Tiedotteet 2017

Monivuotisten makrolevien lajimäärä on taantunut ulkosaaristossa Uudellamaalla (Uusimaa)

Suurikokoisten vesikasvien eli makrolevien määrä on parin viimeisen vuosikymmenen aikana vähentynyt ulkosaaristossa Tvärminnessä, Inkoossa ja Pernajassa. Tulos kertoo rannikkovesien pitkäaikaisesta rehevöitymisestä. Tiedot makrolevien yli 20 vuotta kestäneestä seurannasta on koottu ELY-keskuksen teettämään raporttiin.

Rakkolevä. Kuva: Ari Ruuskanen

Rehevöityminen on vaikuttanut voimakkaasti 3-9 metrin syvyydessä eläviin monivuotisiin lajeihin. Reilut 20 vuotta sitten rakkolevää kasvoi kaikilla alueilla runsaasti, mutta sen esiintyminen on taantunut ulkosaaristossa voimakkaasti. Läntisiltä seurantapaikoilta Tvärminnessä ja Inkoossa rakkolevä on kadonnut kokonaan, Pernajassa rakkolevää vielä kasvaa. Rakkolevän kasvuvyöhykkeellä merialueiden pohja on autioitunutta ja paljaana tai pääasiassa kuolleesta levästä, mikrolevistä ja sedimentistä koostuvan aineksen peitossa.

Lähellä vedenpintaa kasvavat rihmalevät ovat hyötyneet rehevöitymisestä. Yli 9 metrin syvyydessä elävät lajit eivät myöskään ole ELY-keskuksen keräämien tietojen perusteella taantuneet.

Makrolevät kasvavat omissa kerroksissaan

Makrolevät kasvavat rannikoiden kovilla pohjilla ja muodostavat syvyyssuuntaisia vyöhykkeitä. Kasvua riittää niin syvälle kun valoa on tarpeeksi. Lähimpänä pintaa kasvavat rihmalevät ja niiden alapuolella rusko- ja punalevät. Makrolevät kuuluvat suurikokoisten vesikasvien ryhmään. Niiden tyviosa kiinnittyy alustaan ja varsi hoitaa ravinnonoton vedestä sekä yhteyttämisen.

Yleisimpiä makroleviä Uudenmaan rannikolla ovat viherahdinparta ja rakkolevä. Punalevät kasvavat syvimmällä.

ELY-keskuksen seurantaraportin liitteenä on tietoa yleisimmistä makrolevistä valokuvineen.

Lisätietoja:

  • Makrofyyttiraportti: Monivesi Oy, Ari Ruuskanen, p. 040 7500637
  • Vesien tilan seuranta: Uudenmaan ELY-keskus, biologi Mikaela Ahlman, p. 0295 021 371

Kuvia:

Kuvaaja: Ari Ruuskanen


Päivitetty