Uutiset 2017

Uutiset 2017

Pitkä tie puhtaisiin vesiin (Etelä-Savo)

Etelä-Savon järvet ovat Suomen puhtaimpia. Tänne sijoittuvan Euroopan neljänneksi suurimman järven, Saimaan, vesistä yli 90 % on tilaltaan hyviä tai erinomaisia. Maakuntaa voidaankin hyvällä syyllä kutsua puhtaiden järvien maakunnaksi.

Näin ei ole kuitenkaan aina ollut. Vesien pilaaminen oli 1950-luvun lopulle tultaessa lisääntynyt niin, että vesien huono tila alkoi vaikuttaa jo yhdyskuntien ja teollisuuden vesihuoltoon. Vuonna 1962 voimaan astunut vesilaki korosti ympäristönsuojelua ja laissa säädeltiin mm. vesirakentamista, vesistöjen käyttöä ja säännöstelyä sekä jätevesien johtamista ja viemäröintiä. Lain myötä vesiä pilaavalta toiminnalta edellytettiin vesioikeuden antamaa lupaa.

Reilut 40 vuotta sitten vesiä kuormittivat teollisuuden ja taajamien päästöt ja happamoittava laskeuma. 1970-luvulla laajat metsäojitukset lisäsivät kuormitusta. Myös maatalous on ollut merkittävä hajakuormittaja. Näiden lisäksi vesistöjä ovat kuormittaneet turvetuotanto ja kalankasvatus. Kalankasvatuksen aiheuttamat vesistövaikutukset ovat Etelä-Savon vesistöissä hallinnassa, mutta turvetuotannon kuormituksesta on erilaisia näkemyksiä.

Merkittäviä edistysaskeleita vesiensuojelussa otettiin 1970-luvulla, jolloin taajamiin rakennettiin biologis-kemialliset jätevedenpuhdistamot. Asutuskeskusten jätevedet puhdistetaan nykyään hyvin ja puhdistusteho on vesistöjen kannalta merkittävimpien kuormitustekijöiden osalta 90-95 %. Jätevesien tehostuneen puhdistuksen ansiosta esimerkiksi Mikkelin lähivesien tila on parantunut merkittävästi 1960-luvulta lähtien. Savonlinnan kaupungin jätevesien puhdistaminen keskitettiin Pihlajaniemen puhdistamolle vuonna 1978, jonka jälkeen asuma- ja teollisuusjätevesien haitallinen vaikutus kaupungin lähivesiin väheni radikaalisti.

Vesistöjä suoraan kuormittavaa teollisuutta on Etelä-Savossa nykyisin suhteellisen vähän. Varkauden kemiallinen puunjalostusteollisuus kuormitti aiemmin Haukiveden pohjoisosaa, mutta jätevesien tehostuneen puhdistuksen ja teollisuuden prosessimuutosten myötä vesistön tila on parantunut merkittävästi. Myös pienemmissä teollisuuslaitoksissa on tapahtunut vastaava positiivinen kehitys. Mikkelin Ristiinassa on mekaanista puunjalostusteollisuutta, joka ei kuormita merkittävästi lähivesiä.

Vesistöjen happamoitumista havaittiin Etelä-Savossa 1950-luvulta lähtien. Teollisuuden ja liikenteen savukaasujen puhdistusmenetelmät eivät vielä olleet kehittyneet ja käytettiin rikkipitoisempia polttoaineita. Pahiten happosateet vaikuttivat 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella, jolloin pienemmissä metsäjärvissä todettiin myös kalakuolemia. Etelä-Savossa happamoituminen ei ole ollut kuitenkaan laajempi ongelma, ja tilanne on parantunut 1990-luvun alun jälkeen.

Etelä-Savon järvet ovat Suomen puhtaimpia.

Tiukennettujen päästörajoitusten myötä järvien veden laatu on parantunut ja vesieliöstö elpynyt. Kun teollisuuden ja asutuksen kuormitus on hallinnassa, on huomio kiinnittynyt hajakuormituksen aiheuttamaan vesistöjen rehevöitymiseen. Tehostunut maa- ja metsätalous, turvetuotanto ja myös huonosti puhdistetut haja-asutuksen jätevedet aiheuttavat edelleen ravinnepäästöjä, mutta tilanteen parantamiseen panostetaan aktiivisesti.

Ilmaston lämpenemisen myötä järvien jääpeiteaika lyhenee. Vähälumisilta tai lumettomilta pelloilta ja metsistä huuhtoutuu talvisateiden mukana aikaisempaa enemmän ravinteita vesistöihin, mikä rehevöitymisen ja vesien nuhraantumisen myötä voi heikentää paikoin vesien tilaa.

Puhtaiden vesistöjen tärkeys on kirjattu uuteen maakuntastrategiaan yhtenä kehittämisen painopisteenä. Tämä tarkoittaa paitsi veteen perustuvien elinkeinojen, kuten matkailun kehittämistä, niin myös panostamista sekä puhtaan-, että jäteveden tutkimukseen, vesiensuojeluun sekä vesistöjen hyödyntämiseen asumisen, loma-asumisen ja virkistyksen ympäristöinä. Vesiensuojelulla luodaan uusia kilpailuedellytyksiä.

Vesistöjen hoito on jatkuvaa ja pitkäjännitteistä työtä. Vuoksen ja Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnittelu vuosiksi 2022-2027 on käynnistynyt. Vuoden 2018 alussa kuullaan kansalaisia ja viranomaisia suunnitelman työohjelmasta ja keskeisistä vesienhoitoon liittyvistä kysymyksistä, joihin vesienhoitotyössä pitäisi jatkossa keskittyä. Etelä-Savon vesistöt ovat kansallisomaisuuttamme. Pidetään niistä hyvää huolta!

Johtava asiantuntija Pertti Manninen, Etelä-Savon ELY-keskus
Ympäristöpäällikkö Sanna Poutamo, Etelä-Savon maakuntaliitto


Päivitetty
Tulosta Tulosta
Jaa