Nuorilla maatalousyrittäjillä on uskoa maatalouden tulevaisuuteen

Kolme maatilayrittäjää Lapista kertoo tarinansa investointiensa taustalla.

Veljekset jatkavat sukutilaa kolmannessa polvessa

Keminmaan Liedakkalassa kahden robotin pihatto on joulukuun alussa viimeistä silausta vaille valmis. Veljekset Anssi ja Arttu Kanto ottivat vetovastuun maatalousyhtymä Kannosta maaliskuussa 2017.

– Kyllä meillä on uskoa jatkaa tätä hommaa, sanoo 28-vuotias Anssi. Velipoika Arttu on 19-vuotias.

Uutta navettaa oli suunniteltu jo useita vuosia, koska vanha navetta oli huonokuntoinen ja kävi pieneksi. Se oli alun perin 50-luvulta, toki laajennuksia on sittemmin tehty.

– Ensin suunnitelimme yhden robotin navettaa, mutta suunnitelma muuttui ajan myötä kahden robotin navetaksi. Navetassa on valmius rakennuksen laajentamiseen ja kolmannellekin robotille, kun saa lisää peltoa ja eläimiä, kertoo Anssi.

Uudessa navetassa on ympäristölupa 138 eläimelle.

– Suunnitelmana on tuoda ensin tiineet hiehot ja sitten lypsylehmät. Olemme ostaneet myös yhden lopettavan tilan eläimet.

Käyttöönotto tapahtui joulun alla. Yhteensä tiineenä olevia hiehoja ja lypsylehmiä tulee navettaan ensi alkuun noin 110. Vuoden sisällä navetta saadaan täyteen kapasiteettiin. Vanha parsinavetta jää käyttöön nuorkarjalle.

Härkien kasvatukseen lisää kapasiteettia

Tuomo Nieminen kasvattaa lihakarjaa Tervolassa. Vanhempien aikana tila toimi "hiehohotellina" keskittymällä nuorkarjan kasvatukseen, lehmävasikoista poikiviksi hiehoiksi.

Sukupolvenvaihdoksen jälkeen Tuomo on pikkuhiljaa lisännyt eläinten määrää ja hiehojen kasvatuksen ohella erikoistuu nyt myös härkien eli kuohittujen sonnivasikoiden kasvatukseen teuraaksi. Härkien kasvatustiloja on Tuomon mukaan Suomessa oman tilan lisäksi vain toinen, vaikka lihatiskillä ja ravintolan lautasella tavallista naudanlihaa erehdyttävästi härkänä myydäänkin.

Tällä hetkellä tilalla on 80 eläintä. Vanhat tilat ovat kuitenkin käymässä pieneksi, joten Tuomo rakentaa nyt tilalleen vasikkalaa ja kylmäpihattoa. Kylmäpihaton kapasiteetti on 135 päätä, josta 35 paikkaa on varattu edelleen jatkuvalle "hiehohotellille".

– Vasikkala saadaan käyttöön ensin, kylmäpihaton valmistuminen vie kevääseen-kesään, Tuomo kertoo. – Tilat täytetään pikkuhiljaa jaksottaen. 

Tulevaisuudessa tavoitteena on kasvatuksen ohella kehittää toimintaa myös lihanleikkuuseen ja jatkojalostukseen yhteistyössä lähiseudun pienteurastamon ja jalostamon kanssa.

– Kyllä mie häränlihalle markkinat löydän, Tuomo uskoo.

Tulevaisuudessa tavoitteena on pystyä palkkaamaan navettaan työntekijä.

Tulipalon jälkeen uusi alku

Ollilan tilan hallinta Rovaniemen Pekkalassa siirtyi elokuussa 2014 sukupolvenvaihdoksessa Anne-Maria ja Ibush Krasniqille. Heillä oli ajatus, että he jatkavat neljännessä polvessa sukutilan pitoa ja saavat viiden vuoden sisällä pankkilainat maksettua. Parsinavetassa lehmiä oli 53, hiehoja ja nuorkarjaa 20 päätä. Kohtalo kuitenkin päätti toisin.

Elettiin syyskuuta 2015. Miehet olivat palailleet rehunteosta, eivätkä huomanneet mitään outoa olevan meneillään. Yhtäkkiä ladon huomattiin olevan tulessa ja tuli näytti leviävän nopeasti. Lehmät huusivat navetassa, mutta apuun ei voinut mennä, koska häkäpitoisuus navetassa saattoi olla vaarallisen korkea.

Hälyttävästä tilanteesta huolimatta, suurin osa lehmistä saatiin palosta pelastettua – kiitos tuulensuunnan, joka puhalsi palon hetkellä navetasta poispäin, ja lehmät ehdittiin päästää vapauteen. Hiehot olivat palon sattuessa ulkona.

Navetta paloi kuitenkin korjauskelvottomaksi, joten eläimille oli löydettävä väliaikaiset sijoituspaikat. Tilan vanhalla isännällä oli onneksi hyvät suhteet muihin tilallisiin. Lehmät hajautettiin seitsemälle eri tilalle Tervolassa, Kemijärvellä, Perä-Posiolla, Ranualla, Rovaniemen Oikaraisessa ja Juotasniemellä. Nuorkarja siirrettiin kasvamaan lähistöltä vuokrattuun vanhaan navettaan.

Uusi pihattonavetta otettiin käyttöön loka-marraskuun vaihteessa ja oma karja palautettiin takaisin kotitilalle.

– Kyllä lehmillä on hyvä olla uudessa pihatossa, Anne-Maria kertoo reilun kuukauden päästä käyttöönoton jälkeen.

Iso osa lehmistä tottui jo sijoitustilalla robottilypsyyn, joten totuttautuminen on ollut helppoa.

– Olen tyytyväinen uuteen navettaan ja toiveikas tulevaisuuden suhteen. Toivottavasti maidon hinta lähtisi nousemaan.  

Navettainvestointeja tehdään nyt vilkkaasti

Navettainvestoinnit vilkastuivat viime vuonna selkeästi edellisvuosiin nähden. Navetoiden uudisrakentamis- tai peruskorjaushankkeita rahoitettiin yhtä paljon kuin kahtena edellisvuotena yhteensä.

Investoinnit ja niiden kannattavuus suunnitellaan huolellisesti, niin kuin liiketoimintaan kuuluu.

– Suunnittelupuolella on vilkasta ollut jo kauan aikaa, kertoo maatilarahoitusasiantuntija Hannu Puominen Lapin ELY-keskuksesta.

Maatalous on ammattimaistunut ja maatalousyrittäjät ovat myös yhä koulutetumpia.

– He ovat todella valveutuneita, osaavat hyödyntää teknologiaa. He hankkivat ammattitaitoa myös omaehtoisen opiskelun kautta, kuvailee Puominen.

Uusilla navettainvestoinneilla haetaan toimintaan ennen kaikkea tehostamista.

– Tekniikan kehittyminen on antanut mahdollisuuden kasvattaa volyymia, kaikkea ei tarvitse tehdä enää itse. Toki se edellyttää, että peltoa on riittävästi ja infra on kunnossa.

– Suuremmassa yksikössä lehmäpaikan hinta tulee suhteessa taloudellisemmaksi. Osa rakentaa ja laajentaa toimintaa vaiheittain. 

Nuoria tilanpidon aloittajia kannustetaan myös korkeammalla tukitasolla. Heillä on mahdollisuus korkeampaan tukeen viiden vuoden sisällä tilanpidon aloittamisen jälkeen.

Tilakoon kasvu ja uuden rakentaminen ei ole kuitenkaan itsetarkoitus.

– Meillä on erittäin hyviä ja kannattavia keskikokoisia tiloja. Tila voi kehittää kilpailukykyään muutenkin kuin volyymia kasvattamalla.

Maatalousinvestoinnit poikivat hyvinvointia myös ympärilleen.

– Se tuottaa välillisiä työpaikkoja paikallisille kauppiaille, maansiirtourakoitsijoille ja muille yrittäjille. Myös paikalliset asukkaat hyötyvät, kun tiet ja maaseutumaisemat pysyvät kunnossa.

 

 

Teksti ja kuvat: Tanja Ylitalo

 

 

 

Päivitetty