Tiedotteet 2017

Kulunut syksy ollut haasteellinen tienpidon kannalta - hyvää lopputulosta ei aina saada edes jatkuvilla hoitotoimilla (Varsinais-Suomi, Satakunta)

Syksy on ollut sateinen ja talvikausi on alkanut nollan molemmin puolin sahaavilla lämpötilavaihteluilla. Kelit ovat olleet haastavia tienpidon kannalta, eikä tienkäyttäjiä tyydyttävää lopputulosta aina saavuteta jatkuvista tienhoitotoimenpiteistä huolimatta. Tyypillistä on ollut myös keliolosuhteiden vaihtelu lyhyelläkin tieosuudella. Tämä osaltaan vaikeuttaa tienhoitotoimenpiteiden suorittamista. Samaan aikaan toisaalla tarvitaan lumenaurausta tai liukkaudentorjuntaa, kun taas sorateillä kärsitään yleisesti pintakelirikosta. Runsaat sateet ovat saaneet paikoitellen veden tulvimaan tielle ja märkä lumi on kaatanut puita teille. Sateinen sää tekee hallaa myös päällysteiden kunnolle.

Tienkäyttäjien ei pidä tuudittautua täysin tasalaatuisiin ajo-olosuhteisiin, sillä sade- ja lumikuurot voivat olla hyvin paikallisia. Nollan molemmin puolin sahaavasta lämpötilasta johtuen tien pinta on usein pakkasella, vaikka ilma onkin jo muutaman asteen plussalla. Kun tällaisella säällä sataa vettä, se jäätyy samantien tien pintaan. Suolatuilla teilläkin voi olla liukkaita tiejaksoja kylmemmissä kohdissa. Tällaisia kohtia ovat tyypillisesti sillat, kallioleikkaukset ja matalat notkot. Urakoitsijat seuraavat tarkemmin näitä kohtia ja lisäävät suolaa tarpeen mukaan. On myös huomattava, että liikennemäärä vaikuttaa suolan toimivuuteen. Pienemmillä liikennemäärillä suola vaikuttaa hitaammin ja tie voi olla liukas suolauksesta huolimatta.

Sääolosuhteita ennakoidaan mutta hoitotoimet vievät oman aikansa

ELY-keskus saa jonkin verran palautetta siitä, ettei tietä ole hoidettu lainkaan. Näin ei kuitenkaan ole. Toisinaan keliolosuhteet ovat sellaisia, että tien liikennöitävyys heikkenee nopeasti hoitotoimenpiteiden jälkeen. Urakoitsijoiden hoitolenkki saattaa kestää ajaa läpi useamman tunnin jatkuvallakin ajolla, jolloin menee aikaa, ennen kuin hoitotoimenpiteet ehditään uusimaan tiellä. Tienkäyttäjillä on nyt mahdollisuus seurata myös itse Liikenneviraston ajantasaisesta liikennetiedosta kunnossapitotoimien etenemistä reaaliajassa.

Urakoitsijat seuraavat jatkuvasti säätilan kehittymistä tiesääasemilta saatujen tietojen ja sääennusteiden avulla. Tiesääasemilta saadaan tarkkaa tietoa tienpinnan ja ilman lämpötilasta sekä liukkauden muodostumisesta tien pintaan. Sääennustusten muuttuessa ei aina onnistuta ajoittamaan ennakoivia hoitotoimia optimaalisesti. Hyvin paikalliset sade- ja lumikuurot eivät välttämättä myöskään näy aina sääennusteissa tai tiesääasemien tiedoissa. 

Sorateiden kunnostus ei tuota toivottua tulosta sateisilla keleillä

Runsaat sateet pehmittävät soratiet ja tienkäyttäjille se tuntuu pinnan epätasaisuutena ja liejuuntumisena. Märkää soratietä ei kuitenkaan kannata höylätä, sillä raskas höyläyskalusto vain pehmittää entisestään tien pintaa ja heikentää sen kuntoa ja ajettavuutta. Höylätessään tiekarhu vain irrottaa kiinteän soran tienpinnasta, jolloin hieno kiviaines irtoaa karheammasta. Tällöin hieno kiviaines sitoo itseensä liikaa vettä aiheuttaen tien pinnan liejuuntumista. Irronnut kiviaines ei sitoudu sateella enää uudelleen, minkä vuoksi tielle muodostuu helposti kuoppia ja tilanne pahenee entisestään. Ainoa keino parantaa märän soratien kuntoa on levittää uutta mursketta pahimpiin paikkoihin.

Urakoitsijat käyvät levittämässä ensiapuna mursketta huonokuntoisimmille tieosuuksille. Tiet kannattaa höylätä vasta, kun on luvattu n. viikon mittaista kuivaa jaksoa. Ennen höyläystä pitää olla pari sateetonta päivää ja sen jälkeen liikenteen pitää ehtiä tiivistää tien pintaa muutama päivä ennen uusia sateita. Muutoin höyläystyö menee hukkaan ja lopputulos voi olla alkuperäistä huonompi.     

Pehmeä soratie on ongelma myös lumisateella, sillä pintakelirikkoista soratietä ei voi aurata normaalisti. Auran terä veisi mennessään sorat ja vaarana olisi, että auran terä tökkäisi sorapintaan niin, että se kääntyisi väärinpäin. Kyse on siis myös työturvallisuusasiasta. Tällaisissa tilanteissa aurauskalusto joutuu yleensä odottamaan ilman pakastumista tai tie tullaan auraamaan myöhemmin toisenlaisella kalustolla, esim. alusterillä tai tiehöylällä.

ELY-keskuksen aluevastaavat ja teiden hoitourakoitsijat ovat tietoisia sorateiden huonosta kunnosta. Hoitotoimiin ryhdytään, kun säät sallivat. Tielläliikkujien on syytä noudattaa varovaisuutta sorateillä liikkuessaan.

Talvella ei saada kesäkeliä – tienkäyttäjällä vastuu olosuhteiden mukaisesta liikkumisesta

Tienkäyttäjällä voi olla toiveena saman nopeustason säilyttäminen kesällä ja talvella, mutta talvihoidolla ei voida saada kesää talven keskelle. Vilkasliikenteisimmillä pääteillä pyritään siihen, että vakiintuneen talvikelin aikana pystytään ajamaan nopeusrajoitusten mukaisia nopeuksia. Muilla teillä kuljettajan edellytetään sopeuttavan ajonopeuttaan keliolosuhteiden mukaan. On normaalia, että liukkautta saattaa esiintyä ajoittain ja ajoaika voi pidentyä. Vähäliikenteisimmillä teillä ei edes tavoitella täysin pitävää ajokeliä, mikä tarkoittaa toisinaan alempaa ajonopeutta. Yleensä tällaisella tieverkolla on voimassa yleisnopeusrajoitus 80 km/h. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa, että ajoneuvon kuljettajalla on entistä suurempi vastuu noudattaa olosuhteisiin sopivaa tilannenopeutta, vaikka sitä ei ole liikennemerkein osoitettukaan.

Aiempina vuosikymmeninä talvet olivat yleensä vakaampia. Pitkät pakkasjaksot ja pysyvä lumipeite pitivät tiet samassa kunnossa päivästä toiseen. Viime vuosina talvihoidon painopiste on siirtynyt enemmän lumen auraamisesta liukkaudentorjuntaan. Etenkin Lounais-Suomen rannikkoalueilla tyypillinen talvikeli alkaa nykyisin olla nollan molemmin puolin sahaava lumeton talvi.  


Päivitetty