille. Juoksutuksia jatkettiin vuoden 2015 loppuun saakka. Lisäjuoksutuksilla Terrafame johti vettä Vuoksen vesistöön noin 350 000 kuutiometriä ja Oulujoen vesistöön noin 360 000 kuutiometriä. Purkuputken kautta poikkeusjuoksutuksena Terrafame johti vettä Nuasjärveen noin 65 000 kuutiometriä. Vuoden 2016 alusta alkaen kaivosalueelta on johdettu vesiä näille reiteille ympäristöluvan mukaisesti.

Kainuun ELY-keskus on jatkanut Talvivaaran toiminnan valvontaa valvontakäynneillä noin kerran viikossa. Vesistöjen tilaa tarkkaillaan toiminnanharjoittajan valitseman konsultin toimesta voimassa olevan tarkkailuohjelman mukaisesti. Kaivosta lähimpänä olevilta jokihavaintopaikoilta vesinäytteet otetaan kerran kuukaudessa ja järvihavaintopaikoilta pääsääntöisesti 4–6 kertaa vuodessa. Biologista tarkkailua tehdään kolmen vuoden välein. Seuraavan kerran biologista tarkkailuaineistoa kerätään vuonna 2018. Tämän lisäksi Kainuun ELY-keskus täydentää tarkkailua tarvittaessa lisänäytteenotoilla. Kainuun ELY-keskus on ottanut lisänäytteitä Talvivaaran alapuolisista vesistöistä alkuvuoden aikana.

Pohjoinen purkureitti, Oulujoen vesistö

Pohjoisella purkureitillä Talvivaaran lähimmän järven Salmisen tila on pysynyt viime vuodet muuttumattomana. Järvi on vahvasti kerrostunut ja ainepitoisuudet kasvavat pohjaa kohti. Salmisessa on edelleen eliöstölle haitallisen suurina pitoisuuksina useita eri metalleja. Vesi on hyvin hapanta (pH 4) hapettomana olevassa alusvesikerroksessa. Myös Kalliojärvessä on hapeton alusvesi, jossa useat ainepitoisuudet (mm. nikkeli, sinkki ja mangaani) ovat yhä eliöstölle haitallisella tasolla.

Salmisen ja Kalliojärven kehnoon tilaan pääasiallisin syy on vuoden 2012 marraskuussa sattunut kipsisakka-allasvuoto. Kainuun ELY-keskus määräsi viime vuoden joulukuussa kaivosyhtiö Talvivaaran ennallistamaan Salmisen sekä Ylä-Lumijärven vahinkoa edeltäneeseen tilaan. Muiden merkittävästi pilaantuneiksi vesistöjen, kuten Kalliojärven osalta päätös tehdään sen pohjalta, miten Salmisen ja Ylä-Lumijärven kunnostus onnistuu.

Kaivospiirin alueella sijaitsevan Kolmisoppi -järven veden laatu on pysytellyt viimeiset kaksi vuotta suunnilleen samankaltaisena. Vaikka alusvedessä on runsaasti sulfaattia (550 mg/l (milligrammaa litrassa)), niin järvi ei ole pysyvästi kerrostunut. Pohjan läheisten vesikerrosten happivarannot täydentyvät kevät- ja syystäyskiertojen yhteydessä. Sulfaattipitoinen vesi laskeutuu muuta vettä raskaampana järven pohjalle ja voi suurina ainepitoisuuksina estää kevät- ja syystäyskiertojen toteutumisen. Haitallisten aineiden (kadmium, nikkeli ja lyijy) pitoisuudet ovat viimeisimpien analyysitulosten mukaan Kolmisopessa kadmiumia lukuun ottamatta pienempiä kuin enimmäismääränä sallittava ympäristönlaatunormi.

Kolmisopesta Jormasjärveen laskevan Tuhkajoen keskimääräinen sulfaattipitoisuus vuonna 2015 oli 200 mg/l, mikä on viidenneksen pienempi vuoteen 2014 verrattuna. Mangaanin ja nikkelin osalta ainepitoisuuksien pieneneminen oli vielä tätäkin suurempaa. Tällä hetkellä Tuhkajoen veden sulfaattipitoisuus on noin 220 mg/l, mangaani- 260 µg/l (mikrogrammaa litrassa), nikkeli- 7 µg/l ja kadmiumpitoisuus 0,07 µg/l. Nikkeli- ja kadmiumpitoisuus eivät ylitä vesiympäristölle asetettua suurinta sallittua ainepitoisuutta, ympäristönlaatunormia.

Jormasjärven tila on pysynyt viime vuodet suunnilleen ennallaan. Alusveden sulfaattipitoisuus on vaihdellut välillä 60–210 mg/l ja päällysveden 10–120 mg/l. Tämän suuruinen sulfaattitaso ei ole kuitenkaan estänyt vesimassaa sekoittumasta täyskierron yhteydessä. Sulfaattipitoisuus on yleensä suurimmillaan alusvesikerroksessa kevään lopulla ennen täyskiertoa. Tätä nykyä Jormasjärven veden mangaani- ja nikkelipitoisuus on samaa tasoa kuin ennen kaivoksen toiminnan aloittamista. Haitallisten aineiden pitoisuudet ovat olleet viime vuonna Jormasjärvessä kadmiumia lukuun ottamatta pienempiä kuin ympäristönlaatunormi. Liukoisen kadmiumin pitoisuus on vaihdellut eri syvyyksissä ja eri puolilla järveä sijaitsevien havaintopaikkojen välillä 0,035–0,58 µg/l (ympäristönlaatunormi 0,1 µg/l).

Talvivaaran kaivoksen jätevesipäästöt kulkeutuvat Nuasjärveen sekä Jormasjokea että purkuputkea pitkin. Purkuputkesta tulevan veden vaikutuksia tarkkaillaan säännöllisesti eri puolilla Rehja-Nuasjärveä sijaitsevilla havaintopaikoilla. Purkuputken suuta lähinnä olevilla havaintopaikoilla veden sulfaattipitoisuus (66–100 milligrammaa litrassa) on ollut vuoden 2016 alussa pohjan lähellä saman suuruinen tai hieman suurempi kuin viime vuonna vastaavana ajankohtana purkuputken ollessa vielä rakenteilla. Myös nikkeli-, natrium- ja mangaanipitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa kuin vuotta aiemmin. Veden pH on vaihdellut Nuasjärvessä purkuputken käyttöönoton jälkeisenä aikana välillä 6,0–6,6. Tämä edustaa järven vedelle tyypillistä happamuutta. Kainuun järvivedet ovat valuma-alueen turvemaiden suuresta osuudesta johtuen luonnostaan hieman happamia. Kajaaninjoessa Petäisenniskan havaintopaikalla veden pH:n pitkän aikavälin keskiarvo on 6,5. Purkuputken käyttöön otolla ei ole toistaiseksi havaittu vaikutuksia Nuasjärven veden laatuun.

Eteläinen purkureitti, Vuoksen vesistö

Eteläisellä purkureitillä käsitellyt jätevedet johdetaan kaivosalueelta Lumijokea pitkin Kivijärveen ja edelleen Kivijokea pitkin Laakajärveen. Eteläisen purkureitin ensimmäisen järven, Kivijärven, syvänteissä oleva alusvesi (vesisyvyys > 4 m) on edelleen hapeton ja mangaanin, raudan, rikin sekä sulfaatin ainepitoisuudet ovat suuria. Mangaani ei saostu hapettomissa olosuhteissa ja sen määrä alusvedessä onkin pysynyt viime vuodet ennallaan. Lähellä Kivijoen luusuaa sijaitsevalla alueella hapellinen vesikerros ulottuu kuitenkin aiempaa syvemmälle, mikä ilmentää asteittaista järven tilan paranemista. Myös veden nikkelipitoisuus on pienentynyt lähelle ennen kaivoksen toiminnan aloittamista vallinnutta tasoa. Veden pH (5,2–6,6) edustaa tällä hetkellä syvyydestä riippumatta järven ominaisuuksille tyypillisiä olosuhteita.

Kivijoessa virtaava vesi on hapanta (pH 5,2) ja siinä on runsaasti mangaania (790 µg/l) ja sulfaattia (110 mg/l). Vesi on laadultaan hyvin samankaltaista kuin vuotta aiemmin.

Laakajärven pohjoisosassa vesi on yhtä hapanta (pH 5,0–5,4) kuin Kivijoessa. Tämän kaltainen happamuus on kuitenkin Laakajärvelle tavanomaista valuma-alueen maaperän ominaisuuksista johtuen. Laakajärven pohjoisosassa on viitteitä, että veden sulfaatin määrä on vähenemässä. Nikkeli- ja kadmiumpitoisuus on pienempi kuin ympäristönlaatunormi.

Kainuun ELY-keskus tarkastelee seuraavassa yhdessä Pohjois-Savon ELY-keskuksen kanssa tehtävässä Talvivaaran kaivoksen alapuolisten vesien tilakatsauksessa tarkemmin Laakajärven ja muiden Vuoksen vesistöjen tilakehitystä.                                                                   

Lisätietoja:

Kainuun ELY-keskus,
yksikön päällikkö Sari Myllyoja, p. 029 502 3833
ylitarkastaja Kimmo Virtanen, p. 029 502 3899