Tiedotteet 2017

Jokien virtaamat ja ravinnepitoisuudet laskussa huippulukemista (Varsinais-Suomi, Satakunta)

Virtaamat laskussa tulvahuipun jälkeen

Edellisviikonloppuun osuneen Lounais-Suomen vesistöjen tämän syksyn tulvahuipun jälkeen jokien virtaamat ovat olleet laskusuunnassa. Erityisen voimakasta lasku on ollut Varsinais-Suomen vähäjärvisissä vesistöissä, joissa on palauduttu lähelle vuodenajan keskimääräisiä lukemia. Sen sijaan järvissä vedenpinta on edelleen keskimääräistä korkeammissa arvoissa. Säkylän Pyhäjärvessä vedenpinta on viitisen senttiä keskimääräisen tason yläpuolella ja pysynee suunnilleen nykytasolla myös lähiaikoina. Kiskonjoen vesistöalueen järvissä vedenpinnat nousivat viime viikkoina poikkeuksellisten suurten sademäärien vuoksi korkeammalle kuin moneen vuoteen ja ovat nyt taittuneet hitaaseen laskuun.

Satakunnassa, Karvianjoen vesistössä yläjuoksun virtaamat ja järvien vedenkorkeudet ovat palanneet normaalitasolle, mutta alajuoksun virtaamat ovat vielä selvästi keskimääräistä suurempia. Kokemäenjoen vesistössä tulevat jokiosuuden virtaamat säilymään sateisen syksyn johdosta selvästi normaalia suurempina vielä pitkälle talveen, koska vesistöalueen säännöstelemättömien järvien vedenpinnat ovat vielä selvästi keskimääräistä korkeammalla tasolla.

Lähiaikojen sääolosuhteista riippuu ratkaisevasti, onko Kokemäenjoella ja muissa Satakunnan vesistöissä odotettavissa tänä talvena hyyteenmuodostuksen aiheuttamia ongelmia.

Jokivesien ravinnepitoisuuksien huippu taittunut

Lounais-Suomen jokivesien ravinnepitoisuudet ovat nyt kohollaan sateiden vaikutuksesta, ja vedet ovat erittäin sameita. Suuret talvivirtaamat ovat yleistyneet, ja lauhoina ja sateisina kausina vesistöihin päätyy paljon ravinteita. Valuma-alueen maaperän ominaisuuksilla on olennainen vaikutus jokien veden laatuun. Ravinnepitoisuudet ja sameus ovat kasvaneet maltillisemmin niissä jokivesissä, joissa ravinnetaso on normaalistikin pienempi. Suurilla virtaamilla vesistöihin päätyy merkittävä osa vuotuisesta ravinnekuormituksesta.

Varsinais-Suomessa, Aurajoen alaosassa kokonaisfosforipitoisuus oli viikko sitten otetuissa vesinäytteessä 340 mikrogrammaa litrassa (µg/l), Paimionjoessa 380 µg/l ja Uskelanjoessa 340 µg/l. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat nyt Varsinais-Suomen joissa 16–30 % korkeammat kuin 2000-luvun marras-joulukuun keskiarvo. Em. jokien korkeimmat kokonaisfosforipitoisuudet havaittiin automaattimittareilla 10.12., jolloin Aurajoen kokonaisfosforipitoisuus oli noin 500 µg/l, Paimionjoen 563 µg/l ja Uskelanjoen 545 µg/l. Kaikissa näissä joissa pitoisuudet ovat sen jälkeen laskeneet tasaisesti.  

Pitoisuudet ovat nyt suurimpia savimaiden jokivesissä, sillä eroosioherkillä savimailla fosforia kulkeutuu valumavesien mukana eniten vesistöihin kiintoaineen mukana. Kiskonjoessakin mitattiin tavanomaista suurempi kokonaisfosforipitoisuus 79 µg/l. Fosforipitoisuudet eivät kuitenkaan ole nousseet läheskään niin suuriksi kuin kaksi vuotta sitten suurilla virtaamilla. Kokonaistypen pitoisuudet ovat myös kasvaneet, mutta eivät niin voimakkaasti kuin fosforin ja ovat tällä hetkellä jopa 19–36 % alempia kuin 2000-luvun marras-joulukuun keskiarvo.

Satakunnassa Kokemäenjoen fosforipitoisuus oli viime viikon alussa Ulvilassa 92 µg/l, joka on noin 40 % suurempi pitoisuus kuin marras-joulukuussa keskimäärin 2000-luvulla.  Typpipitoisuus vastaa keskimääräistä tasoa. Kokemäenjokeen laskevassa Loimijoessa fosforia oli automaattimittarin perusteella 426 µg/l. Loimijoen fosforitaso on nyt noin 85 % suurempi kuin keskimäärin marras-joulukuussa, mutta typpipitoisuus on noin 15 % pienempi. Loimijoen vesimäärä ja vedenlaatu määräävät Kokemäenjoen vedenlaadun Loimijoen yhtymäkohdasta alavirtaan päin merelle asti. Eurajoen alaosassa kokonaisfosforipitoisuus oli 130 µg/l eli yli kaksinkertainen marras-joulukuun keskipitoisuuteen verrattuna ja myös kokonaistyppipitoisuus oli noin 25 % keskimääräsitä suurempi. Turvemailta virtaavan Merikarvianjoen kokonaisfosforipitoisuus oli vain 35 µg/l joen alaosassa eli 15 % pienempi kuin tähän aikaan vuodesta keskimäärin. Typpipitoisuus on tavanomainen.

Pohjavesien pinnat nousussa

Pohjavesien pinnat ovat edeltävän kuivan vuoden jälkeen alkaneiden syyssateiden takia noususuunnassa ja lähestyvät monin paikoin jo ajankohdan keskiarvoa. Suuremmissa harjumuodostumissa pohjavesipinnat ovat edelleen keskiarvon alapuolella. Mikäli talvella maa pysyy roudattomana ja sateita saadaan vähintään tavanomainen määrä, pohjaveden pinnat kohoavat edelleen. Routa ja lumipeite puolestaan ehkäisevät pohjaveden muodostumista ja pohjavesivarannot täyttyvät seuraavan kerran keväällä lumien sulaessa.
 

Lisätietoja

Virtaamat ja vedenkorkeudet:

Johtava vesitalousasiantuntija Juha-Pekka Triipponen, p. 0295 022 953

Jokien vedenlaatu:

Suunnittelija Marjo Tarvainen (Varsinais-Suomi), p. 0295 023 048
Ylitarkastaja Heli Perttula (Satakunta), p. 0295 022 925

Pohjavedet:

Ylitarkastaja Maria Mäkinen, p. 0295 022 913

Kuva: Veijo Heikkilä


Päivitetty
Tulosta Tulosta
Jaa