Ylijohtaja Kari Virrannan puhe Varkauden maaseutumarkkinoilla 28.8.2010, Taulumäen tori, Varkaus.
Hyvät kuulijat, torikauppiaat hyvä markkinaväki
Nykyisellään monilla paikkakunnilla pidetään maalaismarkkinoita. Maaseutu, maataloustuotanto, puutarhatuotteet, kotiteollisuustuotteet ja muut maaseudun pientuottajien työt ovat muodissa ja uudelleen arvossaan. Kotimainen ruoka on noussut arvoonsa. Lähiruoka ja luomuruoka ovat monien huulilla. On hienoa, että täällä Varkaudessa maakunnan teollisuuden kehdossa Taulumäen torilla vietetään maalaismarkkinoita. On hyvä, että erilaiset kulttuurit lyövät kättä toisilleen.
Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa. Lyhyt kesä ja alhainen lämpötila rajoittavat viljeltävien kasvien määrää. Kesähallat, liika kuivuus tai ylenpalttinen sade tuovat omat haasteensa maatalouden harjoittamiseen. Sijaintimme tuo kuitenkin myös monia etuja. Pitkät valoisat kesäpäivät ja -yöt tuottavat kasviksiin aromia ja väriä. Muutamat kasvit hyödyntävät kesäöiden lämmön ja valon kasvamalla myös öisin! Kylmä talvi auttaa pitämään maaperää puhtaana.
Suomalainen yhteiskunta, maaseutu mukaan luettuna, on kokenut viimeisimmän viidenkymmenen vuoden aikana suuren mullistuksen ja muutoksen. Agraariyhteiskunnasta on siirrytty jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan. Yhä suurempi osa maamme väestöstä saa toimeentulon erimuotoisesta palvelutyöstä. Kansantulo on kasvanut voimakkaasti. Köyhästä ja jopa hieman takapajuisesta yhteiskunnasta on kehittynyt yksi maailman vauraimmista ja rikkaimmista maista. Viimeviikkojen aikana olemme saaneet amerikkalaislehdeltä mairean arvostelun: olemme maailman paras maa heidän mittareillaan. Erityisesti koulutus ja terveydenhuolto saivat hyviä arviointeja. Vaikka kyseessä on vain yksi arvio, voimme silti olla ylpeitä tuloksesta. Samansuuntaista ovat kertoneet myös muut tutkimukset mm. koulutusjärjestelmästämme. Hyvinvointi myös maaseudulla on lisääntynyt olennaisesti, vaikkakin maaseutu on ollut menettäjän osassa mitä erityisesti väestöön tulee. Väestö on keskittynyt eteläiseen Suomeen, isompiin maakuntakaupunkeihin ja kirkonkyliin.
Pohjois-Savo on yksi maamme vahvimmista maatalousmaakunnista, erityisesti maitomaakunta. Maidontuotanto kasvaa edelleen huolimatta siitä, että maidontuottajien lukumäärä on laskenut ja laskee edelleen. Pohjois-Savon asema maidontuotantoalueena vahvistuu. Maakunnan näkökulmasta hyvää on myös se, että maito jalostetaan omassa maakunnassa. Jos ostamme kotimaista juustoa, melko varmasti syömme lähiruokaa, maakunnan maidosta maakunnassa valmistettua tuotetta.
Kotimaisella ruualla on hyvä maine. Lähi- ja luomuruoka ovat viime vuosien aikana nostaneet suosiotaan, joskin luomuruoan tuotanto ja myynti on edelleenkin vähäistä. Olipa ruokamme mitä syömme luomua, lähiruokaa tai muuta kotimaassa tuotettua, voimme syödä turvallisin mielin. Elintarvikkeiden laatuketju on kunnossa ja viranomaisvalvonta toimii. Kuluttajien kannalta olennaista on se, että tiedämme ja voimme olla varmoja siitä mitä syömme. Kun emme halua syödä geenimuunneltua ruokaa, tuotteita ostaessamme meidän tulee tämäkin tietää. Tuotteissa tulee edelleenkin olla selkeät merkinnän alkuperästä ja siitä onko tuote kotimainen vai ei. Kesäaikaan ilmeisimmin elintarvikelakon jälkimainingeissa ei millään tahtonut grillituotteista löytyä merkintää tuotteen kotimaisuudesta. Silloin kun joutsenmerkkiä ei näy, on syytä epäillä tuotteen alkuperämaan olevan jokin muu kuin kotimaa.
Suomessa on noin 2500 pientä paikallista elintarvikejalostajaa, useampi sata hieman suurempaa alueellista toimijaa ja muutamia kymmeniä valtakunnallisia suuria elintarvikealan yrityksiä. Nämä pienet yritykset ovat juuri niitä, jotka ylläpitävät ja rakentavat suomalaisen ruokakulttuurin paikallista moniulotteisuutta. Meidän tulisi kyetä kehittämään elintarvikkeiden jatkojalostusta. Maakunnan alueella toteutetut erilaiset elintarvikealan kehittämishankkeet eivät kaikilta osin ole tuottaneet toivottua tulosta, emme ole kyenneet lisäämään elintarvikealan jalostavia yrityksiä
Ruoan tuottamisessa on syytä muistaa eettiset periaatteet. Kotieläintaloudessa pitää huolehtia eläinten hyvinvoinnista, tuotannon pitää olla kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti järjestetty ja ruoan tuottajan, olipa kysymys lypsäjästä tai pelloilla työtä tekevästä maamiehestä, hyvinvoinnista on huolehdittava. Silloin kun lypsäjä tai eläintenhoitajan hyvinvointi ei ole kunnossa, on riski siihen, että eläimetkään eivät voi hyvin.
Pohjois-Savon kilpailukyvyn ja vetovoimaisuuden kehittäminen edellyttää myös pehmeiden arvojen
huomioimista: ihmisille täytyy tarjota elämänlaatua, harrastustoimintaa, luontokokemuksia, erilaisia vaihtoehtoja, jotta he kokevat mielekkäänä muuttamiseen Pohjois- Savoon. Tämä tulisi ottaa huomioon alueen kehittämistoimenpiteistä ja -kohteista päätettäessä. Meidän pitää luoda maaseudusta entistä houkuttelevampi asumisen ja yrittämisen ympäristö. Maankäytön suunnittelun on oltava kiinteä osa kylien ja nykyisten kirkonkylien toiminnallista suunnittelua. Maaseutualueiden kehittäminen tulee perustua alueen luontaisiin edellytyksiin ja olosuhteisiin. Maakunnassamme syrjäisen maaseudun alueet ovat verraten pieniä. Valtatie halkoo maakuntaa ja tuo mukanaan elämänsykkeen suureen osaan maakuntaa. Viitostie on maakunnan elämänlanka. Kun puhutaan maaseudusta, pitää muistaa, että keskeisimpiä kehittämiskohteita ovat kirkonkylät. Maaseudun kehittämisyhdistysten, Ylä-Savon Veturi ry:n, Mansikka Ry:n ja Kalakukko ry:n on syytä entistä painokkaammin suunnata toimintaansa myös kirkonkyliin. Elävä kuntakeskus muodostuu entistä tärkeämmäksi maaseudun palvelujen turvaamisessa kun julkisen palvelutarjonnan verkko väistämättä supistuu.
Maaseudun rakentamisessa hyvät tontit ja luonnonläheisyys ovat valttikortteja. Merkittävää ei ole tontin hinta vaan se, että tontit ovat hyvällä paikalla, lähellä luontoa ja hyvien liikenneyhteyksien, myös tietoliikenneyhteyksien päässä. Maaseudun rakennuslupa-asiat, erityisesti rantarakentamisen mahdollisuudet on jatkossakin turvattava. Laajakaista on tänä päivänä välttämättömyys kaikille. Lähitulevaisuudessa iso osa julkisista palveluista tuotetaan verkkoja pitkin. Jos asuntoon ei ole mahdollista saada laajakaistaa, ei siihen saa myöskään asukkaita. Miltei mikä tahansa yritystoiminta edellyttää laajakaistan oloa.
Myös perinteiset liikenneolosuhteiden on oltava kunnossa. Perustienpitoon pitää saada lisää rahaa, jotta voimme pitää Itä-Suomen pientiestön edes säällisessä kunnossa. Puuhuolto ja maitokuljetukset edellyttävät liikennöintiä ympäri vuoden maidon osalta myös kelirikkoaikaan. Ja kyllä maaseudun mummojen on päästävä asioimaan kirkonkylälle julkisen liikenteen turvin. Taksilla haetulle maitolitralle tulee yksilön näkökulmasta kohtuuton hinta.
Varkauden seudulla ja osittain koko maakunnan maaseutuun on ratkaiseva vaikutus sillä miten paperitehtaiden tuotantomenetykset ja työpaikat saadaan turvatuksi. Varkauden kaupunki, Työ- ja elinkeinoministeriö sekä alueelliset toimijat ovat mielestäni tehneet hyvää työtä. Uusia yrityshankkeita on viriämässä. Ratkaisevaa kuitenkin on mitä Stora Enso tekee ja miten se sitoutuu jatkotyöhön.
Lisätietoja:
ylijohtaja Kari Virranta, Pohjois-Savon ELY-keskus, kari.virranta(at)ely-keskus.fi, puh. 0400 371 094