Blogi: Rakennusperintöä odotellessa

9.12.2019

Pienet tärkeät osat ympäristössämme

Puhuttaessa rakennusperinnön vaalimisesta, monelle tulee ensimmäisenä mieleen yli satavuotiaiden puutalojen suojelu. Kuitenkin myös moderni rakennuskanta on arvokas osa kerroksellista, eri aikoina rakennettua ympäristöämme. 1960- ja 1970-lukujen rakennukset ovat tällä hetkellä uhanalainen ryhmä, jonka suojelun tarvetta tulisikin tutkia. Näiden aikakausien rakennuksia ei mielletä arvokkaiksi ja niiden pelkistettyä ja karua ulkoasua on usein haluttu muokata erilaisin julkisivumuutoksin. Rakennuksen korjauksessa tulisi kuitenkin aina ottaa huomioon rakentamisajankohdan tyyli, väritys, detaljiikka ja rakennustekniikka.

Lapsuuden kioskit

Myös pienet rakennukset kuten vanhat kioskit, huvimajat, aitat, vajat, venevajat, vanhat muuntamot, maitolaiturit sekä muut vanhat talousrakennukset ja rakennelmat ovat tärkeä osa ympäristöä. Esimerkiksi vanhat kioskit ovat osa kaupunkikuvasta katoavaa kulttuuriperintöä ja sen vuoksi 1960-luvulla rakennetun Linnan kioskin korjaamista onkin haluttu tukea. Kioskit pieninä ja vaatimattomina rakennuksina poistuvat katukuvasta yksi kerrallaan, usein jäätyään kannattamattomina vaille käyttöä. Samalla poistuu osa rakennettua ympäristöä, yhteistä kulttuuriperintöämme sekä myös paikka sosiaalisille kontakteille. Kioskeihin liittyy myös paljon muistoja. Minunkin lapsuuteni maisemien pienet kioskit, joihin käveltiin karkkipäivinä ostoksille, on kaikki purettu.  


Männistön lippakioski Raumalla. 

Voidaanko kioskit vielä pelastaa?

Kioskeja on perinteisesti ollut eri tyyppisiä; niitä on luokiteltu myytävien tuotteiden mukaan virvoitusjuoma-, lehti-, jäätelö-, makkara-, lippu- ja arpakioskeiksi jne. Rakennuksina puhutaan luukkukioskeista ja talokioskeista, joista jälkimmäiset ovat tyypillisimmin rakennuksen katutasoon sijoitettuja kioskeja, joihin asiakkaat menevät sisälle. Luukkukioskeista myynti tapahtuu luukusta, kuten esimerkiksi Linnan kioskissa. Irtokioskit puolestaan ovat siirrettäviä kevyesti liikuteltavia kioskeja. Luukkukioskeja on aikaisemmin usein rakennettu tyyppipiirustuksin, ja samat tyypit toistuvat ympäri maata, pienin variaation muokattuina. Esimerkiksi Poriin rakennettiin 1930-luvulla kuusi funkiskauden lähes pyöreää modernia kioskia, joista enää yksi on jäljellä Porin Sibeliuksen puistossa. Aikakauden kioskeja on säilynyt niin vähän, ettei meillä ole varaa menettää enää yhtäkään vanhaa kioskia. Minkä kioskin sinä haluaisit pelastaa? 


Porin funkiskioski Sibeliuksen puistossa. Kuva: Kari Nummi/Satakunnan museo

Mistä neuvontaa?

Rakennusperinnön hoidon avustuksen kylkiäisenä tulee myös korjausneuvontaa. Avustettavien kohteiden antikvaarisena valvojana ja neuvonantajana toimii maakuntamuseo, jonka kanssa me ELY-keskuksessa teemme yhteistyötä. Mikäli on jättänyt avustushakemuksen ja haluaa heti aloittaa työt, onkin tarpeen olla yhteydessä maakuntamuseoon ennen töiden aloittamista. Myös työmaan aikana tulee olla yhteydessä maakuntamuseoon, jotta toimenpiteiden avustuskelpoisuus tulee varmistettua. 



Turun rautatieaseman puiston funkistyylinen kioski on kesäisin käytössä.

Teksti ja kuvat (ellei toisin mainittu): Kirsti Virkki, ylitarkastaja, Varsinais-Suomen ELY-keskus

25.11.2019

Hieman faktaa Turun linnan ympäristöstä

Viime blogikirjoituksessa kerroimme Turun linnan läheisyydessä, Juhana Herttuan puistossa sijaitsevasta kioskista ja sen uudesta elämästä. Alueella on tietenkin pitkä historia, johon pureuduimme lyhyesti Museokeskuksen asiantuntija Kaarin Kurrin avustuksella.

Historiaa 

Turun linnaa alettiin rakentaa 1280-luvulla, ja nykyisen laajuutensa esilinnoineen se sai 1500-luvun jälkipuoliskolla. Linnan loistokkain hovikausi päättyi kuitenkin pian sen jälkeen. Myöhemmin linna on palvellut muun muassa maaherran virka-asuntona, varastona ja lääninvankilana. Maaherrat jatkoivat Juhan Herttuan aloittamaa puutarhakulttuuria, ja vielä 1800-luvun alussa vallihaudan sisäpuolella sijaitsi renessanssipuutarha. Linnan ympäristö rakennettiin 1900-luvun alussa englantilaistyyliseksi puistoksi, ja sinne lähdettiin toteuttamaan myös ulkomuseota. Alueelle siirretyistä rakennuksista iso osa tuhoutui sota-ajan pommituksissa ja ulkomuseohanke loppui siihen.

Turun linna vuonna 1913
Turun linnan ympäristöön alettiin rakentaa 1900-luvun alussa ulkoilmamuseota. Sota kuitenkin sotki suunnitelmat. Kuva: Ernst Gustaf Arvidsson 1913, Turun Museokeskus.

Laivanrakennustoimi alueella muuttui 1740-luvulla teolliseksi tuotannoksi englantilaisen Robert Fithien linnankentälle Aurajokirantaan rakentaman laivaveistämön ja köysipunomon myötä. Tuolloin alueen nimeksi vakiintui Kanavaniemi. Turun palon (1827) jälkeen C.L. Engelin laatima asemakaava liitti linnankentän osaksi kaupunkirakennetta. 1800-luvun lopussa rautatie vedettiin Kanavanniemelle asti ja rahtilaivaliikenne siirtyi sinne. Myös säännöllinen talvimatkustajaliikenne alkoi Tukholmaan, ja pari vuotta myöhemmin ulkomaanmatkustajalaivaliikenne siirtyi kokonaisuudessaan Kanavaniemelle.

Kioski perustettiin 1960-luvulla 

Vuonna 1933 hyväksytyn järjestelyehdotuksen mukaisesti alueelle toteutettiin linnanaukon pääkadut eli Juhana Herttuan puistokatu ja Vaasankatu, ja alueelle nousi muutama teollisuus- ja varastorakennus. Muutoin alueen sisäosat pysyivät miltei rakentamattomana aina 1960-luvulle asti.

Turun linna restauroitiin museo- ja juhlatilakäyttöön arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelemana vuosina 1946-1961. Juhlalliset avajaiset pidettiin toukokuussa 1961. Viheralue, jossa kioski sijaitsee, nimettiin Juhana Herttuan puistoksi vuonna 1953. Linnan kioski on tiettävästi ensimmäinen puistikkoon rakennettu kioski. Se valmistui 1965 ja rakennuttajana toimi K. Heinonen. Todennäköisesti kioskin perustaminen puistoon liittyi lisääntyneisiin matkailijamääriin linnan restauroinnin ja matkustajalaivaliikenteen myötä.
 

mustavalkoinen kuva kioskista
Linnan kioski 1970-luvulla. Kuva: Turun Museokeskus

Alueen tulevaisuus

Turun kaupunginvaltuusto päätti vuoden 2016 talousarvion yhteydessä kärkihankkeesta, joka liittyy Turun keskustan kehittämiseen. Päätöksessä linjattiin, että kehittämisen painopiste tulee olla kaupallisen ja historiallisen keskustan sekä jokirantojen muodostamassa ydinalueessa. Turun linnan ympäristön ja Aurajokisuun länsirannan kattava Linnanniemi on yksi kaupungin keskustan kehittämisen keskeisimmistä hankkeista. 

Turun Linnanniemestä toivotaan elävää ja toiminnoiltaan monipuolista aluetta, jonka tulevassa uudisrakentamisessa asuminen ei olisi pääroolissa. Sitä pyritään kehittämään yhtenäisenä palveluiden, tapahtumien, elämysten ja oleilun viihtyisänä ympäristönä, joka on houkutteleva niin kaupunkilaisille kuin matkailijoille ympäri vuoden. Turun kaupunki järjestää Linnanniemen alueen kehittämisestä kansainvälisen ideakilpailun 9.1.–21.4.2020. Tulevaisuus näyttää, miten alue kehittyy!

Turun satama-aluetta
Turun linnan ympäristöön ja Aurajokisuun länsirantaan suunniteltavan alueen uusi nimi on Linnanniemi. Kuva: Turun kaupunki

Turun linnan rakennusvaiheista voit lukea lisää Turun kaupungin sivuilta ja Turun linnan blogista.

Teksti ja kuvat: Kaarin Kurri, Turun museokeskus, Turun kaupunki ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen viestintä / Sonja Strömberg

4.11.2019

Linnan kioski Turussa koki uudistuksen

Turkulaisille ja monelle Turun satamassa vierailleille on Linnan vieressä, Juhana Herttuan puistossa sijaitseva kioski tuttu. 1960-luvulla rakennettu kioski kunnostettiin tänä vuonna valtiotieteen maisteri Pekka Määtän ja tämän yhtiökumppanin Juuso Aron toimesta. Kioskissa toimii nyt Linna Burgers & Coffee, joka on auki kesäkaudella. Seuraavassa Määttä, jonka tapasimme keskellä kiireisintä kesää, itse kertoo blogiimme kioskin kunnostamisesta:

Mulla on pitkään ollut haaveena tämän tyyppisen paikan perustaminen Turussa, ja entisenä poliittisen historian opiskelijana pidän myös kaupunkiympäristöä ja kaupunkikuvan kerroksellisuutta merkityksellisenä. Mielestäni on tärkeää säästää myös sellaisia kohteita, mitkä eivät ole välttämättä arvokohteita mutta edustavat aikaansa. Turussa on tässä mielestäni kokonaisuudessaan onnistuttu melko hyvin ja täällä on säästetty sellaisia kohteita ydinkeskustassakin. Myös tämän kioskin näen kohteena minkä olisi hyvä säilyä.  Olin usein nähnyt Linnan kioskin ja käynyt täällä ohi kulkiessa ollessani matkalla vaikkapa Turun Linnaan tai satamaan. Kerran juttelin silloisen omistajan, 84-vuotiaan rouvan, kanssa ja hän kertoi, ettei enää jaksa pitää kioskia. Sanoin hänelle, että voisin tulla hänelle kesätöihin seuraavaksi kesäksi. Kioskin omistaja sanoi, että voisi myydä koko kioskin, ja minä lupasin ostaa sopivaan hintaan. 

Kioski remontoitiin itse

Rakennus oli osittain todella huonossa kunnossa ja etenkin alarakenteet olivat lahonneet jonkin verran, mutta hometta ei onneksi löytynyt. Alarakenne saatiin vaihdettua ja rakennuksen alapohja ja pystyrakenteet pystyttiin onneksi säilyttämään. Kun se oli tehty, arkkitehti teki muutospiirustukset ja tilat suunniteltiin sen mukaan, että tässä pystyy pyörittämään tämmöistä grillitoimintaa. Me ei haluttu tehdä tästä 2010-luvun kioskia, vaan suhteellisen klassisen näköinen kioski ja osittain säilyttää alkuperäisen rakennuksen henki. Kaikki työ tehtiin itse hartiapankilla, itselläni on rakennusalalta kokemusta ja Juuso Aro on puukäsityöopettaja. 

vanha kuva linnan kioskista Turussa
Kuvassa työ on vasta alussa.

uudistunut linnan kioski ja omistajat.
Valmiin ja menestyvän grillikioskin edessä oli helppo hymyillä.
Kuvassa vasemmalta Pekka Määttä ja Juuso Aro.

Rakennusperinnön hoitoavustus

Sain tietää mahdollisuudesta hakea avustusta ELY-keskukselta kaveriltani, joka omistaa rakennusrestaurointifirman. Tämä paikka ja ympäristö on ainutlaatuinen, Turun linnahan sijaitsee aivan naapurissa. Ajattelin että on kaikkien etu laittaa tämä kioski kuntoon. Käytännössä hakuprosessi meni niin, että kävin netissä tutustumassa aiheeseen ja tein hakemuksen, johon laitoin mahdollisimman kattavasti tietoa meidän suunnitelmista. Kevään remontin aikana oikeastaan unohdettiin koko hakemus ja ajateltiin vain, että kaikki on plussaa, jos sieltä jotain rahaa tulee. Kun sitten Varsinais-Suomen ELY-keskukselta soitettiin, niin se oli sellainen iloinen yllätys! Avustus oli meidän mielestä tällaiselle pienelle kohteelle merkittävä. 

Palaute on ollut myönteistä

Lähialueen vakiasiakkaat ovat olleet tosi vaikuttuneita ja etenkin satamatyöläiset ovat käyneet juttelemassa ja kertomassa pitkältä ajalta muistojaan kioskista. Eräs asiakas kertoi myös, että heidän perheellään oli aikanaan tapana ennen ruotsinlaivalle lähtöä käydä syömässä lähtöjätskit tällä kioskilla. Myös kaverit ovat käyneet tätä ihmettelemässä ja päivittelemässä meitä ja koko tätä projektia.  

Tällä hetkellä fiilis on tosi helpottunut siitä, että saatiin tämä valmiiksi ja toiminta pyörimään. Paljon on vielä tekemistä ja syksyn ja talven aikana päästään viimeistelemään rakennus. Syksyllä kun laitetaan luukut kiinni tulee varmasti sellainen fiilis, että huh huh.  

Linna Burgers and Coffee sijaitsee osoitteessa Linnankatu 81 ja on suljettu tältä vuodelta.

Teksti ja kuvat: Pekka Määttä ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen viestintä / Sonja Strömberg

9.10.2019

Vastuu rakennusperinnön vaalimisesta kuuluu meille kaikille

Tiesitkö, että valtio ja kunnat tukevat vanhan rakennuskannan korjaamista jakamalla avustuksia rakennusperinnön entistämiseen ja kunnossapitoon?  Avustuksilla halutaan tukea yksityisiä henkilöitä ja tahoja vaalimistyössä, jotta arvokasta rakennusperintöä säilyy nähtäväksi ja koettavaksi myös tuleville sukupolville. Tänä vuonna avustusta oli jaettavana Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueelle 104 000 euroa ja sitä myönnettiin 45 kohteelle.

Kiinteistön omistaja on vastuussa omaisuutensa kunnossapidosta, ja rakennusperinnön säilymisen edellytyksiä ovatkin jatkuva hoito ja rakennuksen pysyminen käytössä. Rakennusperinnön hoito on parhaimmillaan "vanhan vaalimista" käyttämällä perinteisiä ja hyväksi havaittuja työtapoja ja materiaaleja. Vaalimista on myös se, että korjataan vain rikkinäistä tai käyttökelvotonta. Vanhan vaaliminen kannattaa myös taloudellisesti.

Rakennusperinnön hoitoavustuksen myöntämisen ehtona on, että korjaukset eivät tuhoa rakennuksen ominaisluonnetta ja historiallista aitoutta. Esimerkiksi ikkunoiden uusimisen myötä häviää suuri osa rakennuksen historiallista aitoutta, vaikka ne tehtäisiinkin vanhan mallin mukaisesti. Alkuperäiset ikkunat on todennäköisesti tehty käsin hyvin valikoidusta puutavarasta käyttäen puhallettua tai vedettyä lasia. Myös rintamamiestalon rimoitetun julkisivulaudoituksen vaihtaminen vaaka-pystypanelointiin hävittää osan talon ominaisluonteesta, joka erottaa sen uudistuotannosta.

Vanha saa näyttää vanhalta

Olen perinyt kiinnostukseni rakennusperintöä kohtaan äidiltäni ja olen onnistunut siirtämään saman kiinnostuksen omalle tyttärelleni - hänen mukaansa aivopesun kautta. Asun itse Naantalissa 1800-luvun hirsitalossa, jossa julkisivuverhous on jo vähän kärsinyt, mutta se tekee edelleen tehtävänsä yhdessä ponttilaudoituksen alla olevan tuohen kanssa eli suojaa rakennuksen hirsirunkoa. Moni on ystävällisesti todennut, että eikö olisi jo aika vaihtaa koko laudoitus, mutta olen tietysti eri mieltä. Julkisivua korjataan varovasti ja aina vain tarpeen mukaan. Tänä vuonna lahonneesta ulkoverhouksen alareunan vesilistasta vaihdettiin vain lahonnut osa ja ulkoverhouksen yksi lauta oli vaurioitunut vähän enemmän ja vaurioitunut kohta paikattiin käyttäen purkulautaa. Jossain vaiheessa on tietysti tehtävä enemmän, mutta kerralla ei kannata laittaa kaikkea uusiksi. Vanha saa näyttää vanhalta, mutta se on silti kunnossa. Tämä pätee myös peiliin katsoessa.


Talomme julkisivua

Rakennusperinnön hoitoavustuksen hakeminen

Vuoden 2020 rakennusperinnön hoitoavustusta voi jo hakea ja hakuaika tälle vuodelle päättyy maanantaina 2.12.2019. Tietoa avustuksen hakemisesta ja avustuksen myöntämisen periaatteista löydät blogin oikeasta reunasta. Saaristossa sijaitseville ja saaristomaisemien kannalta tärkeiden rakennuksien ja rakennelmien kunnostamiseen voi hakea Saariston ympäristön hoitoavustusta, lisätietoa siitä blogin oikeassa reunassa.

Vanhaa rakennusta kunnioittavista työtavoista ja materiaaleista saa tietoa oppaista, korjaustapaohjeista ja oman alueensa maakuntamuseosta. Tietoa kannattaa hankkia jo ennen avustuksen hakemista.

Mia Puotunen
Kirjoittaja toimii tarkastajana Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueiden käytön yksikössä

Kuva Mia Puotusesta

Päivitetty

Lounaissuomalaista rakennusperintöä

Tässä blogissa Varsinais-Suomen ELY-keskus esittelee kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennusperintökohteita, jotka ovat saaneet ELY-keskuksen myöntämää valtionavustusta. Avustus on kenen tahansa haettavissa.

Kirjoittajina toimivat Varsinais-Suomen ELY-keskuksen viestintä ja asiantuntijat.