Navigeringsmeny

Nyheter 2020

Regional information

Nyheter 2020

"Mainio rautasilta" yli Kymijoen täyttää 150 vuotta (Kaakkois-Suomi)

Korian rautatiesilta rakennettiin vuonna 1870 Riihimäki-Pietari -radan varteen ja se oli jo rakennusurakkana Pohjoismaiden suurin ja edusti "uusia tuulia" rautateihin kytkeytyessään. Valmistuessaan silta oli harvinaisuus edistyksellisine teräsmateriaaleineen, koska tuolloin lähes kaikki sillat tehtiin puusta.

Tänä päivänä Kymijoen yli kohoaa Korialla kolme eri aikakauden siltaa, jotka on rakennettu aikavälillä 1870-1984. Ne ovat yhdessä vaikuttava rauta- ja maantieliikenteen historiasta kertova kokonaisuus. Lisäksi ne ovat osa Kymijoen kulttuurimaisemaa, joka kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin.

Korian sillat olivat strategisesti tärkeä solmukohta sota-aikana: sillat olivatkin talvi- ja jatkosodan pommitetuimpia kohteita, mutta ne säilyvät lähes vahingoittumattomina, vaikka siltoja kohti pudotettiin noin 800 pommia.

Virallisesti silta täyttää 150 vuotta Pietarin radan kanssa 11.9.2020

Korian silta rakennettiin osaksi Riihimäki-Pietari-rautatietä vuonna 1870. Sen puisia ristikko-osia vaihdettiin vastaaviin teräksisiin 10 vuotta myöhemmin, mutta muuten silta on säilynyt alkuperäisessä asussaan näihin päiviin saakka. Sillan kokonaispituus on 118.7 metriä.

Talvinen rakennusurakka Kymijoella vuonna 1869 oli raskas, ja rakentamisella oli kiire; aikaa ei saanut tuhlata juopotteluun tai muuhun joutilaisuuteen. Eräs työmies kuvaili urakkaan näin: "Työtä on tehtävä lujasti, ja varsinkin öisin kovilla pakkasilla, kun täytyy porata reikiä Kymijoen pohjaan, se käy voimille. Palkka on niukka, vain 1 markka ja 20 penniä päivässä." (Veikko Talvi 1953, 107).

Huhtikuussa 1870 sanomalehti "Hämäläinen" kirjoitti seuraavaa: "Muutoin on rautatieltä äskettäin tullut se tärkiä sanoma, että tuo mainio rautasilta yli Kymijoen onnellisesti on wieritetty paikallensa….Sen kautta tulee mahdolliseksi avata koko tie Pietariin saakka ennen tulevaa talwea." (Veikko Talvi 1953, 107-108).

 Silta avattiin liikenteelle toukokuussa 1870, ja siitä tuli osa Suomen tuoretta rautatieverkostoa ja Riihimäki-Pietari-rataa. Kymijoen yli kurkottava silta oli enemmän kuin pelkkä silta; se oli edistyksen ja uuden ajan airut ja tae liikkuvuudesta. Suomen pääkaupungista oli nyt suora yhteys Pietariin, eivätkä kanavat ja muut vesitiet olleet enää ainoa mahdollisuus nopeaan henkilö-ja rahtiliikenteeseen.  Kouvolan seudun asukkaat pääsivät nyt Pietariin alle vuorokaudessa ja Helsinkiin 4-5 tunnissa!

Korian rautatiesillan sotilaallinen merkitys tiedostettiin jo sen rakentamisesta lähtien, ja venäläiset sijoittivat Korian kasarminsa sillan ja samalla radan läheisyytteen. Sisällissodan aikana silta yritettiin räjäyttää valkoisten toimesta, mutta silta selvisi tästäkin ilman pahoja vaurioita. Silta toimi myös  punaisten teloituspaikkana; uhrit heitettiin usein Kymijokeen.

Yksiraiteinen ja käytössä olevan kaluston painon ja määrään nähden heikko Korian rautatiesilta aiheutti kuitenkin hankaluuksia liikenteen lisääntyessä, joten oli aika rakentaa Korialle uusi rautatiesilta. Niinpä vuonna 1925 valmistui uusi rautatiesilta, joka oli valmistuessaan Suomen ensimmäisiä suuria teräsbetonisiltoja. Vanha silta ehti palvella junaliikennettä 55 vuotta.

 Kun uusi rautatiesilta valmistui, selvitti Tie- ja vesirakennusten Ylihallitus, miten vanha rautatiesilta muutettaisiin maantiesillaksi.

Silta sai päällysteen ja ajoneuvoliikenne alkoi

Silta toimikin yksikaistaisena siltana maantieliikenteelle, mutta se muodostui nopeasti ahtaaksi pullonkaulaksi yhä kasvaneelle kaupunki- ja maantieliikenteelle. Korian vanhan  sillan museoimissuunnitelmat estivät sillan muuttamisen kaksisuuntaiseksi, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi rakentaa maantiekäyttöön kokonaan uusi silta.

Uusi maantiesilta avattiin liikenteelle syyskuussa 1984. Uuden rautatiesillan ja uuden maantiesillan väliin jäänyt Korian alkuperäinen vanha ristikkosilta poistettiin kokonaan yleisestä tieliikennekäytöstä, ja se siirrettiin kevyenliikenteen käyttöön.

Vanhan sillan kohtalo sinetöitiin lopulta 1995, kun ympäristöministeriö teki päätöksen suojelusta.  Ministeriön päätöksen mukaan silta on rakennustekniikaltaan kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja valtakunnallisesti arvokas. Tielaitos nimesi puolestaan Korian sillan museosillaksi vuonna 1996. Museointipäätöksessä todetaan, että silta täyttää hyvin museokohteen valinnalle asetettavat edellytykset Suomen vanhimpana ristikkosiltana ja ainoana keittorautasiltana. Sillan pitkä historia sekä rautatie- että maantiesiltana puolsi myös valinta museosillaksi. Suojelupäätös on juridisesti huomattavasti merkittävämpi kuin museointipäätös, koska suojelumääräysten rikkominen on lain vastaista.

Silta on tänä päivänä hyvässä kunnossa

Korian silta kuuluu tänä päivänä Väylävirastolle, ja sen kunnossapitäjä on Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Museosillan kunnossapidossa pyritään vanhaa kunnostaen - ja mahdollisimman pitkään uusimista välttäen
- pitämään silta hyvässä kunnossa. Väyläviraston luokituksen mukaan sillan asema väyläverkolla on nykyisin levähdysalue.

Silta on tarkastusten mukana edelleen hyvässä kunnossa päällysrakenteensa ja yleiskuntonsa puolesta.

Tänä päivänä Korian vanha ristikkosilta seisoo  alkuperäisellä paikallaan ja rakenteiltaan muuttumattomana vahtien Kymijoen kuohuja – niin kuin se on tehnyt  uskollisesti 150 vuoden ajan.

- Minna Niukkanen
- Kuvat: Sirpa Koikkalainen

Tekstin lähteenä on käytetty Silja Partasen  selvitystä Korian vanhan sillan historiallisesta arvosta (Mobiilia/Liikennevirasto 2010).