Navigointivalikko

 

Avaa chat-ikkuna
Tieperinnetoiminta_Tienpidon_historia

Tienpidon pitkä historia

Kuokasta älykkään teknologian hyödyntämiseen

Teiden rakentamisesta ja kunnossapidosta vastaavien virastojen nimet ja toimenkuvat ovat muuttuneet monesti 200-vuotisen taipaleen varrella.

 Alkutaival vesireittejä pitkin

Kuningas Kustaa IV Adolf perusti Kuninkaallisen koskenperkausjohtokunnan jo 200 vuotta sitten.

Koskenperkausjohtokunta urakoi pääasiassa vesiteiden parissa – olihan tuhansien järvien maassa luonnollista liikkua vettä pitkin.

Veneliikenteen helpottamiseksi perattiin jokia. Ensimmäisiin töihin kuuluivat myös tulvien tuhojen torjuminen ja uusien viljelyalojen valtaaminen. Vesireittejä avattiin, uusia viljelysmaita otettiin haltuun ja kanavia rakennettiin. Jo tuolloin nähtiin tärkeäksi turvata elinkeinoelämän ja kansakunnan toimintaedellytykset.

1800-luku: haravasta ja lapiosta systemaattiseen tienpitoon

Teollistumisen myötä havaittiin, että myös maaväylistä täytyi huolehtia. Huomattiin, että mitä enemmän ja mitä raskaampia kulkutarpeita tiellä oli, sitä paremmin sitä piti hoitaa.

Tienpito oli jo keskiajalla määrätty maanomistajille. Jokainen isäntä siis hoiti 1800-luvulla maanteitä miten taisi. Harava ja lapio olivat yleisimmät työvälineet. Vasta kyseisen vuosisadan lopulla valtio otti vastuun osasta tienpitoa.

Vuonna 1860 johtokunnasta tuli Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitus. Toimenkuvaan kuului maanteiden, rautateiden, kanavien, satamien ja lennätinlinjojen hoitaminen.

1900-luku: työllistämistöiden avulla kohti nykyaikaista tieverkkoa

Kun liikenteen rasitus kasvoi kasvamistaan, täytyi saada käyttöön järeämpää kalustoa ja asiantuntemusta. Ratkaisu oli tienpidon valtiollistaminen vuonna 1921. Ensimmäiset tiemestarit palkattiin vuonna 1928.

Useat talouselämän alat tulivat äkkiä riippuvaisiksi maantiekuljetuksista. Sen vuoksi tiet oli saatava kulkukelpoisiksi ja ne oli pidettävä liikennöitävinä ympäri vuoden. Tieverkko saatiin jo hyvään kuntoon, kunnes sota raunioitti sen. Sodan jälkeen voimat kuluivat sotakorvausten suorittamiseen, eikä tieverkon korjaaminen ollut mahdollista kuin Pohjois-Suomen jälleenrakentamisen yhteydessä.

Heti kun valtion varoja alkoi vapautua korvauksista, niitä kohdistettiin teiden kunnostukseen ja rakentamiseen. Näin voitiin myös tarjota työtä, jota vailla oli 1950-luvun työttömyyden aikana kymmeniä tuhansia ihmisiä. Maailmanpankin lainojen avulla nostettiin tienrakennus Suomessa nykyaikaiselle tasolle.

Tiehallinnosta ELY-keskuksiin ja Liikennevirastoon

Suomen tieverkko on siis rakennettu kansainväliselle tasolle reilun puolen vuosisadan aikana. Sen merkitys on elintärkeä kansalaisille ja elinkeinoelämälle. Tiehallinto huolehti tieverkostosta 2009 vuoden loppuun saakka.

Tiehallinnon organisaation muodostivat keskushallinto, yhdeksän tiepiiriä ja suurten projektien yksikkö. Keskushallintoon kuuluivat pääkonttori, asiantuntijapalvelut ja liikennekeskus. Valtioneuvoston nimittämä johtokunta valvoi ja ohjasi Tiehallinnon toimintaa.

Liikenne- ja aluehallinnon uudistuksessa 1.1.2010 Tiehallinnon tiepiirit siirtyivät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin (ELY-keskuksiin), ja Liikenneviraston muodostivat Ratahallintokeskus, osa Merenkulkulaitosta ja Tiehallinnon keskushallinto. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala uudistui jälleen vuoden 2019 alussa. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Viestintävirasto sekä Liikenneviraston tietyt toiminnot yhdistyivät uudeksi Liikenne- ja viestintävirastoksi (Traficom). Entinen Liikennevirasto jatkaa Väylävirastona. Liikenneviraston aiemmin hoitamat meri-, rautatie- ja tieliikenteen ohjauspalvelut siirtyivät uuteen valtion omistamaan erityistehtäväkonserni Traffic Management Finland Groupiin (TMFG).

Tienpidosta vastuullisina viranomaisina Väylävirasto ja ELY-keskukset huolehtivat tie- ja liikenneolojen kestävästä kehityksestä. Tähän kuuluu myös tienpidon huippuosaamisen ylläpito ja kehittäminen. ELY-keskusten liikenteen ja infrastruktuurin vastuualueet huolehtivat maanteiden rakentamisesta ja kunnossapidosta. Suurista investoinneista vastaa Väylävirasto keskitetysti. Tavoitteena on yhtenäinen, valtakunnallisia linjauksia noudattava tienpito, jossa samalla hyödynnetään alueellista ja paikallista asiantuntemusta ja kokemusta.


Alueellista tietoa


Ota yhteyttä

Liikenteen asiakaspalvelu

  • Palauteväylä (etsi tietoa, jätä palaute tai kehitysehdotus, kysy neuvoa)
  • Neuvonta 0295 020 600 ma–pe klo 9-15 (pvm/mpm)
  • Chat-palvelussa asiakasneuvoja paikalla ma-pe klo 9-15 (muuna aikana virtuaalineuvoja)
  • Somessa: Instagram | Facebook | Viestipalvelu X

Tienkäyttäjän linja 0200 2100

 Ilmoitukset liikennettä vaarantavista ongelmista tiestöllä (24 h/vrk, pvm/mpm).

Päivitetty: 03.11.2023