Tiedotteet 2019

Pohjanmaan jokien happamuustilanne poikkeuksellisen huono (Pohjalaismaakunnat)

Virtaamat ovat pohjalaisjoissa voimakkaiden sateiden vuoksi olleet vuoden suurimpia, minkä vuoksi lokakuun lopulla alkaneet happamuusongelmat Pohjanmaan jokivesissä ovat marraskuun loppua kohden edelleen selvästi pahentuneet. Happamuustilanne on nyt pahin koko 2010-luvulla ja alkaa muistuttaa vuodenvaihteen 2006-2007 tilannetta. Isoista joista Närpiönjoen, Kyrönjoen ja Lapuanjoen pH on laskenut n. 4,6-4,8 tuntumaan. Perhonjoen pH on paikasta riippuen välillä 4,7-5,5 ja Lestijoen 5,2. Lapväärtinjoessa pH oli muita korkeampi, 5,7, samoin kuin Ähtävänjoessa, 5,3-5,7. Suuressa osaa pieniä tai keskisuuria jokia Vaasan eteläpuolelta Kokkolan pohjoispuolelle ulottuvalla alueella jokiveden happamuus on ollut välillä 4,5-5,0, pahiten happamissa joissa välillä 4,0-4,5. Ojavesien pH on ollut jopa välillä 3,5-4,0, pienimmillään 3,2. Jokivesien lisäksi Luodonjärvi ja Kyrönjoen suisto kärsivät happamuudesta. Luodonjärvessä happamuus on vaihdellut välillä 4,9-5,8. Alhaisimmat arvot on mitattu järven eteläosissa. Happamuuden vuoksi järven juoksutuksia on jo muutettu. Kyrönjoen suistossa pH on ollut 5,1. Myös muut jokisuut kärsivät luultavasti vastaavasti happamuudesta.

Näin voimakas happamuus on vesiluonnolle, esimerkiksi kalastolle, erittäin haitallista. Happamuus lisää olennaisesti haitallisten metallien, kuten alumiinin huuhtoutumista vesistöihin. Kuolleita kaloja on toistaiseksi havaittu jonkin verran Luodonjärvellä. Pimeä vuodenaika, jokien voimakas virtaama ja jäätilanne vaikeuttavat kuolleiden kalojen havaitsemista. Luontainen veden pH Suomen jokivesistöissä on 6-7, humusvesissä jonkin verran pienempi. Tavoitteellisena happamuuden minimiarvona vuositasolla pidetään pH-arvoa 5,5.

Happamuus on Pohjanmaan jokivesien suurin vesiensuojeluongelma ja merkittävin syy siihen, että alueen jokien eliöstö on vähälajisempaa kuin muualla. Ongelman perussyy on alueen happamassa maaperässä, happamissa sulfaattimaissa, ja näiden tehokkaassa kuivattamisessa. Pahin tilanne syntyy, kun kuivaa kesää seuraa sateinen syksy tai seuraavana vuonna kova kevättulva, joka huuhtoo kuivan kauden aikana muodostuneet happamat yhdisteet ja metallit vesistöihin. Kaksi edellistä kesää olivat hyvin kuivia ja lämpimiä, minkä vuoksi olosuhteet happamien yhdisteiden muodostumiselle ovat olleet poikkeuksellisen suotuisat. Kun rikkiyhdisteet pääsevät kuivan kesän tai kuivatuksen vuoksi hapettumaan, ei asialle ole tehtävissä juuri mitään. Loppuvuoden suuret sademäärät ja lumien sulamisvedet ovat huuhtoneet happamat yhdisteet vesiin ja nostaneet esimerkiksi Kyrönjoen ja Lapväärtinjoen virtaamat vuoden huippulukemiin. ELY-keskus seuraa tilannetta.

Lisätietoja:

  • Erikoistutkija Anssi Teppo, puh. 0295 027 948

Päivitetty