Navigointivalikko
Blogi: Rakennusperintöä odotellessa

Blogi: Rakennusperintöä odotellessa

 

14.2.2024

Ethän vahingossa hukkaa lämpöä ja historiaa muotivillityksen perässä?

Vanhassa rakennuksessa on usein monia rakennuksen historiasta kertovia kerrostumia. Sisätiloissa saattaa esimerkiksi seinistä löytyä useita tapettikerroksia sekä levytyksiä, joiden alta sitten paljastuu hirren pintaan naulattu pinkopahvi. Pinkopahvi voi olla löystynyt ja siinä voi olla myös repeämiä, mutta löystyminen on kuitenkin harmitonta ja repeämät ovat korjattavissa.

Pukkilan kartanon seinillä on pinkopahvia.
Seinästä voi leikata siististi palan ja katsoa, mitä kerrosten alta löytyy. Tapettikerroksiin voi tutustua myös kurkistamalla listojen alle ja myöhemmin tehtyjen komeroiden seiniin. Pinkopahville maalattu koristemaalausta ja alustan pieni kumpuilu kuuluu asiaan ja tuo eloa. Pukkilan kartano, Kaarina. © Kirsti Virkki

Rakennuksen sisäseiniä ei kannattaisi kuoria hirsipintaan saakka

Vanha seinän hirsi on melko harvoin tarkoitettu olevan näkyä seinäpinta. Hirren pinta ei siksi välttämättä ole ihan priimakunnossa, eikä vastaa nykypäivän vaatimuksia. Hirsipinnalta voidaan haluta esimerkiksi tasaista väritystä ja harmillisena koetaan myös hirsien saumoista varisevat roskat. Lisäksi saatetaan alkaa ihmetellä huoneiden uudenlaista vetoisuutta, jota ei aikaisemmin ilmennyt.

Pukkilan kartanon pinkopahviseinää ja uuni, Kaarina.
  Pinkopahviseinää ja uuni. © Kirsti Virkki

Pinkopahvilla on siis ollut tärkeä tehtävä ja on edelleen. Pinkopahvin tarkoituksena on seinä- ja kattopintojen tasoittamisen lisäksi tuulensuojana toimiminen. Nurkkiin ja katonrajaan kiinnitetyt paperikaistaleet puolestaan estävät muita ilmavuotoja.

Kaikkiin muotivillityksiin ei siis kannata lähteä mukaan. Jos haluat säästää lämpökustannuksissa ja säilyttää talosi historiaa, niin on parasta välttää harkitsematonta tapettikerrostumien repimistä. Sen sijaan voit lisätä oman kerrostumasi jatkoksi talosi tarinaan.

Hirsiseinä näkyviin vai ei -asiaa ovat syvemmin pohtineet Iida Kalakoski ja Riina Siren tutkimuksessaan "Autenttisuuden paradoksi paljastetuissa hirsiseinissä – Säilyttämisen ja vaalimisen esityksiä sisustuslehdissä vuosina 2017–2023".

Tampereen yliopiston 2.2.2024 uutinen, jossa linkki tutkimusartikkeliin:

Pinkopahvin asennuksesta ja korjauksesta löydät lisätietoa Museoviraston korjauskortista:

Kirjoittaja:
Mia Puotunen, erityisasiantuntija
Rakennusperintölain mukaisten suojeluasioiden käsittelyn koordinointi ja kehittäminen

 

14.12.2023

Kokemäen talojen tarinat -kesätapahtuma sai kiitosta kulttuuriympäristön tunnettuuden lisäämisestä

Järjestyksessään kuudes Satakunnan kulttuuriympäristöteko -palkinto luovutettiin 14.12.2023 Kokemäen oppaille ja Kokemäen kaupungille.

Lisää: Tiedote (sttinfo.fi)

 

4.12.2023

Kattaus suomalaista rakennusperintöä

Rakennusperintölain ja sitä edeltävän rakennussuojelulainsäädännön nojalla on suojeltu Suomessa noin 370 kohdetta. Kohteella tarkoitetaan samassa suojelupäätöksessä käsiteltyä rakennuskokonaisuutta. Rakennuksia näissä kohteissa on yhteensä lähes 1600.

Millaisia kohteita joukkoon kuuluu? Mitä numerot voivat kertoa meille suojellusta kohdejoukosta? Katsotaanpa muutamia tekijöitä, joilla voimme jaotella tätä valiorakennusten ryhmää!

Kuva: Kekrin viettoa Savonlinnan Riihisaaressa vuonna 2023. Kruununjyvästön makasiinissa toimii nykyään Riihisaari - Savonlinnan museo. Alueellisena vastuumuseona toimiva Riihisaari sai Vuoden museo -palkinnon keväällä 2023. Kuva: Paolo Aranda / Riihisaari – Savonlinnan museo.

Suojelun ajankohta

Nykyinen rakennusperintölaki eli laki rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010) tuli voimaan vuonna 2010. Sitä ennen Suomessa on ollut kaksi aiempaa lakia rakennusperinnön suojeluun: laki kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta (572/1964) joka oli voimassa vuodet 1965–1985 ja rakennussuojelulaki (60/1985), joka oli voimassa 1985–2010.

Ensimmäinen rakennussuojelulainsäädännön nojalla suojeltu rakennus Suomessa oli Savonlinnan kruununjyvästön makasiini, jonka suojelupäätös vahvistettiin 21.10.1965. Vuosina 1851–52 rakennetussa entisessä makasiinissa on vuodesta 1985 lähtien toiminut Riihisaari - Savonlinnan museo.

Kruununjyvästön makasiinin jälkeen suojelupäätösten teko eteni rauhallisesti. 1960-luvun jälkipuoliskon aikana vahvistettuja suojelupäätöksiä annettiin kahdeksan, 1970-luvulla 35. Aktiivisemmin uusia suojelupäätöksiä on tehty 1990-luvulla, 120 päätöstä vuosikymmenen aikana.

Viimeisten viiden vuoden aikana (2018–2022) uusia suojelupäätöksiä on tehty keskimäärin kahdeksan kappaletta vuodessa. Suojelupäätöksiä on ajan saatossa kumottu vajaa kymmenen, mutta osa näistäkin kohteista on suojeltu uudella, muuttuneella päätöksellä.

Graafi: Rakennusperintölain ja sen edeltäjien nojalla annettujen myönteisten, vahvistettujen suojelupäätösten määrä vuosikymmenittäin.

​​​​​​Maantieteellinen sijoittuminen

Määrällisesti eniten kohteita on Uudellamaalla (lähes 90 kohdetta) ja Varsinais-Suomessa (noin 70 kohdetta). Kolmanneksi eniten kohteita on Pohjanmaalla, jossa on lähes 30 kohdetta. Myös Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalla sekä Keski-Suomessa on yli 20 kohdetta. Vähiten kohteita on Etelä-Karjalassa ja Kainuussa, kummassakin alle viisi kohdetta. Muissa maakunnissa kohteita on vajaasta kymmenestä lähes kahteenkymmeneen. Rakennusperintölakia ei sovelleta Ahvenanmaalla, joten siellä ei ole tämän lain nojalla suojeltuja kohteita.

Vuonna 2023 Suomessa on 309 kuntaa. Näistä melkein 140 kunnassa on rakennusperintölain nojalla suojeltuja kohteita. Eniten kohteita on Helsingissä, yli 30 kohdetta. Noin 70 kunnassa on ainoastaan yksi rakennusperintölain nojalla suojeltu kohde.

Rakennusten lukumäärä kohteissa

Rakennusperintölain mukaisessa suojeluprosessissa arvioidaan suojelun tarkoitus ja perusteet kohteen kaikkien rakennusten kohdalla. Kohteen rakennuksista voidaan suojella kaikki tai vain osa. Puolessa suojelluista kohteista on suojeltu vain yksi rakennus. Enemmän kuin viisi rakennusta samasta kohteesta on suojeltu jo selvästi harvemmin, noin 15 prosentissa kohteista eli vajaassa 60 kohteessa. Rakennusluvultaan kirkkaasti omassa luokassaan on kaksi kohdetta, vuonna 2022 suojelupäätöksen saanut Suomenlinna, jossa on hieman yli 200 rakennusta sekä 1990-luvun alussa suojeltu Närpiön kirkkotallit, johon kuuluu 151 kirkkotallia.

Kuva: Närpiön kirkkotalleista suurin osa on 1800-luvulta. Vanhin talleista löydetty vuosiluku on 1780. Kuva: Laura Hesso 2023.

Noin kahdenkymmenen rakennuksen kohteita on niitäkin muutamia. Kuitenkin useamman suojellun rakennuksen kohteista suurimmassa osassa on suojeltu kahdesta kolmeen rakennusta. Suojeltujen rakennusten lisäksi rakennusryhmään saattaa kuulua ja usein kuuluukin rakennuksia, joita ei ole suojeltu rakennusperintölain tai sen edeltäjien nojalla. Osa näistä rakennuksista saattaa olla osoitettu suojelumerkinnällä esimerkiksi yleis- tai asemakaavassa. Rakennusperintölain käyttö onkin pääsääntöisesti rajattu tilanteisiin, joissa asemakaavallinen suojelu ei syystä tai toisesta ole riittävää, esimerkiksi aluetta ei kaavoiteta tai kohteen sisätilojenkin säilyminen halutaan turvata.

Graafi: Suojeltujen rakennusten lukumäärä rakennusperintölain tai sen edeltäjien nojalla suojelluissa kohteissa.

Rakennustyypit

Lailla suojelluissa kohteissa on edustettuina hyvin monenlaisia rakennuksia. Rakennusperintölain mukaista suojelua ei olekaan rajattu esimerkiksi erityisen vanhoille, harvinaisille tai komeille rakennuksille, vaan kaikenlaisia rakennuksia voidaan suojella, jos ne ilmentävät merkittävää kulttuuri- ja rakennushistoriallista arvoa ja rakennusperintölain mukaiset ehdot täyttyvät.

Suojelukohteiden joukossa on niin asuinrakennuksia, kaupunkien kerrostaloja, maaseudun kartanoita ja torppia kuin kouluja, seurataloja, liike- ja teollisuusrakennuksia, vesimyllyjä ja moninaisia ulkorakennuksia kuten aittoja, riihiä, kellareita ja saunoja.

Omistajuus

Suurimman osan lailla suojelluista rakennusperintökohteista omistavat yksityishenkilöt. 35 %:ssa kohteista omistajana on yksi tai useampi yksityinen henkilö. Yritykset ja yhtiöt omistavat kohteista vajaat 30 %. Yksityisten omistajien panos yhteisen rakennetun kulttuuriperintömme säilymiseen on siten varsin mittava. Julkisessa tai sen kaltaisessa omistuksessa on niin ikään noin 30 % kohteista. Suurin julkista hallintoa edustava omistajataho ovat kunnat, jotka omistavat lain nojalla suojelluista kohteista reilut 20 %; toki omistus jakaantuu monien kuntien kesken. Muita julkisia omistajia ovat valtio ja seurakunnat.

Graafi: Rakennusperintölain nojalla suojeltujen kohteiden omistajuuden jakaantuminen v. 2023.

Rakennussuojeluun on useita menettelyjä

Rakennusperintölain lisäksi Suomessa suojellaan rakennuksia kuntien hoitamalla kaavoituksella sekä muutamilla erityislaeilla. Rakennussuojelun erilaisista tavoista ja rakennusperintölain mukaisesta prosessista kerromme lisää myöhemmin tässä blogissa!

Lisätietoa

Museoviraston tietopaketti rakennusperintölailla suojelluista kohteista, Kulttuuriympäristön palveluikkuna (www.kyppi.fi)

Ensimmäinen rakennussuojelulaki: laki kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta 1964 (www.sadanvuodensatoa.fi)

Rakennusperintölailla suojeleminen ja suojeluesityksen tekeminen: Elävä kulttuuriympäristö (ymparisto.fi)

Laki rakennusperinnön suojelemisesta (finlex.fi)

Kirjoittaja:
Laura Hesso, ylitarkastaja
Varsinais-Suomen ELY-keskukus

 

10.10.2023

Uudenkaupungin arkkitehtuuripoliittinen ohjelma – onnellisuuden kaava palkittiin

Uudenkaupungin arkkitehtuuripoliittinen ohjelma – onnellisuuden kaava palkittiin.Järjestyksessään kolmas Varsinais-Suomen kulttuuriympäristöteko -palkinto luovutettiin Korjaamisen jalo taito -seminaarissa 10.10.2023 Uudenkaupungin kaupungille.

Palkinnon vastaanotti Uudenkaupungin kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellen, jonka pitkään jatkunut työpanos Uudenkaupungin hyväksi on ollut myös arkkitehtuuripoliittisen ohjelman kantavana voimana.

Lisää: Tiedote (sttinfo.fi)

Kuulumisia rakennussuojelun kehittämistyöstä 

24.2.2023

Laura Hesso.Tervehdys Rakennusperintöä odotellessa -blogin seuraajille! Olen Laura Hesso, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen puolella uusi kasvo. Työskentelen seuraavan vuoden ympäristöministeriön rahoittamassa Rakennusperintölain mukaisten suojeluasioiden käsittelyn koordinointi ja kehittäminen -hankkeessa lakiperustaisen rakennussuojelun kehittämistehtävissä.

Rakennussuojelun tavat

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennusperinnön suojelu toteutuu Suomessa pääsääntöisesti kahdella tavalla: rakennuksia voidaan suojella rakennusperintölailla (laki rakennusperinnön suojelemisesta 498/2010) tai maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaisesti kaavoilla. Kaavoituksesta vastaavat kunnat ja ns. lakisuojelusta ELY-keskukset. Määrällisesti kaavasuojellut rakennukset ovat ylivoimainen enemmistö.  Suojelutavoissa on merkittävää eroa: kaavallinen suojelu rajoittuu yleensä rakennuksen ulkoasuun ja korostaa kulttuurihistoriallisen arvon lisäksi maisemallisia merkityksiä, rakennusperintölailla suojeleminen sen sijaan suojelee ulkoasun lisäksi usein myös merkittäviä sisätiloja ja pihapiirejä ja suojelumääräykset kaiken kaikkiaan ovat tarkempia.

Rakennusperintölailla tai sen edeltäjillä rakennussuojelulailla (60/1985) tai lailla kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta (572/1964) on suojeltu noin 360 kohdetta, joissa on rakennuksia yhteensä noin 1500. Kohteet edustavat suomalaista rakennusperintöä varsin laajalla kattauksella: mukana on muun muassa asuinrakennuksia, kartanoita, huviloita, torppia, hallintorakennuksia, maatilojen rakennusryhmiä, kaupunkitaloja, savottakämppiä ja kouluja.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tuorein rakennusperintölain mukainen suojelupäätös koskee arkkipiispantaloa. Vuonna 1887 valmistunut, arkkitehtien Jacob Ahrenberg, Sebastian Gripenberg ja L.I. Lindqvist suunnittelema arkkipiispan virkatalo suojeltiin rakennusperintölain nojalla joulukuussa 2022.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tuorein rakennusperintölain mukainen suojelupäätös koskee arkkipiispantaloa. Vuonna 1887 valmistunut, arkkitehtien Jacob Ahrenberg, Sebastian Gripenberg ja L.I. Lindqvist suunnittelema arkkipiispan virkatalo suojeltiin rakennusperintölain nojalla joulukuussa 2022. © Mia Puotunen 2014.

Rakennussuojelupäätökset tehdään pääsääntöisesti paikallisessa ELY-keskuksessa. Vuosittainen päätösmäärä on viime vuosina ollut 20–30 päätöstä sisältäen sekä myönteiset että kielteiset päätökset. Vaikka varsinainen päätösvalta onkin ELY-keskuksilla, on selvää, että rakennussuojelun tavoitteiden toteutumisen ratkaisee omistajien sitoutuminen ja halu ylläpitää arvokasta kulttuuriperintöämme. Samoin kuntien rakennusvalvontojen ja kaavoituksen henkilöstön osaaminen on keskeistä rakennussuojelukohteiden huomioimisessa maankäytön suunnittelussa ja luvituksessa.

Varsinais-Suomen ELY-keskus hoitaa valtakunnallista kehittämistehtävää

Varsinais-Suomen ELY-keskuksella on vuodesta 2021 lähtien ollut rakennussuojelun valtakunnallinen koordinointitehtävä, jossa mm. kehitetään ja kootaan yhtenäisiä rakennussuojeluprosessin asiakirjamalleja, ohjeita rakennusperintölain tulkintaan ja soveltamiseen sekä ylläpidetään rakennussuojelun yhteistyöverkostoa. Hankkeessa toimin koordinointitehtävän erityisasiantuntija Mia Puotusen työparina. Lisäksi hankkeessa tehdään oppaat sekä suojelukohteiden omistajille että kuntien viranomaisille. Tavoitteena kaiken kaikkiaan on edelleen parantaa yhteistyötä niin omistajien suuntaan kuin viranomaistenkin kesken ja luoda selkeä ohjeistus asian parissa toimiville.

Oma työhistoriani kulttuuriympäristön parissa alkoi rakennusinventoinnilla Karvianjärven ympäristössä 2000-luvun alussa. Satakunnassa ja lähimaakunnissa tein sittemmin monia inventointeja. Vuonna 2015 siirryin rakennustutkijaksi Lappeenrannan museoille ja sieltä kulttuuriympäristöasiantuntijaksi Etelä-Savon ELY-keskukseen. Turkukin on pitkäaikaisena opiskelu- ja asuinkaupunkina tuttu, ja onkin hauska hetkeksi palata Aurajoen rannoille. Mikkelin maisemiin Etelä-Savoon palaan, kun työvuosi hankkeessa päättyy. Edessä on kiinnostava ja toivoakseni vuorovaikutteinen työvuosi. Mukava olla mukana mahdollistamassa rakennusperintökohteidemme säilymistä myös tuleville sukupolville.

Vielä ehdit hakea avustusta vanhan rakennuksesi korjaamiseen

2.11.2022

Somerolla korjattiin avustuksen turvin Juson vanhan päärakennuksen piippu.

Ympäristöministeriö osoittaa ELY-keskuksille vuosittain määrärahaa jaettavaksi avustuksina rakennusperinnön hoitoon. Määrärahaa voidaan myöntää avustuksena yksityisille omistajille, yhteisöille, yrityksille, kunnille ja kuntayhtymille.
Lisää: Tiedote (sttinfo.fi)

 

Avustuksia yhteisen arvokkaan rakennusperintömme hoitoon 166 000 euroa

17.6.2022

Ympäristöministeriö osoittaa ELY-keskuksille vuosittain harkinnanvaraista määrärahaa jaettavaksi avustuksina rakennusperinnön hoitoon sekä saariston ympäristönhoitoon. Vuonna 2022 Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan saatiin rakennusperinnön hoitoon 166 000 euroa ja lisäksi saariston ympäristön hoitoon 47 000 euroa.
Lisää: Tiedote (sttinfo.fi)

 

Rauman kaupunki sai kiitosta Vanhan Rauman vaalimisesta

3.5.2022

Raumalla on tehty pitkäjänteistä Vanhan Rauman maailmanperintöalueen hoito- ja vaalimistyötä. Huolellisella kaavoituksella luodaan tavoitteet ja perusta alueen arvojen säilymiselle. 

Palkinto myönnettiin Raumalla.

Järjestyksessään viides Satakunnan kulttuuriympäristöteko -palkinto luovutettiin 3.5.2022 Rauman kaupungille maailmanperintöseminaarissa.
Lisää: Tiedote (sttinfo.fi)

 

Mikko Laaksonen sai kiitosta kulttuuriympäristön tunnettuuden lisäämisestä

1.4.2022

Bryggman-säätiön asiamies Mikko Laaksonen on tehnyt merkittävää työtä kulttuuriympäristön hyväksi tuomalla erityisesti modernia rakennusperintöä tunnetuksi ja näkyväksi. Kirjoissaan Laaksonen on käsitellyt muun muassa Erik Bryggmanin ja Pekka Pitkäsen arkkitehtuuria. Yhdessä Petri Aallon kanssa kirjoitettu Turun lähiöt -kirja tuo esiin uutta tietoa Turun seudun lähiörakentamisesta. Bryggman-instituutti vaalii arkkitehti Erik Bryggmanin ja sisustusarkkitehti Carin Bryggmanin arkkitehtuuriperintöä. Instituutin asiamiehenä Laaksonen on ansioitunut esimerkiksi järjestämällä arkkitehtuurikierroksia, luentoja sekä seminaareja.

Kulttuuriympäristötyöryhmän puheenjohtaja Heikki Saarento ojensi palkinnon Mikko Laaksoselle Bryggman-seminaarissa. Kuva: Kirsti Virkki
Kulttuuriympäristötyöryhmän puheenjohtaja Heikki Saarento ojensi palkinnon Mikko Laaksoselle 1.4.2022 Bryggman-seminaarissa. © Kirsti Virkki

Nyt toista kertaa jaettavan Varsinais-Suomen kulttuuriympäristöteko -palkinnon tarkoituksena on rohkaista ja innostaa alueen kuntia, yhteisöjä ja yksityisiä kansalaisia vaalimaan omaa kulttuuriympäristöään. Palkinto voidaan myöntää laaja-alaiselle kulttuuriympäristön hyväksi tehtävälle työlle tai yksittäisen rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot säilyttävälle kunnostustyölle. Olennaista on, että teko voi toimia mallina ja esimerkkinä muille. Viime vuonna palkinto annettiin Rakennusperinteen Ystävät ry:lle.

Kulttuuriympäristöteko -palkinnon jakaa Satakunnan kulttuuriympäristötyöryhmä.

 

Porin Satama Oy sai kiitosta Ryssäntornin ja Luveenin kunnostamisesta

29.10.2021

Järjestyksessään neljäs Satakunnan kulttuuriympäristöteko -palkinto luovutettiin 27.10.2021 Porin Satama Oy, Jari Peltomaalle. Porin Satama Oy, Jari Peltomaa teki mittavan kulttuuriympäristöteon toteuttaessaan Porin sataman alueella sijaitsevien, huonoon kuntoon päässeiden merkinantomajakka Ryssäntornin ja satamanosturi Luveenin korjauksen niiden siirron yhteydessä. Suojellun ja valtakunnallisesti merkittävän Ryssäntornin on suunnitellut yli-insinööri M. Lindbergin ohjaamana insinööri Axel Juselius professori Gustaf Nyströmin luonnosten pohjalta vuonna 1902 osaksi sataman kivilaituria. Ryssäntorni rakennettiin Porin Mäntyluodon satamaloistoksi. Jugendaiheinen rakennus on poikkeuksellisen koristeellinen ja värikäs. Alkuperäinen satamanosturi Luveeni on Ryssäntornin pari ja kunnostettu nyt käyttökuntoonsa.

Merkinantomajakka Ryssäntorni ja satamanosturi Luveeni
Merkinantomajakka Ryssäntorni ja satamanosturi Luveeni. Kuva: Päivi Valkama
Satakunnan kulttuuriympäristöteko 2021 -palkinnon Jari Peltomaalle työryhmän puolesta ojensi Kirsti Virkki Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta. Kuvissa taustalla merkinantomajakka Ryssäntorni ja satamanosturi Luveeni
Satakunnan kulttuuriympäristöteko 2021 -palkinnon Jari Peltomaalle työryhmän puolesta ojensivat Kirsti Virkki Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta ja Liisa Nummelin Satakunnan Museosta. Kuvat: Kaija Kiiveri-Hakkarainen

Ryssäntornin ja Luveenin siirto tuli ajankohtaiseksi sataman laajennushankkeen myötä ja uutta paikkaa haettiin yhteistyössä museoviranomaisten kanssa. Siirron yhteydessä jo pitkään vailla hoitoa ja käyttöä olleet Ryssäntorni ja Luveeni korjattiin ja korjausten suunnittelusta ja suurelta osin myös käytännön toteutuksesta vastasi Jari Peltomaa Porin Satama Oy:stä keskustellen Satakunnan Museon edustajien kanssa. Ryssäntorni ja Luveeni ovat tärkeitä maamerkkejä ja niiden säilyminen Mäntyluodon maisemassa on jatkossakin turvattu.

Nyt neljättä kertaa jaettavan Satakunnan kulttuuriympäristöteko -palkinnon tarkoituksena on rohkaista ja innostaa alueen kuntia, yhteisöjä ja yksityisiä kansalaisia vaalimaan omaa kulttuuriympäristöään. Palkinto voidaan myöntää laaja-alaiselle kulttuuriympäristön hyväksi tehtävälle työlle tai yksittäisen rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot säilyttävälle kunnostustyölle. Olennaista on, että teko voi toimia mallina ja esimerkkinä muille. 

Kulttuuriympäristöteko -palkinto
Kulttuuriympäristöteko -palkinnon jakaa Satakunnan kulttuuriympäristötyöryhmä.
Kuva: Kaija Joki-Sipilä

Onnittelut Porin Satamalle ja Jari Peltomaalle!

Teksti: Kirsti Virkki ja Liisa Nummelin

 

Sijaitseeko korjattava rakennuksesi saaristossa/rannikolla?  

Avustukset saariston ympäristön ja rakennusperinnön hoitoon jälleen haettavissa 

18.10.2021​​​ 

Ympäristöministeriö osoittaa ELY-keskuksille vuosittain määrärahaa jaettavaksi avustuksina rakennusperinnön hoitoon. Määrärahaa voidaan myöntää avustuksena yksityisille omistajille, yhteisöille, yrityksille, kunnille ja kuntayhtymille. Saaristokunnat tai saaristokunnan jäsen, yhdistys tai säätiö voi hakea saariston ympäristön hoitoavustusta myös saaristolaisen rakennusperinnön kunnostukseen.  

Varsinais-Suomessa tätä avustusta voidaan myöntää:

Kemiönsaareen, Kustaviin ja Paraisille sekä mm. seuraavissa kunnissa oleviin saariin, joihin ei ole kiinteää tieyhteyttä, sekä näissä kunnissa oleviin suluissa mainittuihin saariin ja muihin alueisiin, vaikka niihin on kiinteä tieyhteys: Kaarina (myös Harvaluoto), Naantali (myös Airismaa, Lempisaari, Livonsaari, Otavan saari ja Teersalo), Salo (myös Angelniemi, Angelansaari, Isoluoto ja Kaukassalo), Taivassalo (myös Aasamaa, Leikluoto, Kahiluoto, Kaitainen, Kuusisto, Kuustenmaa, Lehtinen, Mussalo ja Naurisluoto) sekä Uusikaupunki (myös Pyhämaa, Lepäinen ja Kittamaa). 

Satakunnassa tätä avustusta voidaan myöntää:

​​​​​niihin Porin saariin, joihin ei ole kiinteää tieyhteyttä sekä Reposaareen. 

Avustuksia myönnetään korjauksiin, joissa edistetään kulttuurihistoriallisten tai maisemallisesti arvokkaiden rakennusten säilymistä. Tyypillisiä avustettavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi katon, julkisivujen, ikkunoiden tai ulko-ovien korjaustyöt ja kantavien rakenteiden korjaustyö. Korjaustyö tulee tehdä siten, että rakennuksen alkuperäinen luonne ja ominaispiirteet sekä historiallinen aitous säilyvät ja rakennusosien tarpeetonta uusimista vältetään. Alueellinen vastuumuseo ohjaa ja neuvoo korjaustöiden tekemisessä. 

Vuoden 2022 avustusten hakuaika on 18.10. - 30.11.2021

Päätökset tehdään kevään 2022 aikana ja myönteisistä päätöksistä ilmoitetaan hakijoille toukokuun loppuun mennessä. Ensisijaisesti suosittelemme kaikkia avustusta hakevia tahoja tekemään hakemuksensa Aluehallinnon asiointipalvelun kautta. Sähköinen hakemus on siitäkin joustava työkalu, että hakija pääsee sitä kautta katsomaan ja vaikkapa täydentämään omaa hakemustaan milloin vain. Myös muut hakutavat ovat käytössä. Tarkemmat tiedot ja hakulomakkeet löytyvät ELY-keskuksen internetsivuilta, johon löydät linkin tämän jutun lopusta. 

Kuvassa on vanhojen asuinrakennusten muodostama asuinalue.

Ilmakuva Paraisten Kirkkomalmin RKY-alueesta. (Kuva: Hannu Vallas, 1997. Museoviraston rakennushistorian kuvakokoelma).

​​​​​Avustuksia myönnetty useaan kohteeseen 

Vuonna 2021 Varsinais-Suomen ELY-keskus myönsi Varsinais-Suomen ja Satakunnan saaristoalueiden ympäristönhoitoon avustuksia 50 000 €. Avustuksia myönnettiin mm. Paraisilla sijaitsevan kiinteistön vanhan kivimuurin korjaukseen, Kaarinassa sijaitsevan vanhan kuivurin korjaukseen, Naantalissa sijaitsevan rantavajan hirsirungon korjaukseen ja Paraisten Kirkkomalmilla sijaitsevien asuinrakennusten saumapeltikattojen maalaukseen ja ikkunoiden kunnostukseen. 

Avustushaut (ely-keskus.fi) 

Hakuohje: Avustukset saariston ympäristönhoitoon (pdf)  

Suositeltava hakutapa: Sähköinen asiointi (Aluehallinnon asiointipalvelu sahkoinenasiointi.ahtp.fi, Avustukset saariston ympäristönhoitoon) 

Lisätiedot: Karolina Jalarvo, Varsinais-Suomen ELY-keskus, 0295 022 501, [email protected] 

Suunnitteletko vanhan rakennuksesi korjausta ensi keväänä?

Avustukset rakennusperinnön hoitoon haettavissa 18.10 - 30.11.2021

6.10.2021​​​

Ympäristöministeriö osoittaa ELY-keskuksille vuosittain määrärahaa jaettavaksi avustuksina rakennusperinnön hoitoon. Määrärahaa voidaan myöntää avustuksena yksityisille omistajille, yhteisöille, yrityksille, kunnille ja kuntayhtymille.

Avustuksia myönnetään korjauksiin, joissa edistetään kulttuurihistoriallisten tai maisemallisesti arvokkaiden rakennusten säilymistä. Tyypillisiä avustettavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi katon, julkisivujen, ikkunoiden tai ulko-ovien korjaustyöt ja kantavien rakenteiden korjaustyö. Korjaustyö tulee tehdä siten, että rakennuksen alkuperäinen luonne ja ominaispiirteet sekä historiallinen aitous säilyvät ja rakennusosien tarpeetonta uusimista vältetään. Alueellinen vastuumuseo ohjaa ja neuvoo korjaustöiden tekemisessä.

Vuodelle 2022 avustusten hakuaika on 18. lokakuuta alkaen marraskuun 2021 loppuun

Päätökset tehdään kevään 2022 aikana ja myönteisistä päätöksistä ilmoitetaan hakijoille toukokuun loppuun mennessä. Ensisijaisesti suosittelemme kaikkia avustusta hakevia tahoja tekemään hakemuksensa Aluehallinnon asiointipalvelun kautta. Sähköinen hakemus on siitäkin joustava työkalu, että hakija pääsee sitä kautta katsomaan ja vaikkapa täydentämään omaa hakemustaan milloin vain. Myös muut hakutavat ovat käytössä. Tarkemmat tiedot ja hakulomakkeet löytyvät ELY-keskuksen internetsivuilta, johon löydät linkin tämän jutun lopusta.

Kuvassa on maalaamaton hirsirunkoinen rakennus 1800-luvulta ja lehtipuita.

Kuvassa näkyy talon piippua ullakolla kuvattuna ja toisessa kuvassa näkyy vanha tiilimuurattu leivinuuni ja osa talon piippua.

Somerolla korjataan avustuksen turvin Juson vanhan päärakennuksen isoa piippua.
Kuvat: Johanna Ristimäki.

​​​​Avustuksia myönnetty useaan kohteeseen

Vuonna 2021 Varsinais-Suomen ELY-keskus myönsi Varsinais-Suomeen avustuksia 87 500 €. Avustusta myönnettiin mm. Ruskolla sijaitsevan aitan katon korjaukseen, Somerolla sijaitsevan Juson vanhan päärakennuksen ison piipun uudelleenmuuraukseen, Naantalin vanhassa kaupungissa sijaitsevan asuinrakennuksen hirsirungon kengitykseen ja tiilisokkelin korjaukseen sekä Turun Pahaniemessä sijaitsevan asuinkerrostalon julkisivujen ja ikkunoiden korjaukseen.

Kuvassa on matala rapattu ja harjakattoinen kerrostalo 1940-luvulta.

Turussa korjataan avustusta käyttäen Erik Bryggmanin 1946 suunnittelemaa kaksikerroksista kerrostaloa. Kuva: yksityisestä kokoelmasta.

​Satakuntaan avustuksia kohdennettiin tänä vuonna 55 500 €. Avustuksia myönnettiin mm. Porin Huvilarannassa sijaitsevan kesähuvilan ikkunoiden kunnostamiseen ja maalaukseen, Eurassa sijaitsevan aittaparin hirsirunkojen ja kattojen korjaukseen, Porin Laviassa sijaitsevan asuinrakennuksen katon, savupiippujen ja tulisijojen korjaukseen.

​​Avustushaut (ely-keskus.fi)

Hakuohje: Avustukset rakennusperinnön hoitoon (pdf)

Suositeltava hakutapa: Sähköinen asiointi (Aluehallinnon asiointipalvelu sahkoinenasiointi.ahtp.fi, Avustukset rakennusperinnön hoitoon)

Lisätiedot: Karolina Jalarvo, Varsinais-Suomen ELY-keskus,
p. 0295 022 501, [email protected]

Pyöreä kesähuvila Raumalla

11.6.2021

Kävin tutustumassa Rauman lähettyvillä meren rannalla sijaitsevaan kesäasunnon katon korjaukseen, johon Varsinais-Suomen ELY-keskus on myöntänyt rakennusperinnön hoitoavustusta. Avustuksen arvoiseksi kohteen tekee sen harvinainen arkkitehtuuri – kesämökki on pohjakaavaltaan pyöreä. Ulkoasu sekä sisätilojen tilajako ovat säilynyt lähes alkuperäisenä. 

Rauman pyöreän kesähuvilan pohjapiirros

Rakennuksen pohjapiirros (Kuva: Mia Puotunen 2021)

Kesäasunto on valmistunut vuonna 1952 ja sen on suunnitellut kaupungin insinööri Heikki Pastinen. Paikka on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1968 ja nykyisten omistajien haltuun mökki siirtyi vuonna 2018. 

Rauman pyöreän kesähuvilan rakennusprosessi

​​​​​​Työntekijät, Petri Hiljanen ja Aki Rantala, eivät ole ennen vastaavassa korjauskohteessa olleet ja katon pyöreä muoto tuo kuulemma työhön vähän lisähaastetta. (Kuva: Mia Puotunen 2021)

Huvilaa ja merenrantatonttia oltiin suvun toimesta myymässä ja kohteesta oltiinkin kovin kiinnostuneita. Kohteesta kiinnostuneiden ajatuksissa saattoi olla huvilan purku ja uuden kesäkodin rakentaminen. Kun Rauman kaupungilta kyseltiin tietoa tontin rakennusoikeudesta, niin vasta silloin omistajillekin selvisi, että kohde oli kaavassa suojeltu. Omistajat ottivat heti yhteyttä Satakunnan Museoon ja saivat sieltä tietoa kohteesta. Museo myös kertoi ELY-keskuksen myöntämistä avustuksista rakennusperinnön hoitoon.  

Kaavoituksen yhteydessä alueella tehty rakennusinventointi ja kohteen arvojen huomioiminen kaavassa suojelumerkinnällä pelasti mahdollisesti rakenteeltaan harvinaisen rakennuksen purkutuomiolta. Huvila jäi lopulta suvun haltuun ja siitä pitävät nyt huolen ihmiset, jotka osaavat arvostaa rakennuksen historiaa mm. omien lapsuusmuistojensa myötä. 

”Lapsena oli jännää ja juosta taloa ympäri huoneesta toiseen” Rauman pyöreän kesähuvilan huopakatto

Omistajat haluavat säilyttää mökin alkuperäisen ilmeen ja rakennusosia uusitaan vain tarpeellisin osin. Katon mittasuhteet tulevat säilymään hyvän suunnittelun seurauksena ja kateeksi tulee alkuperäistä vastaava huopakate. Suunnittelijana ja kohteen valvojana on toiminut Kimmo Roslöf. Tulevaisuudessa on tarkoitus kunnostaa julkisivun rappausta ja tehdä päivitystä sisätiloihin, mutta harkiten ja alkuperäisyyttä vaalien. 

Huopakatteen asentamisessa oli palapelityötä. (Kuva: PJ 2021)

 

Rauman pyöreä kesähuvila valmiina​​​​​​​

Räystäslaudat puuttuvat vielä, mutta muuten on valmista. (Kuva: PJ 2021)

 

Varsinais-Suomen ensimmäinen kulttuuriympäristöteko -palkinto luovutettiin 30.3.2021 Rakennusperinteen Ystävät ry:lle

​​​​​​​31.3.2021

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa jaetun Varsinais-Suomen kulttuuriympäristöteko -palkinnon tarkoituksena on rohkaista ja innostaa alueen kuntia, yhteisöjä ja yksityisiä kansalaisia vaalimaan omaa kulttuuriympäristöään. Kulttuuriympäristöteko -palkinnon jakaa Varsinais-Suomen kulttuuriympäristötyöryhmä, jonka tehtävänä on edistää ja ohjata maakunnassa tehtävää kulttuuriympäristötyötä sekä lisätä yhteistyötä ja tiedonkulkua toimijoiden kesken. Palkinto voidaan myöntää laaja-alaiselle kulttuuriympäristön hyväksi tehtävälle työlle tai yksittäisen rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot säilyttävälle kunnostustyölle. Olennaista on, että teko voi toimia mallina ja esimerkkinä muille.

Ulkona seisoo kolme ihmistä. Vasemmalla Katariina kuuntelee, kun oikealla oleva Heikki puhuu ja Mia odottaa vieressä.

Palkinnon toiminnanjohtaja Katariina Entoselle ojensivat kulttuuriympäristötyöryhmän puolesta suunnittelujohtaja Heikki Saarento Varsinais-Suomen liitosta ja tarkastaja Mia Puotunen Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta. Yhdistys sai kunniakirjan ja messinkilaatan.

​​​​​​​Kaksi naista seisoo keltaisen vanhan talon edessä.

Vasemmalla Ulla Clerc (hallituksen puheenjohtaja) ja oikealla Katariina Entonen (yhdistyksen toiminnanjohtaja). Taustalla on Iso-Puolalan päärakennus.

Varsinais-Suomen ensimmäisen kulttuuriympäristöteko-palkinnon sai Rakennusperinteen Ystävät ry – Byggnadstraditionens Vänner rf, joka viettää tänä vuonna myös 20-vuotisjuhliaan. Yhdistys on perustettu v. 2001 valtakunnalliseksi yhteistyökanavaksi rakennusperinteestä ja kulttuuriperinteestä kiinnostuneille. Rakennusperinteen ystävät on tehnyt laadukasta ja määrätietoista tiedotus- ja neuvontatyötä rakennusperinteen ja perinteisten rakennustaitojen säilymiseksi. Yhdistyksen toimittama Tuuma-lehti tuo monipuolisesti esiin rakennusperintöön liittyviä eri teemoja. Yhdistyksen toimipaikka sijaitsee Turussa Puolalanmäellä, missä sijaitsee maakunnallisesti arvokas Iso-Puolalan pihapiiri. Rakennuksia on kunnostettu perinteitä kunnioittaen talkootyöllä ja yhteistyössä eri oppilaitosten kanssa. Iso-Puolala on hieno esimerkki oikeista korjaustavoista sekä siitä, miten suojeltuun rakennettuun ympäristöön voi luoda kaikille avointa toimintaa rakennusperinnön ympärille.

Onnittelut Rakennusperinteen ystävät ry:lle!

Teksti: Mia Puotunen
​​​​​​​Kuvat: Paula Saarento

 

Lottien leivintuvan katon korjaus

12/20

Nousiaisten Nummen kylässä Äijälän tilalla sijaitsee vanha leivintupa, jossa on asunut karjalaisia ja Lotat ovat sota-aikana leiponeet leipää rintamalle. Tässä talousrakennuksessa on alun perin ollut leivintuvan lisäksi kamari ja sauna. Mansardikattoinen ja hirsirunkoinen leivintupa on valmistunut v. 1922. Katto on savitiiltä ja sen alla on edelleen vanha pärekatto.  Tilan päärakennus sekä navetta ovat Onni Tourun suunnittelemia, ja ne ovat valmistuneet 1920-luvun lopulla.

iso puutalo vihreällä pihalla.

Leivintupa.

suuri puutalo jossa punainen katto ja kaksi ovea.

Päärakennuksessa on näyttävä kuisti ja kattolyhdyt.

punatiilinen navetta aurinkoisella pihalla.​​​​​​​

Pihapiiriä hallitsee komea vinkkelin muotoinen tiilinavetta.

Tilan omistaja, Markku Äijälä, oli kuullut rakennusperinnön hoitoavustuksesta pari vuotta sitten, kun päärakennuksen ikkunoita korjaamassa ollut puuseppä oli avustusmahdollisuudesta kertonut. Tuolloin hakumahdollisuus meni ohi, kun korjaustoimenpiteet oli jo ehditty aloittaa. Kun leivintuvan katon korjaus tuli ajankohtaiseksi, muistui avustusasia mieleen ja Markku haki avustusta syksyllä 2019.  Leivintuvan katon korjaukseen myönnettiin avustusta keväällä 2020. Paikallislehden jutun perusteella löytyi korjaussuunnitelman tekemiseen ja korjauksen toteuttamiseen korjausrakentamiseen erikoistunut Restart Oy.

Katon korjaus on tarkoitus toteuttaa keväällä 2021. Katto korjataan irrottamalla alimman tiilirivin tiilet, uusimalla otsalaudat ja samalla pudistetaan tiilien alusta. Tiilien alla oleva pärekatto toimii edelleen hyvin aluskatteena, mutta roskien kerääntyminen on saattanut vaurioittaa päreitä ja joitain päreitä joudutaankin vaihtamaan ehjiin. Tiilikate pestään lopuksi puhtaaksi sammaleesta painepesurin rotosuuttimella. Kemikaaleja ei aiota puhdistuksessa käyttää.

Teksti ja kuvat: Mia Puotunen, Varsinais-Suomen ELY-keskus

Rakennusmestari Onni Touru

12/20

Moni lounaissuomalainen on ihaillut, tosin ehkä tietämättään, rakennusmestari Onni Tourun (1879–1945) suunnittelemia rakennuksia. Touru toimi Lounais-Suomen maanviljelysseuran rakennusneuvojana vuosina 1912–1938, ja hänen kädenjälkensä näkyy vahvasti tämänkin päivän lounaissuomalaisessa maalaismaisemassa. Touru oli syntyisin Hauholta, mutta asui suuren osan elämästään Turussa ja sitä ennen Kyrössä. 

Tourun työsarkaan seuran neuvojana kuului piirrosten laatiminen maatilojen kaikkiin rakennuksiin. Suunnitelmia tilasivat lähinnä keskisuurten tilojen omistajat, joskin joukossa oli sekä suurtilallisia että pienviljelijöitä. Suunnitteluapua kaipasivat myös osuuskunnat, koulut, seurakunnat ja erilaiset valtion laitokset. Tilaukset vaihtelivatkin halkovajoista komeisiin päärakennuksiin.

Varman tyylin mestari

Onni Touru oli huomattavan tuottelias rakennuspiirtäjä. Koko uransa aikana hän teki noin tuhat piirustusta tai korjaussuunnitelmaa asuinrakennuksiin ja erilaisia karjasuojia varten syntyi suunnilleen yhtä monta suunnitelmaa. 

Asuinrakennuksen suunnittelijan nimi painuu helposti unhoon vuosikymmenten aikana, ja talousrakennusten kohdalla sellaisen olemassaoloa tulee harvemmin edes ajatelleeksi. Piirrosten tai tutkimuksen perusteella voidaan nykyisin nimetä noin kaksisataa Tourun suunnittelemaa rakennusta. Lounais-Suomen alueella onkin kymmeniä ellei satoja Tourun tyyliin sopivia asuinrakennuksia, navetoita ja talousrakennuksia, joita on vaikea todentaa hänen suunnittelemikseen.

Vuosien saatossa tehtyjen piirrosten suuri määrä muokkasi suunnittelijan käsialasta varsin tunnistettavan. Rakennusten päälinjat ja niissä käytetyt yksityiskohdat vakiintuivat nopeasti, ja Touru hyödynsi samoja piirteitä eri tiloille tekemissään suunnitelmissa.

Jugendista klassismiin

Tourun ilmaisu muuntui uran mittaan 1900-luvun alkuvuosien jugendista 1920-luvun klassismiin. Siirtyminen tyylikaudesta toiseen näkyi ennen kaikkea asuinrakennuksissa, joille Touru antoi pihapiirin katseenvangitsijan ja johtajan roolin. 

Jugend ilmeni Tourun 1910-luvun suunnitelmissa mansardikaton ja erilaisten poikkipäätyjen tai erkkereiden suosimisessa ja pieniruutuisina ikkunoina. Rakennusten runsaissa yksityiskohdissa ja koristelussa hän käytti sekä suoralinjaisia muotoja että jugendiin yleisemmin yhdistettyjä kaarevia koirsteita. 

Hyvän esimerkin Tourun suoralinjaisesta jugendista tarjoaa Kuukan asuinrakennus Loimaalla. Vuonna 1916 suunniteltuun kokonaisuuteen kuului asuinrakennuksen lisäksi karjarakennus ja vaja. Päärakennuksen satulakatto, suoralinjaiset koriste-elementit ja katonharjan yläpuolelle kohoava torni ja saavat rakennuksen vaikuttamaan piirroksissa linnamaisen jyhkeältä.

piirros rakennuksesta.

Kuukan talon asuinrakennus on jyhkeän suoralinjainen. Piirros Kansallisarkisto. 

Torni on varsin poikkeuksellinen elementti Tourun tuotannossa ja uumoilenkin, että sen takana olisi isäntäväen toive. Yhä olemassa olevan rakennuksen toinen kerros on tiettävästi palanut ja oletettavasti torni hävinnyt sen myötä.

piirros rakennuksesta.

Puutaloissa usein esiintyvälle jugendille tyypillisestä kaarevasta muotokielestä antaa esimerkin Marttilan Kaupin talon asuinrakennus 1910-luvun lopulta. Piirros Kansallisarkisto.

Liedon Vanhalinnan päärakennus on komea esimerkki Tourun 1920-luvun puolivälissä alkaneesta klassistisesta kaudesta. Päärakennuksen alkuperäisiä piirustuksia ei ole säilynyt, mutta Touru lienee laatinut ne aikaisintaan vuonna 1926, sillä rakennuksen perustustyöt aloitettiin toukokuussa 1927. 

sininen taivas ja iso, vaalea talo.

Vanhalinnan päärakennus noudattaa Tourun 1920-luvun klassismia puhtaimmillaan – sen ulkoasussa voidaan nähdä antiikin piirteitä. Kuva Ulla Clerc

Rapatun, tiilirunkoisen rakennuksen ulkomuoto noudattaa sekä malliltaan että yksityiskohdiltaan 1920-luvun klassismia. Tyylille ominaisia piirteitä ovat kuusiruutuiset ikkunat ja aumattu katto, jolle on sijoitettu puolipyöreä lunetti-ikkuna. Rakennuksen nurkat ovat voimakkaasti rustikoidut eli niissä on antiikkia jäljittelevät harkkomaiset muuraukset. Sisäänkäyntien katoksia kannattelevat niin ikään antiikin henkeä tavoittelevat pylväät. 

Tuhansien piirustusten tekeminen hioi Onni Tourun suunnittelijankäsialan varmaksi ja rutinoituneeksi.  Suunnittelijana häntä voisi luonnehtia harkitsevaksi uudistajaksi, jonka tyyli kehittyi ja mukautui vallitseviin tyylisuuntiin. Tourun suunnitelmat osoittivat kuitenkin aina harmonisesti poikkeuksellisen hyvää silmää, mistä maaseudulla voidaan edelleenkin iloita.

Kirjoittaja: Ulla Clerc, FM, näyttelyamanuenssi

28.9.2020

 

Mukavia lukuhetkiä kulttuuriympäristön parissa

11/2020

Vuosi 2020 on ollut monellakin tapaa hyvin erilainen. Satakunnan ja Varsinais-Suomen kulttuuriympäristöille vuosi oli merkittävä: maakuntien kulttuuriympäristöohjelmat pistettiin päivitykseen ja tuloksena syntyi uudistetut nettisivut, päivitetty sisältö ja uusi visuaalinen ilme, sekä monia mielenkiintoisia ja ajankohtaisia artikkeleita paikallisista kulttuuriympäristöistä.

Ensimmäiset Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakunnalliset kulttuuriympäristöohjelmat valmistuivat jo 1990-luvulla. Tämän jälkeen ohjelmien tavoitteita ja toimenpiteitä on seurattu ja päivitetty aktiivisesti maakuntien kulttuuriympäristötyöryhmien voimin. Viimeinen laaja päivitys tehtiin kymmenen vuotta sitten - voi kenties sanoa, että olikin aika päivittää kulttuuriympäristötieto 2020-luvulle.

kolme kuvaa, ensimmäisessä kviä muodostelmassa, toisessa punaisia rakennuksia ja vettä, kolmannessa punainen talo ja vihreä pelto.

Kuvat vasemmalta oikealle: Jatulintarha Finby, Nauvo, kuva Karolina Jalarvo (ELY-keskus, 2020); Noormarkun ruukkialuetta, kuva Meri-Tuuli Suorsa (ELY-keskus, 2020) ja Paraisten Borstö, kuva Samu Virkki.

Kulttuuriympäristöohjelmien tarkoituksena on kulttuuriympäristötiedon ja -osaamisen lisääminen. Lisäksi ohjelmilla pyritään varmistamaan rikkaan ja rakkaan kulttuuriympäristön hoito, säilyminen sekä aikaa kestävä kehittyminen. Nämä tarkoitusperät mielessä pitäen oli aikana suunnata Varsinais-Suomen ja Satakunnan kulttuuriympäristöohjelmien nokka kohti uusia horisontteja. Niinpä heilutettiin hyvästit paperikantisille julkaisuille ja keskityttiin sinne, missä ihmisten huomio nykyään on: internetiin.

Ja nettiinhän sitä päädyttiin! Usean kuukauden uurastuksen jälkeen molempien maakuntien kulttuuriympäristöohjelmat ovat valmistuneet. Ne saattoivat vaatia usean tunnin Teams-keskusteluja ja hulluakin hullumpien ideoiden viskomista maakunnasta toiseen - mutta lopputulokseen voi olla tyytyväinen. Ohjelmat löytyvät nyt siis koko komeudessaan Ymparistö nyt -sivuilta kulttuuriympäristö -teemasta.

Mitä näiltä sivuilta ja uudistetuista ohjelmista löytyy?

Maakuntien yhteisillä kulttuuriympäristö -sivuilla voi ensitöikseen lukaista kulttuuriympäristöä koskevista laeista ja avustuksista. Näiden jälkeen on mukava sujahtaa itse kulttuuriympäristöohjelmien pariin. Ohjelmat pitävät sisällään muun muassa hyvinkin mielenkiintoisia, eri alojen ammattilaisten kirjoittamia ajankohtaisia artikkeleita kuhunkin kulttuuriympäristön osa-alueeseen liittyen: arkeologisesta perinnöstä, rakennetusta ympäristöstä ja kulttuurimaisemasta. Ja mitä parasta - jos artikkelia lukiessa tekee mieli kertoa omista ajatuksista aiheeseen liittyen, kukaan ei siinä pidättele! Ei kun vain kirjoittamaan kommenttia artikkelin alla olevaan kommenttikenttään. Tunnit voivat vierähtää artikkelien parissa yllättäen. Kuten kaikessa, välillä on kuitenkin hyvää pitää taukoa: aivoja voi lepuuttaa katsellen ohjelmissa olevia valokuvia ja videoita maakuntien kulttuuriympäristökohteista.  

Toivottavasti mahdollisimman monen kulttuuriympäristöistä kiinnostuneen matka vie kulttuuriympäristösivujen pariin. Nämä ohjelmat ovat tietolähteitä, iltalukemista ja iloa silmälle.

Varsinais-Suomen ja Satakunnan kulttuuriympäristöohjelmien suunnittelijat opastavat, miten löydät tiesi kulttuuriympäristöohjelmien pariin. (youtube.com)

 

Kirjoittaja: Meri-Tuuli Suorsa, suunnittelija, Varsinais-Suomen ELY-keskus  

 

Oletko suunnittelemassa vanhan talosi tai aitan korjausta ensi kevääksi tai mahdollisesti seuraavaksi?

Avustukset rakennusperinnön ja saariston ympäristön hoitoon jälleen haettavissa

11/2020​​​​​​​

Ympäristöministeriö osoittaa ELY-keskuksille vuosittain määrärahaa jaettavaksi avustuksina rakennusperinnön hoitoon. Määrärahaa voidaan myöntää avustuksena yksityisille omistajille, yhteisöille, yrityksille, kunnille ja kuntayhtymille. Saaristokunnat tai tällaisen kunnan jäsen, yhdistys tai säätiö voi hakea saariston ympäristön hoitoavustusta myös saaristolaisen rakennusperinnön kunnostukseen. Satakunnassa tätä avustusta voidaan myöntää Porin saariin, joihin ei ole kiinteää tieyhteyttä sekä Reposaareen.

Avustuksia myönnetään korjauksiin, joissa edistetään kulttuurihistoriallisten tai maisemallisesti arvokkaiden rakennusten säilymistä. Tyypillisiä avustettavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi katon, julkisivujen, ikkunoiden tai ulko-ovien korjaustyöt ja kantavien rakenteiden korjaustyö. Korjaustyö tulee tehdä siten, että rakennuksen alkuperäinen luonne ja ominaispiirteet sekä historiallinen aitous säilyvät ja rakennusosien tarpeetonta uusimista vältetään. Alueellinen vastuumuseo ohjaa ja neuvoo korjaustöiden tekemisessä.

Vuoden 2021 avustusten hakuaika päättyy 30.11.2020

Päätökset tehdään kevään 2021 aikana. Ensisijainen asiointikanava on Aluehallinnon asiointipalvelu, mutta myös muut hakutavat ovat käytössä. Tarkemmat tiedot ja hakulomakkeet löytyvät ELY-keskuksen internetsivuilta, johon löydät linkin lopusta.

 

​​​​​​​vanha talo tien vieressä.

Maskun Kallelan Ylätalon kolmiorimahuopakatto korjataan avustuksen turvin

Avustuksia myönnetty useaan kohteeseen

Vuonna 2020 Varsinais-Suomen ELY-keskus myönsi Varsinais-Suomeen avustuksia n. 180 000 €. Viime vuosina avustusta on myönnetty mm. Nousiaisten Paistanojan koulun ja Paimion entisen Kansanopiston päärakennuksen hirsirungon korjaukseen sekä Turun Hirvensalossa sijaitsevan entisen viinäprännin perustusten, Sauvon Karastilan ulkorakennuksen julkisivun korjaukseen ja Maskun Nimenkulmalla maatilan vanhan päärakennuksen kolmiorimahuopakaton kunnostukseen.

Satakuntaan avustuksia kohdennettiin tänä vuonna 90 000 €.  Avustusta on viime vuosina myönnetty mm. vuonna 1952 valmistuneen rungoltaan pyöreän kesämökin katon korjaukseen, Euran Paneliassa sijaitsevan jugend-tyylisen maatilan päärakennuksen julkisivun maalaukseen, Rauman Työväen Asunto Oy Männistön asuinrakennusten kattojen kunnostukseen sekä Honkajoella sijaitsevan maatilan pihapiirin aitan ja navetan hirsirunkojen kunnostukseen.

Lisätiedot: Mia Puotunen, Varsinais-Suomen ELY-keskus, p. 0295 022 912, sp. [email protected]

 

Säpilän riippusillan kunnostaminen on vuoden satakuntalainen kulttuuriympäristöteko

9/2020

Satakunnan kulttuuriympäristöteko -palkinto on jaettu vuodesta 2017 lähtien yhteisölle tai muulle toimijalle, joka vaalimistyöllään on vaikuttanut Satakunnan kulttuuriympäristön hyvinvointiin ja rohkaissut sen ylläpitoon. Tänä vuonna kolmatta kertaa jaetulla kulttuuriympäristöteko -palkinnolla osoitettiin kiitosta Raition kyläyhdistykselle, joka omistautuneen talkootyön voimin kunnosti vanhan, jo käyttökieltoon asetetun Säpilän riippusillan Kokemäellä. Palkinnon jakoi Satakunnan kulttuuriympäristötyöryhmä perjantaina 18.9.2020.

silta joen yli.
Käyttökieltoon asetettu Säpilän silta avattiin uudestaan keväällä 2019 lähes vuoden kestäneen omistautuneet kunnostustyön jälkeen. Eikä uudistuneen sillan upea näky petä.

Monet kulttuuriympäristökohteet voivat joutua kokemaan kaamean kohtalon, kun luonnonvoima ja aika tekevät tehtävänsä, eikä kohteen kunto enää kestä. Kokemäenjoen yllä riippuva Säpilän silta on toiminut 1950-luvulta lähtien kulkureittinä, mutta myös virkistys- ja ulkoilukäytössä. Kokemäenjoki ehti riepotella siltaa vuoteen 2017 asti, jolloin se lopulta jouduttiin asettamaan käyttökieltoon ja suljettiin huonokuntoisena. Vaikka tilanne tuolloin näyttikin synkältä, toivo ei ollut sillan osalta menetetty. Apuun astui vuodesta 1984 toiminut kyläyhdistys, joka vuonna 2018 virallisesti rekisteröityi ja vuokrasi sillan Kokemäen kaupungilta. Yhdistyksen nimenomaisena tarkoituksena oli kunnostaa silta uuteen, mutta vanhaan uskoonsa, ja täten myös säilyttää tärkeä osa alueen identiteettiä.

Vanhasta uutta uutteralla yhteistyöllä

Vanhat rakennukset ja rakenteet saattavat joskus vaikuttaa toivottomilta tapauksilta. Turhautuneena parahdetaan, että rahaa ja vaivaahan tässä säästyy, jos vain annetaan lahota – suljetaan ja puretaan, ehkä myöhemmin rakennetaan tilalle täysin uutta. Joskus kuitenkin uudistettu vanha voi olla parempi kuin mikään muu.

Säpilän riippusillan avajaisia vietettiin vappuna 2019. Pirskeet olivat lähes seitsenkymppisellä sillalla riemuisat, sillä juhlavieraita riitti ja Kokemäen soittokunnan torvet soivat sillan kunniaksi. Samalla, kun juhlistettiin kunnostettua siltaa, juhlittiin myös sen eteen tehtyä työtä, tekijöitä ja tukijoita. Raition kyläyhdistyksen toiminta osoitti sen, että joskus rakennusperintö vaatii osakseen vain hyvän porukan, tarpeeksi puhtia ja ripauksen taitoa.

Sillan elvytystyöhön osallistui talkoomielin, avustuksin ja lahjoituksin monet eri tahot ja yksilöt. Herännyt yhteisöllisyys viestii sillan merkityksestä osana alueen kulttuuriperintöä ja ennen kaikkea osana Kokemäen kulttuurimaisemaa. Kulttuuriympäristön ylläpito voi vaatia vaivaa, mutta talkoolaiset ja Säpilän sillalla vierailleet voivat todistaa: lopputulos on kaiken vaivan arvoista.

sydänlukko sillankaiteessa.

Säpilän silta kunnostettiin kyläyhteisön voimalla ja rakkaudella. Nyt rakkautta on kiinnitetty myös sillan kaiteeseen.

Kulttuuriympäristöteko -palkinto on tunnustus kulttuuriympäristötyölle

Säpilän silta riippuu osittain kallionkielekkeeltä, osittain puiden varassa Kokemäenjoen yllä. Katsojan silmiin näyttää siltä, että silta olisi aina ollut siinä. Se sulautuu maisemaansa ja ympäristöönsä. Samalla se on kuitenkin myös alueen maamerkki, johon yhdistyvät pitkän historian tuomat muistot ja arvot. Ehkä näissä tekijöissä piilee sillan taika, jonka tunnisti myös Satakunnan kulttuuriympäristötyöryhmä sen myöntäessä sillan kunnostamiselle kulttuuriympäristöteko -palkinnon.

puu, johon sillan osa on kaivautunut.​​​​​​​

Sillan pidikkeet olivat sulautuneet osaksi luontoa.

ihmisiä sillalla.​​​​​​​

Kulttuuriympäristötyöryhmän ja kyläyhdistyksen jäsenet testaamassa riippusiltaa.

Kulttuuriympäristöteko -palkinto jaetaan tunnustuksena maakunnassa tapahtuvalle kulttuuriympäristötoiminnalle. Palkinnon saajat ovat toimineet esimerkillisesti kulttuuriympäristön ja sen vaalimisen eteen. Palkinnolla halutaan kannustaa vastaavanlaiseen toimintaan myös jatkossa.

Satakunnan kulttuuriympäristötyöryhmä luovutti palkinnon Raition kyläyhdistykselle aurinkoisena syyskuisena perjantaina. Vielä edellisenä päivänä kova syysmyrsky oli riepottanut siltaa kuin todistaakseen sen kestävyyden. Raition kyläyhdistys otti kulttuuriympäristöasiantuntijoiden myöntämän tunnustuksen vastaan kiitollisena. Palkinnon luovutuksen jälkeen kavuttiin juhlallisin tunnelmin hiljaa heiluvalle sillalle. – Eikä kyläyhdistyksen jäsenten puheensorina ja tarinat sillan kunnostusvaiheista olleet katketakseen. Riippusillan elvyttäminen oli selvästi yhdistyksen jäsenille merkittävä teko, jota muistellaan vielä pitkään ylpeydellä ja symbolina yhteisestä ponnistuksesta.

Työstä saakin olla ylpeä, sillä silta on näyttävä ja juuri paikkaansa kuuluva.

Kuvat ja teksti: Meri-Tuuli Suorsa, suunnittelija / Varsinais-Suomen ELY-keskus

14.7.2020

 

Kulttuuriympäristöohjelma - matka omaan maakuntaan

7/2020

Kesäkuun alussa startattiin Satakunnan kulttuuriympäristöohjelman laaja päivitystyö. Ohjelman suunnittelijalle sateli lähipiiristä kysymyksiä: Mikä kulttuuriympäristöohjelman tarkoitus on? Mitä kulttuuriympäristöjä Satakunnassa on? Tuolloin allekirjoittaneen vastaukset saattoivat olla kuin suoraan lainauksia Museoviraston Kulttuuriympäristö -sivuilta. Heinäkuun toisena päivänä tämä kuitenkin muuttui.

Tuona aurinkoisena päivänä nappasin nimittäin kameran kainaloon ja lähdin kohti satakuntalaisia kulttuuriympäristökohteita. Tarkoituksena oli ottaa valokuvia paikallisista kohteista, jotta verkossa julkaistavalle ohjelmalle saataisiin päivitetty ja raikas visuaalinen ilme. Tiesin heti, minne minun on ensimmäisenä suunnattava: Noormarkkuun.

Ahlströmin ruukkialueen lumo

Porin Noormarkussa sijaitseva Ahlströmin ruukkialue kantaa valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön titteliä. Alue on ehkä yksi tunnetuimmista Satakunnan kulttuuriympäristökohteista ja voisi sanoa sen olevan osa satakuntalaista yleissivistystä. Näin ollen ei ollut ihme, että matkaa taittaessa omassatunnossani kolkutti: vaikka olen asunut Porissa jo kuutisen vuotta (vielä enimmäkseen kulttuuriperinnön tutkimusta opiskellen…), en ollut ikinä aikaisemmin astunut jalallakaan alueelle.

maisemakuva.
Ahlströmin ruukkialue Noormarkussa.

Valokuvat eivät tee Noormarkussa sijaitsevalle ruukkialueella oikeutta. Alueelle saapuessani minut valtaa tunne kuin olisin ulkomailla, vaikka Google Maps kovasti väittää minun taittaneen vaivaiset 17 kilometriä kotipihaltani. Ahlströmin rakennusten luomassa ympäristössä leijuu rauhallinen, historiallinen ja arvokas tunnelma. Olo nuorella kulttuuriperinnön tutkijalla on kuin Liisalla Ihmemaassa. Seisoessani sillalla katsomassa kohti historiaa huokuvia maisemia, Makkarakosken voimalaitosta ja punaisia saharakennuksia, ymmärrys näkemäni merkityksestä iskee voimalla vasten kasvoja: Tämän vuoksi me sitä teemme –kulttuuriympäristöohjelmaa.

Muutakin kuin rakennusperintöä

Noormarkun Ahlströmin ruukkialue on esimerkki postikorttimaiseman kaltaisesta arvokkaasta, hyvin säilyneestä rakennetusta kulttuuriympäristöstä. Matka kulttuuriympäristöohjelman parissa ei kuitenkaan ole pelkkää vanhaa rakennusperintöä, vaan ohjelmassa syvennytään myös laakeisiin kulttuurimaisemiin ja arkeologiseen perintöön, jotka rakennusperinnön tapaan kertovat tärkeää tarinaa ihmisten ja ympäristön yhteiselosta.

Valokuvausmatkallani ajaudun arkeologisille kohteille yllättäen ja hieman sattuman kaupalla. Pysähdyn jarrut kirskuen tajutessani, että olen juuri ajanut kuin tyhjästä ilmestyneen muinaismuistoalue -kyltin ohi. Siellä on käytävä! Ulvilan Liikistön muinaismuistoalueelle saapuessani vaikuttaa kuin rakennetut puurappuset ja historiasta kertova kaiverrettu kivi olisivat portti suoraan mystiseen maailmaan. Liikistö ei yllätä minua pelkästään sijainnillaan: Hämmennyn siitä, kuinka kivirykelmät metsän keskellä kykenevät herättämään mielikuvitukseni niin voimalla käyntiin. Yhtäkkiä en enää seisokaan Ulvilan metsässä hyttysten keskellä. Yhtäkkiä olen keskiajalla käräjäkivillä, Liikistön saaressa.

kivi, johon kaiverrettu tekstiä.

​​​​​​​Muinaismuistoalueen kyltti vihreässä metsässä.
Ulvilan Liikistön muinaismuistoalue.

Pintaa syvemmälle kulttuuriympäristöihin

Ihmiset tarvitsevat kulttuuriympäristöjä, mutta myös kulttuuriympäristöt tarvitsevat ihmisiä. Liikistön muinaismuistoalue on esimerkki siitä, kuinka kulttuuriympäristö pitää sisällään paljon enemmän, mitä se ulkoisesti osaa näyttää. Jotta Liikistön muinaismuistoalue tai Noormarkun ruukinalue olisivat kertomassa tarinaansa vielä vuosien ja vuosien päästä, tarvitaan panostusta, asiantuntevuutta ja ajankohtaista tietoutta – tarvitaan kulttuuriympäristöohjelmaa. Parhaimmillaan kulttuuriympäristöohjelma vie maakuntamatkalle, jossa ympärillä olevien kulttuuriympäristöjen merkityksiä opitaan tuntemaan ja ymmärtämään.

Satakunnan kulttuuriympäristöohjelman päivitys julkaistaan loppuvuodesta 2020 ymparistonyt.fi -sivuilla.

Teksti ja kuvat: Meri-Tuuli Suorsa, suunnittelija / Varsinais-Suomen ELY-keskus

1.7.2020

 

Mitä suunnittelija tekee?

7/2020

- Jesh! Tästä tulee hyvä! Suunnittelijan huudahdus kaikuu huoneessa samalla kun hän nousee tuoliltaan ja vähän hypähtelee työpöytänsä vierellä. Ilonpurskahdus johtuu tällä kertaa siitä, että hänen ideoimansa ajatus uudesta somekampanjasta on juuri saanut kannatusta työkavereilta ja sehän piristää kenen tahansa mieltä.

Suunnittelijan työ onkin parhaimmillaan luovaa toimintaa ja onnistumisen kokemukset liittyvät usein juuri sellaisiin tilanteisiin, joissa omat tai työkavereiden kanssa pähkäillyt uudet ideat osoittautuvat toimiviksi. Tällä hetkellä jännitän sitä, että millaisia valokuvia ja videoita työkaverit ja yhteistyökumppanit kuvaavat kesällä, kun käyvät retkillä itselleen tärkeissä kulttuuriympäristöissä. Materiaalia aiotaan näet käyttää uuden julkaisumme piristämiseen ymparistonyt.fi-verkkosivustolla.

Projektina Varsinais-Suomen kulttuuriympäristöohjelman päivitys

Suunnittelijan työ muotoutuu hyvin pitkälti kulloinkin kyseessä olevan hankkeen tarpeiden mukaan. Nyt on kyseessä Varsinais-Suomen kulttuuriympäristöohjelman päivitys, jonka tekemiseen on tällä kertaa varattu aikaa kuusi kuukautta huhtikuusta syyskuuhun. Kulttuurityöhankkeessa suunnittelijan on hyvä tuntea vähän alaa. Itse olen opiskellut niin kulttuurihistoriaa, museologiaa, kansatiedettä kuin arkeologiaakin. Ja näiden lisäksi myös kaupallista- ja ravintola-alaa. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että laaja tietotaito eri aloilta helpotti hyppäämistä tähän suunnittelijan rooliin.

Suunnittelijan työ on monipuolinen sekoitus hankkeen suunnittelua ja sihteerinä toimimista. Suunnittelija tuottaa, koordinoi ja kehittää kokonaisuuksia. Sihteeri puolestaan toimii esimiehen avustajana esimerkiksi palavereissa sekä laatii ja arkistoi asiakirjoja. Ja molempien työtehtäviin kuuluu tiedottamista, sekä talon sisällä että sen ulkopuolelle. Tähän kyseiseen työtehtävään liittyisi myös jonkun verran matkustamista mm. Satakunnassa pidettäviin palavereihin mutta näin poikkeusaikana palaverit on pidetty etänä.


 

Suunnittelijan työ rakentuu siis ongelmanratkaisusta, organisoinnista ja kehittämishaasteista. Myös ennakkoluulottomuus ja halu oppia uutta auttavat suunnittelijaa hänen työssään. Eikä sujuvasta kynästäkään ole ollut haittaa. Sillä voi sitten vaikka kirjoittaa blogikirjoituksen siitä, mitä suunnittelija tekee.

Hyvin suunniteltu! Se on puoliksi tehty!

Karolina Jalarvo
Kirjoittaja toimii suunnittelijana Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueiden käytön yksikössä

30.4.2020

 

Maalauskelit lähestyvät - pensselit esiin!

4/2020

Kun kevätaurinko alkaa pilkottaa, niin sormet jo syyhyävät ulkotöihin. Kerromme tässä käytännön vinkkejä ulkomaalauksesta, joka on yksi tyypillisistä avustettavista hankkeistamme.

Organisoi työmaa hyvin

Suunnittele hyvissä ajoin värien valinta. Ulkomaalauksessa värisävyjä kannattaa murtaa riittävästi, sillä kirkkaassa auringonvalossa liian puhdas väri näyttää räikeältä. Hyvä konsti on ostaa muutama pieni purkki maalia ja tehdä etukäteen koemaalauksia, vähintään neliömetrin kokoisina, jotta halutuista väreistä saadaan varmuus. Katsele koemalleja eri vuorokauden aikana; miten valon määrä vaikuttaa värisävyyn. Jos väri näyttää joka toinen päivä hieman liian vaalealta ja joka toinen päivä liian tummalta, se on todennäköisesti juuri se oikea sävy. Muista, että vierekkäiset värit vaikuttavat toisiinsa ja värien erilaisilla rinnastuksilla on yllättävän suuria eroja.

Kannattaa ottaa itse etukäteen selvää oikeasta maalityypistä ja pitää siitä kiinni ostoksilla. Joissain rautakaupoissa juuri se haluamasi pellavaöljymaali saattaakin olla tilaustavaraa, joten on hyvä varmistaa saatavuus ja olla hyvissä ajoin liikkeellä. Maaliostoksille ei kannata sännätä enää samana aamuna kun talkooporukka on jo tulossa. Välineisiin kannattaa myös panostaa. Maalari-isäni lähetti pulmatilanteessa kauttani tuttavilleni usein neuvon "Osta paremmat pensselit."

Mikäli palkkaat ulkopuolisen maalausurakoitsijan, muista varata työ ja sopia aikataulusta hyvissä ajoin, jotta ehdit saada työn teetettyä ennen syyssateita.


Maalaustyössä pohjatyöt ovat yhtä tärkeät kuin itse maalaaminen. Kuva Kalle Virtanen, Satakunnan Museo.

Avustuskohteissamme oikean maalityypin valinta on tärkeää ja ehdoton edellytys avustuksen saamiselle. Jos olet epävarma maalin (tai jonkin muun materiaalin tai työtavan) valinnasta, ota yhteys kohteen valvojaan, jonka yhteystiedot löydät avustuspäätöksestäsi.

Öljyvärit

Avustuskohteissamme aikaisemmin hyväksyttyjä maalivalmistajia pellavaöljymaalien osalta ovat:

Uula-tuote (pellavaöljymaali), Kymin palokärki, Allbäck, Gysinge, Virtasen maalitehdas, Tikkurila (vain Lin-öljymaali), GVK (Lappi-perinnemaali) ja Ottosson. Täydennämme listaa tarvittaessa. Mikäli suunnittelet käyttäväsi avustuskohteessa jotain listassa mainitsematonta maalia, niin otathan yhteyttä avustuskohteen valvojaan. Aito pellavaöljymaali on sideaineeltaan pelkkää pellavaöljyvernissaa.

Uula-tuotteen petrooliöljymaali ei sovellu esimerkiksi tiiviissä rakennetussa ympäristössä (kuten esimerkiksi Uudenkaupungin keskustan tai Turun Portsan puutalokorttelit) olevalle kohteelle, himmeämmän kiiltoasteensa vuoksi. Haja-asutusalueella sitä on kuitenkin aiemmin hyväksytty avustuskohteisiimme.

Pellavaöljymaalilla maalattaessa maalausolosuhteet ovat tärkeät, kuten esimerkiksi kuiva maalaussää. Myös suoralla auringonpaisteella maalaamista tulisi välttää.

Keittomaali

Keittomaali eli punamulta keitetään perinteisesti itse, ohje löytyy esimerkiksi Panu Kailan Talotohtori -kirjasta tai Museoviraston korjauskortistosta. Ainakin Uula-tuotteelta tai Hangon väriltä voi ostaa punamultaa myös valmiina. Rautakaupassa myydään toisinaan "punamaalia" punamultana, mutta se ei ole valitettavasti punamultaa nähnytkään. Punamulta on keittomaali, ei vain pelkkä värisävy, ja sitä on saatavissa useassa eri sävyssä. Jos siis maalimyyjä avuliaasti tarjoaa korvaavaa tuotetta, punamaalia, jätä se ostamatta!

Maltti on valttia

Uutta puupintaa ei pitäisi maalata heti (etenkään öljymaalilla), sillä puun täytyy rauhassa ilmoittua ja kuivua. Havupuun sisältämien pihkaöljyjen täytyy myös antaa haihtua. Vanhat maalarimestarit pitivät ehdottomasti suositeltavana uuden julkisivuverhouksen maalaamista vasta vuoden kuluttua. Mikäli ulkovuoraukseen käytetään ylivuotista lautaa, se voidaan toki maalata heti. Keittomaalilla (punamulta) voi maalata tuorettakin lautaa, vaikka siinäkin tapauksessa olisi parempi odottaa. Keittomaali tarttuu höyläpintaan paremmin, jos puu on saanut aikaa haristua kunnolla.

Valmiiksi pohjamaattua julkisivulautaa ei tule käyttää avustamissamme kohteissa.

Kun maalaustyö on valmis, kannattaa säilyttää yksi tyhjä maalipurkki tai valokuvata se, jotta tietää tarkalleen, mitä maalia on käyttänyt, kun seuraava maalauskerta tulee ajankohtaiseksi.

Kirsti Virkki
ylitarkastaja
Varsinais-Suomen ELY-keskus

Lisätietoa:
Panu Kailan kirjat: "Kevät toi maalarin - perinteinen ulkomaalaus" ja "Talotohtori"
Museoviraston korjauskortisto (museovirasto.fi)

17.4.2020

 

Suunnitellaan tulevan kevään ja kesän töitä - asiaa väreistä (osa II)

4/2020

Katsaus ulkomaalauksen trendeihin eri aikakausina jatkuu.  Tämän kirjoituksen ykkösosa löytyy suoraan tämän kirjoituksen alapuolelta, jos et ole siihen vielä tutustunut.

Jugend, kansallisromantiikka (1890-1910-luku)

Julkisivuväreinä jugendajan kivirakennuksissa käytettiin kellertäviä tai punertavia maaväreistä saatavia sävyjä. Värien tuli olla puhtaita ja tuoda vaaleudellaan rakennus esiin katukuvassa. Ikkunoiden väriskaala laajeni maalarinvalkoisesta harmaan kautta aina tummimpaan vihreään tai punamullan punaisesta kaarnanruskeaan. Ulko-ovien maalauksessa olivat suosittuja punaruskeat, harmaanvihreät ja harmaat värit. Rakennuksen kokonaisvärityksestä riippuen ovissa ja ikkunoissa käytettiin seinäväriä voimakkaampia sävyjä. Lisäksi ikkunapuitteet ja karmit voitiin öljylakata tai vernissata petsauksen tai laseerauskäsittelyn päälle.

Puurakennusten julkisivuväritys poikkesi kivirakennuksista. Vaaleankellertävien sävyjen lisäksi esiintyi vaaleanharmaita, lähes valkoisia sävyjä. Jugendajan puutalo on voinut olla maalarinvalkoinen ja jäsennöivät listoitukset harmahtaviksi käsiteltyjä. Myös vihreän vaaleahkot sävyt olivat suosittuja. Kellanvihreä ja oliivin harmaanvihreä saattoivat esiintyä saman julkisivun eri osissa. Koristevärinä voitiin käyttää myös sinistä. Karkeita puupintoja maalattiin kuitenkin edelleen punamullalla tai keltamullalla.

Katemateriaalina käytettiin usein savikattotiiliä ja myös peltiä. Pellitetyt savupiiput maalattiin tiilikaton mukaan punaisiksi. Myös mustia ja vihreitä peltikattoja esiintyi.

suuri keltainen talo punaisella katolla.
Euran Pirtti on Jalmari Karhulan suunnittelema jugendkauden kokonaistaideteos vuodelta 1908. Julkisivut on maalattu keltamullalla. Kuva Kirsti Virkki.

1920-luvun klassismi

1920-luvun rakennuksissa käytettiin voimakkaita, tummia ja kylläisiä värejä. Tyypillisiä olivat erilaiset tummat sävyt, punaiset, ruskeat ja syvät keltaiset. Myös keskiharmaita ja tummempia murrettuja harmaita esiintyi. Kivirakennusten julkisivuissa käytettiin osittain läpivärjättyjä rappauskerroksia. Arkkitehtuurin koristeosat ja muu jäsentely kivitaloissa tehtiin usein seinäväriä tummempana, värjätystä laastista.

Puurakennuksissa jäsentely ja koristeosat olivat pääosin vaaleampia kuin seinäväri. Karkea pystyvuorilauta saatettiin maalata perinteisellä puna- tai keltamultakeittomaalilla. Ajan tyyliarkkitehtuurista poiketen kansanrakentamisessa suosittiin kuitenkin varsin vaaleita värisävyjä.

Persikanvärinen kerrostalo jossa pylväät sisääntulossa.
Erik Bryggmanin suunnittelema asuin- ja liikerakennus Atrium Turussa edustaa 1920-luvun klassismia. Kuva Varsinais-Suomen alueellisen vastuumuseon inventointiportaali, kuvaaja Anna Hakula.

Funktionalismi (1930-1940-luku)

Pelkistetty ja vailla koristeita oleva funktionalistinen suuntaus suosi vaaleita julkisivuja. Valkoinen oli hyvin tavallinen valinta, ja vaalean vihertävää, vaalean kellertävää ja harmahtavaa käytettiin myös. Ikkunapuitteet, ovet, räystäänaluset, pylväät, kaiteet ja muut detaljit voitiin korostaa voimakkailla tehosteväreillä, kuten sinisillä, punaisilla, vihreillä ja oransseilla. Puiset rakenneosat saatettiin käsitellä myös petsillä ja öljylakalla. Tällaisia olivat ovilevyt, ikkunoiden puitteet tai vain lasilistat. Metalliset ulko-ovet ja porrashuoneiden korkeat ikkunat yleistyivät funktionalismin aikana. Näissä osissa käytettiin niklattujen yksityiskohtien kanssa yleisesti tummia teräksenharmaita sävyjä edellä mainittujen tehostevärien rinnalla.

valkoinen suuri kivikerrostalo pienillä ikkunoilla.
Sataleivän kortteli Porissa on esimerkki funktionalismille tyypillisestä vaaleasta estetiikasta. Kuva Kirsti Virkki.

Jälleenrakennuskausi (1940-1950-luku)

Sotien jälkeisen jälleenrakennuskauden niukoilla resursseilla rakennetut kaupunginosat ja omakotialueet ovat nykyään suosittuja asuinalueita väljän kaupunkirakenteen ja kauniisti yhtenäisen rakennuskantansa ansiosta. Myös rakennustekniikka on osoittautunut pula-ajan tarvikkeista huolimatta perusratkaisuiltaan kestäväksi ja korjauskelpoiseksi. Rakennusten julkisivujen roiskerapattu tai sileäksi hierretty rappauspinta käsiteltiin maalilla, joka valmistettiin sammutetusta kalkista työmaalla. Maali sävytettiin pääasiassa keltamullalla, käyttämällä umbran eri sävyjä tai harvemmin rautaoksidipunaisella ja vihreällä. Käytetyt julkisivuvärit olivat vaaleahkoja. Puujulkisivut maalattiin yleisimmin öljymaalilla vaaleaan sävyyn, joista kermakeltainen oli suosittu. Etenkin pientalojen yksityiskohdissa, kuten näkyvissä karmien osissa, saatettiin käyttää voimakkaitakin korostevärejä, kuten tummaa punaista ja sammalenvihreää. Katteena käytettiin usein punertavaa betonikattotiiltä.

Ruskeanharmaa kerrostalo jonka julkisivussa viiniköynnös.
Porin Riihiketo on jälleenrakennuskauden ehyt kerrostaloalue. Kuva Pentti Pere, Satakunnan Museo.

Aikakauden omakotitalojen värityksestä saa hyvän käsityksen Maatalousseurojen Asutusvaliokunnan 1951 julkaiseman oppaan "Kotini kauniiksi maalaten" avulla. Oppaan väritetty piirrokset, kahdeksan mallin harmoniset väriehdotukset, on suunnitellut taiteilija Eino Kauria.

Lopuksi

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja suunnittelu kannattaa aina aloittaa ajoissa. Nyt siihen on hyvä aika, maalauskelejä odotellessa. Pentti Pietarilan aihetta käsittelevässä kirjassa eri aikakausien tyypillisille värisävyille on haettu omat värikoodinsa. Värin valinnassa kokonaisuus ratkaisee; rakennus on myös nähtävä osana laajempaa ympäristöä.

Kirsti Virkki
ylitarkastaja
Varsinais-Suomen ELY-keskus

Lisätietoa:
Pentti Pietarila: Rakennusten värit ja koristetyylit (2004)
Helsingin kaupungin värikaava: https://www.hel.fi/static/rakvv/varikaava/index.htm

6.3.2020

 

Suunnitellaan tulevan kevään ja kesän töitä - asiaa väreistä (osa I)

4/2020

Kauneus on katsojan silmässä ja eri aikakausina on aina vallinnut erilainen muoti. Kaupunkeihin ja rannikolle uudet virtaukset ovat tulleet ensin ja sisämaahan maaseudulle vasta vähän jälkijunassa. Eri rakennustyylien esiintyminen on limittynyt päällekkäin hyvinkin pitkään, jopa vuosikymmeniä. On hyvä muistaa, että muodin vaihtuminen on voinut olla nopeampaa värityksessä kuin arkkitehtuurissa - rakennuksen muodonannossa ja tyylipiirteissä. Tästä syystä arkkitehtuurin tyylikausien tarkka rajaaminen tiettyihin vuosikymmeniin on hankalaa. Tässä seuraa katsaus ulkomaalauksen trendeihin eri aikakausina.

Punamulta (1600-luvulta alkaen)

Punamulta eli keittomaali on varhaisin ulkomaalimme. 1600-luvulla raatihuoneiden, kirkkojen ja kartanoiden julkisivuja maalattiin punamullalla, mutta suurin osa rakennuskannasta oli tuolloin maalaamatonta, luonnollisesti harmaantuneella puupinnalla. Punamullatut julkiset rakennukset olivat esikuvana muille. Vuona 1747 Turussa annettiin määräys punamullata talojen kadunvarsiseinät ja jokirantaan näkyvät fasadit, pihanpuolet saivat jäädä harmaantuneelle puupinnalle. Aluksi nurkkalaudat ja ikkunoiden vuorilaudat maalattiin samalla punaisella värillä kuin julkisivukin. Nykyinen tapa maalata julkisivua jäsennöivät listoitukset puhtaanvalkoisella on ollut käytössä n. sata vuotta. Sitä ennen jäsennöivä väri oli taitetumpi siniharmaan tai vihertävän umbran suuntaan. Kontrasti julkisivuvärin kanssa oli pehmeämpi.

Uusklassismi, kustavilainen tyyli (1760-1810-luku)

Punamulta oli edelleen yleinen valinta, vaikka muodikkaimmissa uudisrakennuksissa käytettiin keltamultaa. Keltaisella sävyllä sanotaan tavoitellun vaalean eurooppalaisen kalkkikiven sävyjä. Arkkitehtuurin jäsentelyn (listoituksen ym.) maalauksessa käytettiin nokimustan ja valkoisen pigmentin sekoituksina sinertävänharmaita öljymaalin sävyjä. Myös harmaan tai vihertävän umbran ja valkoisen sekoituksia käytettiin. Julkisivua jäsennöivät osat olivat pääsääntöisesti julkisivua vaaleampia.

Suurten kaupunkipalojen seurauksena kivirakentamista haluttiin edistää verohelpotuksin. Rapatut seinäpinnat maalattiin kalkkimaalilla, jolle luonteenomaisia ovat vaaleat pastellisävyt. Kivirakennusten julkisivujen jäsennöinti saatettiin tehdä taittamattomalla valkoisella kalkilla.

punamulta kartano.
1762 valmistunut Pukkilan kartanon päärakennus Kaarinassa on aikakaudelleen tyypillinen ja sen julkisivut on maalattu punamullalla. Kuva Kirsti Virkki.

Empire (1810-1850-luku)

Empirerakennusten julkisivuissa käytettiin yleisesti höylälaudasta tehtyä vaakavuorausta. Julkisivua jäsennöivät listoitukset pylväs- tai pilasteriaiheineen. Puurakennuksille haluttiin antaa kivirakennuksen piirteitä. Väritys perustui paljolti kivirakennusten kalkkimaalauksessa esiintyvään väriskaalaan. Seinän perusvärin ja jäsennöivän värin tummuusero oli suurempi kuin aikaisemmin. Seinän perusvärinä käytetyt keltaiset ja harmahtavat sävyt olivat aikaisempaa voimakkaampia. Sävyjen voimistumiseen etenkin empirekauden loppupuolella vaikutti osaltaan uusi voimakkaampi keinotekoisesti valmistettu keltainen pigmentti, ns. marskinkeltainen, jota käytettiin kalkkimaalissa.

Öljymaaleissa tulivat keltaisten, harmaiden ja punaisten rinnalle vihreät sävyt. Pääasiassa vihreät sävyt sekoitettiin sinisestä ja keltaisesta, sillä kromioksidivihreä oli kallista.

Ikkunat ja ovet maalattiin yleensä harmaanvihertävillä tai siniharmailla sävyillä. Osassa aikakauden rakennuksista käytettiin kuitenkin vanhempaa perua olevaa punaruskeaa väriä ikkunoissa. Vesikattojen väreinä käytettiin kuparikaton väriä jäljitteleviä tummanvihreitä ja oliivinvihreitä. Sokkeleissa käytettiin mustia, tummanharmaita tai punaruskeita sävyjä.


Sirkkalan koulun empirerakennuksen suunnitteli Per Johan Gylich 1858 asuinrakennukseksi. Kuva Varsinais-Suomen alueellisen vastuumuseon inventointiportaali, kuvaaja Kaarin Kurri.

Uusrenessanssi, nikkarityyli (1850-1890-luku)

Koristeellisen uusrenessanssin aikakaudella julkisivujen värisävyt olivat rauhallisia, pehmeästi siirtyviä, pääosin umbrista ja terroista valmistettuja. Julkisivujen jäsennöinti tehtiin usein seinän pääväriä astetta tummemmalla värillä, usein sävy sävyyn. Ikkunoiden väreinä tyypillisiä olivat luonnon umbra tai poltettu umbra tai terra. Toisinaan ikkunoiden puuosia laseerattiin tai jopa ootrattiin tummia puulajeja jäljitellen. Pääovissa jalopuuta jäljittelevä ootraus oli yleistä. Ulkomaalauksessa käytettiin vain muutamaa, korkeintaan viittä, värisävyä. Tyypillisiä sävyjä olivat kellanharmaat, ruskeanharmaat, punaruskeat ja vihertävänharmaat. Joissakin koristeosissa voitiin käyttää voimakkaampia korostevärejä, kuten terrakotan punaista ja erilaisia siniharmaan sävyjä.


Kokemäen Peipohjan vuonna 1895 rakennettu asemapäällikön talo edustaa uusrenessanssia. Kuva Kirsti Virkki.

Pääsiäisen jälkeen jatketaan ja käsittelen muun muassa jugend-tyylisuuntausta ja funkionalismia. Hyvää pääsiäisen aikaa!

Kirsti Virkki
ylitarkastaja
Varsinais-Suomen ELY-keskus

17.1.2020

 

Sauvolaisen tilan upean päärakennuksen ulkoremontti

3/2020

Antti ja Mari Toivonen pitävät Salmensuun tilaa Sauvossa jo kolmannessa polvessa. Antin isovanhemmat Valtteri ja Jenny Toivonen ostivat Salmensuun vuonna 1939. Toivoset kasvattavat lihakarjaa, ja ensimmäiset herefordit tuotiin Toivosen vanhempien toimesta vuonna 1978. Kaikki tilan tuotteet ovat luomutuotteita.  

Antti ja Mari asuvat itse perheen omistaman viereisen Laanilan tilan upeassa päärakennuksessa. Laanilan yksinäistila sijaitsee isojaon aikaisella paikallaan. Talo on rakennettu 1936, ja sen on suunnitellut arkkitehti Totti Sora. 1930-luvulla arkkitehtuurissa siirryttiin jo pelkistettyyn vaaleaan funktionalismiin. Laanilan rapatussa satulakattoisessa päärakennuksessa on kuitenkin vielä piirteitä 1920-luvun klassistisesta tyylistä. Tästä on esimerkkinä niin sanotut kissanpenkit. Uudet virtaukset saapuivat pienemmille paikkakunnille hitaammin.

Talo tuli perheen omistukseen vuonna 1989. Päärakennuksen korjaustyöt aloitettiin marraskuussa 2018, ja Toivoset hakivat korjaukseen rakennusperinnön hoitoavustusta Varsinais-Suomen ELY-keskukselta. 

kivitalon edusta.

Kuvateksti: 1930-luvulla arkkitehtuurissa oli siirrytty pelkistettyyn funktionalismiin, mutta Toivosten talossa näkyy vielä 1920-luvun klassinen tyyli.

Näin Antti kertoi projektista ja avustuksen hakemisesta: "Täällä kävi muurari Panu Johansson Turunmaan korjausrakentamisosuuskunnasta katsomassa taloa ja tuli siihen tulokseen, että ikkunoiden karmeja pitäisi paikata. Sitten hän pyysi Teemu Mäkistä olemaan meihin yhteydessä aiheesta. Teemu vinkkasi avustuksesta ja Terhi (Runsala), maalarimestari samasta osuuskunnasta auttoivat meitä hakemuksen tekemisessä. Mielestämme sähköisen hakemuksen tekeminen oli melko helppoa, kun saimme hiukan apua. Pystyimme sitten aloittamaan hommat heti hakemuksen lähettämisen jälkeen.  

Emme oikeastaan odottaneet mitään avustuksesta ja se olikin vähän yllätys. Kotitalousvähennyksen huomioiminen ja kustannusarvion tekeminen hakemukseen ovat asioita, jotka meitä ovat askarruttaneet avustuksen saamisessa."

keltainen kivitalo.

Kuvateksti: Päärakennuksen ulkoseinät on tarkoitus maalata kesällä.

Rakennuksen sisätilat on remontoitu 1997, ja nyt oli aika ulkoremontille. Tämä siksi, että julkisivulle oli pakko tehdä jotain ennen kuin se rapistuisi kokonaan. Projekti kasvoi siitä eikä loppua näy hetkeen. Pariskunta on todella kiireinen maatilansa kanssa, ja aika remontille ja sen suunnittelulle on kortilla.

Toivoset näkivät ikkunat tärkeimpänä osana kunnostamista, ja niiden maalaaminen onkin ollut rahallisesti suurin ja työllistävin projekti tähän mennessä. Ikkunoiden kunnostus tehtiin kahdessa osassa. Pokat irrotettiin, tarkistettiin helojen toimivuus, puuosien korjaustarpeet ja tehtiin tarvittavat kunnostustoimet. Karmeja on kunnostettu pokien irrotuksen yhteydessä. Sekä karmien että ulkopokien kunnostuksessa on ollut useita työläitä vaiheita. Lasien kittaukseen käytettiin pellavaöljykittiä ja pohjamaalaukseen sekä maalaukseen pellavaöljymaalia. Työn tekivät ammattitaitoiset ihmiset, joilla on tarvittava koulutus ja kokemusta korjausrakentamiseen. Rakennusperinnön hoidosta ja korjausrakentamisesta voi lukea lisää esimerkiksi Ympäristöministeriön Kulttuuriympäristömme.fi -sivulta. Rakennusperinnön hoidon avustuksen kylkiäisenä tulee myös korjausneuvontaa.

Teksti ja kuvat: Varsinais-Suomen ELY-keskuksen viestintä / Sonja Strömberg, Antti ja Mari Toivonen, Salmensuun tilan verkkosivut 

9.12.2019

 

Pienet tärkeät osat ympäristössämme

Puhuttaessa rakennusperinnön vaalimisesta, monelle tulee ensimmäisenä mieleen yli satavuotiaiden puutalojen suojelu. Kuitenkin myös moderni rakennuskanta on arvokas osa kerroksellista, eri aikoina rakennettua ympäristöämme. 1960- ja 1970-lukujen rakennukset ovat tällä hetkellä uhanalainen ryhmä, jonka suojelun tarvetta tulisikin tutkia. Näiden aikakausien rakennuksia ei mielletä arvokkaiksi ja niiden pelkistettyä ja karua ulkoasua on usein haluttu muokata erilaisin julkisivumuutoksin. Rakennuksen korjauksessa tulisi kuitenkin aina ottaa huomioon rakentamisajankohdan tyyli, väritys, detaljiikka ja rakennustekniikka.

Lapsuuden kioskit

Myös pienet rakennukset kuten vanhat kioskit, huvimajat, aitat, vajat, venevajat, vanhat muuntamot, maitolaiturit sekä muut vanhat talousrakennukset ja rakennelmat ovat tärkeä osa ympäristöä. Esimerkiksi vanhat kioskit ovat osa kaupunkikuvasta katoavaa kulttuuriperintöä ja sen vuoksi 1960-luvulla rakennetun Linnan kioskin korjaamista onkin haluttu tukea. Kioskit pieninä ja vaatimattomina rakennuksina poistuvat katukuvasta yksi kerrallaan, usein jäätyään kannattamattomina vaille käyttöä. Samalla poistuu osa rakennettua ympäristöä, yhteistä kulttuuriperintöämme sekä myös paikka sosiaalisille kontakteille. Kioskeihin liittyy myös paljon muistoja. Minunkin lapsuuteni maisemien pienet kioskit, joihin käveltiin karkkipäivinä ostoksille, on kaikki purettu.  


Männistön lippakioski Raumalla. 

Voidaanko kioskit vielä pelastaa?

Kioskeja on perinteisesti ollut eri tyyppisiä; niitä on luokiteltu myytävien tuotteiden mukaan virvoitusjuoma-, lehti-, jäätelö-, makkara-, lippu- ja arpakioskeiksi jne. Rakennuksina puhutaan luukkukioskeista ja talokioskeista, joista jälkimmäiset ovat tyypillisimmin rakennuksen katutasoon sijoitettuja kioskeja, joihin asiakkaat menevät sisälle. Luukkukioskeista myynti tapahtuu luukusta, kuten esimerkiksi Linnan kioskissa. Irtokioskit puolestaan ovat siirrettäviä kevyesti liikuteltavia kioskeja. Luukkukioskeja on aikaisemmin usein rakennettu tyyppipiirustuksin, ja samat tyypit toistuvat ympäri maata, pienin variaation muokattuina. Esimerkiksi Poriin rakennettiin 1930-luvulla kuusi funkiskauden lähes pyöreää modernia kioskia, joista enää yksi on jäljellä Porin Sibeliuksen puistossa. Aikakauden kioskeja on säilynyt niin vähän, ettei meillä ole varaa menettää enää yhtäkään vanhaa kioskia. Minkä kioskin sinä haluaisit pelastaa? 


Porin funkiskioski Sibeliuksen puistossa. Kuva: Kari Nummi/Satakunnan museo

Mistä neuvontaa?

Rakennusperinnön hoidon avustuksen kylkiäisenä tulee myös korjausneuvontaa. Avustettavien kohteiden antikvaarisena valvojana ja neuvonantajana toimii maakuntamuseo, jonka kanssa me ELY-keskuksessa teemme yhteistyötä. Mikäli on jättänyt avustushakemuksen ja haluaa heti aloittaa työt, onkin tarpeen olla yhteydessä maakuntamuseoon ennen töiden aloittamista. Myös työmaan aikana tulee olla yhteydessä maakuntamuseoon, jotta toimenpiteiden avustuskelpoisuus tulee varmistettua. 



Turun rautatieaseman puiston funkistyylinen kioski on kesäisin käytössä.

Teksti ja kuvat (ellei toisin mainittu): Kirsti Virkki, ylitarkastaja, Varsinais-Suomen ELY-keskus

25.11.2019

 

Hieman faktaa Turun linnan ympäristöstä

Viime blogikirjoituksessa kerroimme Turun linnan läheisyydessä, Juhana Herttuan puistossa sijaitsevasta kioskista ja sen uudesta elämästä. Alueella on tietenkin pitkä historia, johon pureuduimme lyhyesti Museokeskuksen asiantuntija Kaarin Kurrin avustuksella.

Historiaa 

Turun linnaa alettiin rakentaa 1280-luvulla, ja nykyisen laajuutensa esilinnoineen se sai 1500-luvun jälkipuoliskolla. Linnan loistokkain hovikausi päättyi kuitenkin pian sen jälkeen. Myöhemmin linna on palvellut muun muassa maaherran virka-asuntona, varastona ja lääninvankilana. Maaherrat jatkoivat Juhan Herttuan aloittamaa puutarhakulttuuria, ja vielä 1800-luvun alussa vallihaudan sisäpuolella sijaitsi renessanssipuutarha. Linnan ympäristö rakennettiin 1900-luvun alussa englantilaistyyliseksi puistoksi, ja sinne lähdettiin toteuttamaan myös ulkomuseota. Alueelle siirretyistä rakennuksista iso osa tuhoutui sota-ajan pommituksissa ja ulkomuseohanke loppui siihen.

Turun linna, mustavalkoinen kuva.
Turun linnan ympäristöön alettiin rakentaa 1900-luvun alussa ulkoilmamuseota. Sota kuitenkin sotki suunnitelmat. Kuva: Ernst Gustaf Arvidsson 1913, Turun Museokeskus.

Laivanrakennustoimi alueella muuttui 1740-luvulla teolliseksi tuotannoksi englantilaisen Robert Fithien linnankentälle Aurajokirantaan rakentaman laivaveistämön ja köysipunomon myötä. Tuolloin alueen nimeksi vakiintui Kanavaniemi. Turun palon (1827) jälkeen C.L. Engelin laatima asemakaava liitti linnankentän osaksi kaupunkirakennetta. 1800-luvun lopussa rautatie vedettiin Kanavanniemelle asti ja rahtilaivaliikenne siirtyi sinne. Myös säännöllinen talvimatkustajaliikenne alkoi Tukholmaan, ja pari vuotta myöhemmin ulkomaanmatkustajalaivaliikenne siirtyi kokonaisuudessaan Kanavaniemelle.

Kioski perustettiin 1960-luvulla 

Vuonna 1933 hyväksytyn järjestelyehdotuksen mukaisesti alueelle toteutettiin linnanaukon pääkadut eli Juhana Herttuan puistokatu ja Vaasankatu, ja alueelle nousi muutama teollisuus- ja varastorakennus. Muutoin alueen sisäosat pysyivät miltei rakentamattomana aina 1960-luvulle asti.

Turun linna restauroitiin museo- ja juhlatilakäyttöön arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelemana vuosina 1946-1961. Juhlalliset avajaiset pidettiin toukokuussa 1961. Viheralue, jossa kioski sijaitsee, nimettiin Juhana Herttuan puistoksi vuonna 1953. Linnan kioski on tiettävästi ensimmäinen puistikkoon rakennettu kioski. Se valmistui 1965 ja rakennuttajana toimi K. Heinonen. Todennäköisesti kioskin perustaminen puistoon liittyi lisääntyneisiin matkailijamääriin linnan restauroinnin ja matkustajalaivaliikenteen myötä.
 

mustavalkoinen kuva kioskista
Linnan kioski 1970-luvulla. Kuva: Turun Museokeskus

Alueen tulevaisuus

Turun kaupunginvaltuusto päätti vuoden 2016 talousarvion yhteydessä kärkihankkeesta, joka liittyy Turun keskustan kehittämiseen. Päätöksessä linjattiin, että kehittämisen painopiste tulee olla kaupallisen ja historiallisen keskustan sekä jokirantojen muodostamassa ydinalueessa. Turun linnan ympäristön ja Aurajokisuun länsirannan kattava Linnanniemi on yksi kaupungin keskustan kehittämisen keskeisimmistä hankkeista. 

Turun Linnanniemestä toivotaan elävää ja toiminnoiltaan monipuolista aluetta, jonka tulevassa uudisrakentamisessa asuminen ei olisi pääroolissa. Sitä pyritään kehittämään yhtenäisenä palveluiden, tapahtumien, elämysten ja oleilun viihtyisänä ympäristönä, joka on houkutteleva niin kaupunkilaisille kuin matkailijoille ympäri vuoden. Turun kaupunki järjestää Linnanniemen alueen kehittämisestä kansainvälisen ideakilpailun 9.1.–21.4.2020. Tulevaisuus näyttää, miten alue kehittyy!

Turun satama-aluetta.
Turun linnan ympäristöön ja Aurajokisuun länsirantaan suunniteltavan alueen uusi nimi on Linnanniemi. Kuva: Turun kaupunki

Turun linnan rakennusvaiheista voit lukea lisää Turun kaupungin sivuilta ja Turun linnan blogista.

Teksti ja kuvat: Kaarin Kurri, Turun museokeskus, Turun kaupunki ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen viestintä / Sonja Strömberg

4.11.2019

 

Linnan kioski Turussa koki uudistuksen

Turkulaisille ja monelle Turun satamassa vierailleille on Linnan vieressä, Juhana Herttuan puistossa sijaitseva kioski tuttu. 1960-luvulla rakennettu kioski kunnostettiin tänä vuonna valtiotieteen maisteri Pekka Määtän ja tämän yhtiökumppanin Juuso Aron toimesta. Kioskissa toimii nyt Linna Burgers & Coffee, joka on auki kesäkaudella. Seuraavassa Määttä, jonka tapasimme keskellä kiireisintä kesää, itse kertoo blogiimme kioskin kunnostamisesta:

Mulla on pitkään ollut haaveena tämän tyyppisen paikan perustaminen Turussa, ja entisenä poliittisen historian opiskelijana pidän myös kaupunkiympäristöä ja kaupunkikuvan kerroksellisuutta merkityksellisenä. Mielestäni on tärkeää säästää myös sellaisia kohteita, mitkä eivät ole välttämättä arvokohteita mutta edustavat aikaansa. Turussa on tässä mielestäni kokonaisuudessaan onnistuttu melko hyvin ja täällä on säästetty sellaisia kohteita ydinkeskustassakin. Myös tämän kioskin näen kohteena minkä olisi hyvä säilyä.  Olin usein nähnyt Linnan kioskin ja käynyt täällä ohi kulkiessa ollessani matkalla vaikkapa Turun Linnaan tai satamaan. Kerran juttelin silloisen omistajan, 84-vuotiaan rouvan, kanssa ja hän kertoi, ettei enää jaksa pitää kioskia. Sanoin hänelle, että voisin tulla hänelle kesätöihin seuraavaksi kesäksi. Kioskin omistaja sanoi, että voisi myydä koko kioskin, ja minä lupasin ostaa sopivaan hintaan. 

Kioski remontoitiin itse

Rakennus oli osittain todella huonossa kunnossa ja etenkin alarakenteet olivat lahonneet jonkin verran, mutta hometta ei onneksi löytynyt. Alarakenne saatiin vaihdettua ja rakennuksen alapohja ja pystyrakenteet pystyttiin onneksi säilyttämään. Kun se oli tehty, arkkitehti teki muutospiirustukset ja tilat suunniteltiin sen mukaan, että tässä pystyy pyörittämään tämmöistä grillitoimintaa. Me ei haluttu tehdä tästä 2010-luvun kioskia, vaan suhteellisen klassisen näköinen kioski ja osittain säilyttää alkuperäisen rakennuksen henki. Kaikki työ tehtiin itse hartiapankilla, itselläni on rakennusalalta kokemusta ja Juuso Aro on puukäsityöopettaja. 

vanha kuva linnan kioskista Turussa.
Kuvassa työ on vasta alussa.

valkoinen kioski ja kaksi hymyilevää omistajaa.
Valmiin ja menestyvän grillikioskin edessä oli helppo hymyillä.
Kuvassa vasemmalta Pekka Määttä ja Juuso Aro.

Rakennusperinnön hoitoavustus

Sain tietää mahdollisuudesta hakea avustusta ELY-keskukselta kaveriltani, joka omistaa rakennusrestaurointifirman. Tämä paikka ja ympäristö on ainutlaatuinen, Turun linnahan sijaitsee aivan naapurissa. Ajattelin että on kaikkien etu laittaa tämä kioski kuntoon. Käytännössä hakuprosessi meni niin, että kävin netissä tutustumassa aiheeseen ja tein hakemuksen, johon laitoin mahdollisimman kattavasti tietoa meidän suunnitelmista. Kevään remontin aikana oikeastaan unohdettiin koko hakemus ja ajateltiin vain, että kaikki on plussaa, jos sieltä jotain rahaa tulee. Kun sitten Varsinais-Suomen ELY-keskukselta soitettiin, niin se oli sellainen iloinen yllätys! Avustus oli meidän mielestä tällaiselle pienelle kohteelle merkittävä. 

Palaute on ollut myönteistä

Lähialueen vakiasiakkaat ovat olleet tosi vaikuttuneita ja etenkin satamatyöläiset ovat käyneet juttelemassa ja kertomassa pitkältä ajalta muistojaan kioskista. Eräs asiakas kertoi myös, että heidän perheellään oli aikanaan tapana ennen ruotsinlaivalle lähtöä käydä syömässä lähtöjätskit tällä kioskilla. Myös kaverit ovat käyneet tätä ihmettelemässä ja päivittelemässä meitä ja koko tätä projektia.  

Tällä hetkellä fiilis on tosi helpottunut siitä, että saatiin tämä valmiiksi ja toiminta pyörimään. Paljon on vielä tekemistä ja syksyn ja talven aikana päästään viimeistelemään rakennus. Syksyllä kun laitetaan luukut kiinni tulee varmasti sellainen fiilis, että huh huh.  

Linna Burgers and Coffee sijaitsee osoitteessa Linnankatu 81 ja on suljettu tältä vuodelta.

Teksti ja kuvat: Pekka Määttä ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen viestintä / Sonja Strömberg

9.10.2019

 

Vastuu rakennusperinnön vaalimisesta kuuluu meille kaikille

Tiesitkö, että valtio ja kunnat tukevat vanhan rakennuskannan korjaamista jakamalla avustuksia rakennusperinnön entistämiseen ja kunnossapitoon?  Avustuksilla halutaan tukea yksityisiä henkilöitä ja tahoja vaalimistyössä, jotta arvokasta rakennusperintöä säilyy nähtäväksi ja koettavaksi myös tuleville sukupolville. Tänä vuonna avustusta oli jaettavana Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueelle 104 000 euroa ja sitä myönnettiin 45 kohteelle.

Kiinteistön omistaja on vastuussa omaisuutensa kunnossapidosta, ja rakennusperinnön säilymisen edellytyksiä ovatkin jatkuva hoito ja rakennuksen pysyminen käytössä. Rakennusperinnön hoito on parhaimmillaan "vanhan vaalimista" käyttämällä perinteisiä ja hyväksi havaittuja työtapoja ja materiaaleja. Vaalimista on myös se, että korjataan vain rikkinäistä tai käyttökelvotonta. Vanhan vaaliminen kannattaa myös taloudellisesti.

Rakennusperinnön hoitoavustuksen myöntämisen ehtona on, että korjaukset eivät tuhoa rakennuksen ominaisluonnetta ja historiallista aitoutta. Esimerkiksi ikkunoiden uusimisen myötä häviää suuri osa rakennuksen historiallista aitoutta, vaikka ne tehtäisiinkin vanhan mallin mukaisesti. Alkuperäiset ikkunat on todennäköisesti tehty käsin hyvin valikoidusta puutavarasta käyttäen puhallettua tai vedettyä lasia. Myös rintamamiestalon rimoitetun julkisivulaudoituksen vaihtaminen vaaka-pystypanelointiin hävittää osan talon ominaisluonteesta, joka erottaa sen uudistuotannosta.

Vanha saa näyttää vanhalta

Olen perinyt kiinnostukseni rakennusperintöä kohtaan äidiltäni ja olen onnistunut siirtämään saman kiinnostuksen omalle tyttärelleni - hänen mukaansa aivopesun kautta. Asun itse Naantalissa 1800-luvun hirsitalossa, jossa julkisivuverhous on jo vähän kärsinyt, mutta se tekee edelleen tehtävänsä yhdessä ponttilaudoituksen alla olevan tuohen kanssa eli suojaa rakennuksen hirsirunkoa. Moni on ystävällisesti todennut, että eikö olisi jo aika vaihtaa koko laudoitus, mutta olen tietysti eri mieltä. Julkisivua korjataan varovasti ja aina vain tarpeen mukaan. Tänä vuonna lahonneesta ulkoverhouksen alareunan vesilistasta vaihdettiin vain lahonnut osa ja ulkoverhouksen yksi lauta oli vaurioitunut vähän enemmän ja vaurioitunut kohta paikattiin käyttäen purkulautaa. Jossain vaiheessa on tietysti tehtävä enemmän, mutta kerralla ei kannata laittaa kaikkea uusiksi. Vanha saa näyttää vanhalta, mutta se on silti kunnossa. Tämä pätee myös peiliin katsoessa.

punaisen puutalon seinää.
Talomme julkisivua.

Rakennusperinnön hoitoavustuksen hakeminen

Vuoden 2020 rakennusperinnön hoitoavustusta voi jo hakea ja hakuaika tälle vuodelle päättyy maanantaina 2.12.2019. Tietoa avustuksen hakemisesta ja avustuksen myöntämisen periaatteista löydät blogin oikeasta reunasta. Saaristossa sijaitseville ja saaristomaisemien kannalta tärkeiden rakennuksien ja rakennelmien kunnostamiseen voi hakea Saariston ympäristön hoitoavustusta, lisätietoa siitä blogin oikeassa reunassa.

Vanhaa rakennusta kunnioittavista työtavoista ja materiaaleista saa tietoa oppaista, korjaustapaohjeista ja oman alueensa maakuntamuseosta. Tietoa kannattaa hankkia jo ennen avustuksen hakemista.

Mia Puotunen
Kirjoittaja toimii tarkastajana Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueiden käytön yksikössä

Kuva Mia Puotusesta

Lounaissuomalaista rakennusperintöä

Tässä blogissa Varsinais-Suomen ELY-keskus esittelee kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennusperintökohteita, jotka ovat saaneet ELY-keskuksen myöntämää valtionavustusta. Avustus on kenen tahansa haettavissa. Kirjoitamme myös laajemmin rakennus- ja kulttuuriperinnöstä.

Kirjoittajina toimivat Varsinais-Suomen ELY-keskuksen viestintä ja asiantuntijat, toisinaan myös vierailevat kirjoittajat.

Artikkelit ja tiedotteet

2023

Lokakuu

Syyskuu

Helmikuu

2022

Marraskuu

Kesäkuu

Toukokuu

Huhtikuu

2021

Joulukuu

Lokakuu

Kesäkuu

Maaliskuu

2020

Joulukuu

Marraskuu

​​​​Syyskuu

Heinäkuu

Huhtikuu

Maaliskuu

Tammikuu

2019

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Päivitetty: 15.02.2024