Tiedotteet 2017

Vantaalle uusia luonnonsuojelualueita 124 hehtaaria (Uusimaa)

Vantaalle on perustettu neljä uutta luonnonsuojelualuetta; Pyymosanmetsä Petikossa, Silvolanmetsä Ylästössä, Tuomela ja Furumossen Linnaisissa ja Tussinkoski Vallinojalla.

Uudenmaan ELY-keskus perusti alueet Vantaan kaupungin hakemuksesta. Kaupunki osallistui hakemuksillaan Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kampanjaan "Luontolahjani satavuotiaalle". Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön käynnistämässä kampanjassa valtio kannustaa yksityisiä maanomistajia, kuntia, seurakuntia sekä muita yleishyödyllisiä toimijoita perustamaan luonnonsuojelualueita.  Kampanjassa suojelu tapahtuu vapaaehtoisesti ja ilman korvausta. Tavoitteena on saada jokaiseen Suomen 18 maakuntaan vähintään 100 hehtaaria uusia, maanomistajien omistukseen jääviä, pysyvästi suojeltuja luonnonsuojelualueita.

Alueet, joilla Vantaan kaupunki osallistuu kampanjaan, ovat suojeluarvoiltaan monipuolisia, erityyppisiä metsäalueita, jotka ovat myös tärkeitä virkistysalueita. Näiden yhteispinta-ala on noin 124 hehtaaria. Ne säilyvät kaupungin omistuksessa ja ovat edelleen käytettävissä ulkoilu- ja virkistystoimintaan.

Pyymosanmetsä  47,6 ha

Pyymosanmetsä sijaitsee Pitkäsuon täyttömäen eteläpuolella Petikossa. Se kuuluu Petikon luontovirkistysalueeseen ja on osa pääkaupunkiseudun viherkehää. Alueella vaihtelevat tuoreen ja lehtomaisen kankaan metsät, joiden puusto on jo yli 90-vuotiasta. Kallioisten mäkien laella on kuivaa kangasta ja karuja kalliomänniköitä. Mäkien lomaan jääviin painanteisiin on kehittynyt korpisoita.  Lahopuujatkumo on erityisesti kuusilahopuun osalta hyvä ja lahopuuston määrä huomattavan suuri, monella metsäkuviolla useita kymmeniä kuutiometrejä hehtaarilla. Alueelta on tavattu mm. uhanalainen poimukääpä sekä hyvää kuusilahopuujatkumoa indikoiva ruostekääpä. Lahopuulla kasvavista sammalista alueelta on tavattu erityisesti suojeltava lahokaviosammal sekä mm. rakkosammal ja pikkuliuskasammal. Myös kuusenpiilojäkälä ja norjantorvijäkälä kuuluvat alueen lajistoon.

Alueella pesivät mm. mehiläishaukka, palokärki, pyy, kulorastas, pähkinähakki ja pikkusieppo. Luonnontilaisten metsien indikaattorilajeista mm. hömötiainen, kuusitiainen, puukiipijä ja sirittäjä pesivät runsaina alueella.

Silvolanmetsä  29 ha

Silvolan tekoaltaan ja Pitkäkosken luonnonsuojelualueen välissä sijaitseva Silvolanmetsä on osa merkittävää ekologista käytävää Helsingin keskuspuistosta Kehä III:n pohjoispuolisille luontoalueille sekä Ylästön ja Aviapoliksen metsäalueille.

Alueella on lehtoja ja runsaslahopuustoista kangasmetsää. Lehdot ovat lehtipuuvaltaisia ja puustoltaan erirakenteisia. Lehdoissa samoin kun kangasmetsissä kasvaa järeitä haapoja ja koivuja. Lehmusten ja tammien lisäksi alueella kasvaa pähkinäpensaita. Alueella on merkitystä lehtilahopuustosta riippuvaisen kääpälajiston suojelulle. Sieltä on tavattu mm. punakerikääpä. Arvokkaiden vanhojen metsien indikaattorilaji rusokääpä on levittäytynyt alueelle, ja siellä tavataan myös aarnisammalta.

Silvolanmetsän linnusto on monipuolinen ja runsas: lajistoon kuuluvat mm. palokärki, harmaapäätikka, pikkutikka ja varpushaukka. Luonnontilaisen lehtimetsän indikaattorilajit, kuten sirittäjä ja mustapääkerttu, esiintyvät runsaina. Muita pesimälajeja ovat mm. kultarinta, peukaloinen, hernekerttu, punavarpunen, punatulkku, puukiipijä, närhi ja kuusitiainen. Liito-oravan elinympäristö ulottuu Pitkäkosken luonnonsuojelualueelta Silvolanmetsään.

Furumossen Tuomela 32,3 ha

Tuomelan tammimetsä ja Furumossen ovat osa maakunnallisesti tärkeää pohjois-eteläsuuntaista ekologista yhteyttä Espoosta Lounais-Vantaan kautta kohti Petikon metsiä. Tuomela ja Furumossen yhdistävät Äijänsuon (Gubbmossen) ja Soltorpin luonnonsuojelualueet arvokkaaksi luontokokonaisuudeksi.

Tuomelan tammimetsän länsiosassa kasvaa suuria tammia ja pähkinäpensaita. Jalopuita kasvavien lehtojen lisäksi alueella on koivikkoa, kuusivaltaista kangasmetsää ja kalliomännikköä. Tammien, vaahteroiden ja lehmusten seurana kasvaa järeitä haapoja, koivuja ja pajuja. Perhoslajeja on Tuomelassa paljon ja varsinkin raidalla elävä lajisto, johon kuuluu mm. häiveperhonen, on huomionarvoinen.

Linnusto on koko alueella monipuolinen ja runsas. Lajistoon kuuluvat mm. palokärki, harmaapäätikka, pikkutikka ja lehtopöllö. Luonnontilaisen lehtimetsän indikaattorilajit, kuten sirittäjä ja mustapääkerttu, esiintyvät runsaina. Tuomela on myös lepakoiden elinympäristöä. Suurten tammien lomassa saalistavat viiksisiipat.

Furumossen on ojitettu kohosuo. Ojat kuivattavat suota, mutta suon keskiosan isovarpuräme ja suon reunakorvet ovat osittain säilyneet. Suon reunametsät ovat paikoin erittäin tiheitä. Furumossenin lajiston parhaimmistoa edustavat mm. korokääpä ja ruskohaprakääpä, jotka ovat vanhan metsän indikaattorilajeja.

Tussinkoski 15,4 ha

Tussinkosken luonnonsuojelualue Vallinojan kaupunginosassa on osa kapeaa vihreää vyöhykettä, joka jatkuu jokseenkin katkeamattomana Korson suuralueen poikki Koillis-Vantaalla. Alueen läpi virtaavan Myllyniitynojan purolaaksossa maastonpiirteet ovat vantaalaisittain poikkeuksellisen jylhiä: komean purolaakson reunalla kalliot kohoavat korkeimmillaan yli 50 metriä meren pinnan yläpuolelle. Myllyniitynoja virtaa jyrkkärinteisen laakson pohjalla noin viisitoista metriä alempana. Vaikuttava maisemankohta on purolaakson noin kymmenen metrin korkuinen ja 80 metrin pituinen kalliorinne.

Puronvarressa on arvokas lehtokasvillisuuden vyöhyke, jossa kasvaa vaateliaita, Vantaalla harvinaisia kasveja, kuten lehtosinijuuri, lehtoleinikki, lehtopalsami ja mustakonnanmarja. Purolaakson rinnemetsät ovat laajalti lehtomaisen ja tuoreen kankaan metsää. Korkeimmat maastonkohdat ovat avokallioita ja mäntyvaltaisia kalliometsiä. Luoteisosan kumpareiden rajaamassa alavassa maastonkohdassa on kangaskorpea ja soistunutta tuoretta kangasta.

Linnusto on runsas ja monipuolinen. Purolaakson suojaisissa tiheiköissä pesivät mm. mustapääkerttu, lehtokerttu, sirittäjä ja peukaloinen. Alueella elää myös pyy. Lahopuita pesimiseen tai ruoan hakuun tarvitsevista lajeista Tussinkosken metsässä viihtyvät ympärivuotisesti muun muassa käpytikka, palokärki ja puukiipijä.

Alue soveltuu runsaan lahopuun määränsä vuoksi kääville, muille lahottajasienille ja joukolle muita lahopuuta ja luonnontilaisen kaltaista elinympäristöä tarvitseville lajeille. Alueelta on löytynyt mm. viisi vanhan metsän indikaattorilajia: ruostekääpä, pohjankääpä, riukukääpä, korokääpä ja oravuotikka.      

Alueiden kartat:

Lisätietoja

  • ympäristösuunnittelija Sinikka Rantalainen, Vantaan kaupunki, 050 318 0938
  • ylitarkastaja Kirsi Hellas, Uudenmaan ELY-keskus, 0295 021 387

Päivitetty