Naantalin edustan merialueen pilaantuneen sedimentin laajuutta ja määrää selvitettiin vuosina 2008 – 2009 kattavalla näytteenotolla. Kyseessä oli yhteishanke, jonka toteutti Lounais-Suomen ympäristökeskus (nyk. Varsinais-Suomen ELY-keskus, ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue) yhdessä Turun Korjaustelakka Oy:n ja Naantalin kaupungin kanssa. Hankkeessa arvioitiin myös erilaisia mahdollisuuksia pilaantuneen sedimentin käsittelyyn.
Pahiten orgaanisilla tinayhdisteillä pilaantuneita alueita on korjaustelakan ja Naantalin sataman edustoilla. Tämän selvityksen perusteella alueet näyttävät olevan erilliset. Korjaustelakan edustalta otettujen näytteiden perusteella sedimenttiä pilaavat myös raskasmetallit.
Riskianalyysi tehtävä ennen jatkotoimia
Selvityksen tuloksilla odotetaan olevan erityisen suuri merkitys tulevia mahdollisia kunnostusruoppauksia suunniteltaessa. Tätä ennen on tehtävä huolellinen riskianalyysi siitä, mitkä ovat pohjasedimenttiin kajoamisen ja pohjasta nostettavien pilaantuneiden massojen läjittämisen mahdolliset haitalliset seuraukset ja toisaalta saavutettavat hyödyt. Riskianalyysi toteutetaan seuraavaksi.
Ruoppaamatta jättäminen saattaa nousta varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Tämän puolesta puhuu kaksi tutkittua perustetta: Uusimpien tutkimusten mukaan vain osa, 20 – 25 %, organotinoista puolittuu noin vuoden kuluessa ja loput hyvin hitaasti, jos ollenkaan. Tutkimusten mukaan on mahdollista, että hyvin hitaasti hajoavat organotinat kertyvät huonosti eliöstöön.
Pilaantuneiden sedimenttien jättäminen koskemattomiksi pitää haitta-aineet paikoillaan. Ruoppaus levittää sedimentissä olevia organotinoja lähialueelle, ja ne lähtevät jossain määrin liukenemaan käsittelyn aikana. Oma ongelmansa liittyy ruoppausmassojen läjittämiseen. Meriläjitykselle on varmasti vaikea esittää perusteltua sijoituspaikkaa.
Ongelma kehittynyt vuosikymmenten saatossa
Pahiten pilaantuneiden alueiden korkeat organotina- ja raskasmetallipitoisuudet selittyvät suurelta osin alueen käyttöhistorialla. Aiemmin laivoissa käytetyt pohjamaalit, ns. antifouling-maalit, sisälsivät runsaasti orgaanisia tinayhdisteitä. Laivojen seistyä satamassa ja laivojen pohjia puhdistettaessa tinayhdisteitä on kertynyt näille alueille runsaasti.
Antifouling-maaleja on käytetty kiinnittyviä eliöitä vastaan. Laivojen pohjiin kiinnittyvät eliöt lisäävät pohjan karkeutta ja hidastavat laivojen kulkunopeutta lisäten näin polttoaineen kulutusta. Antifouling-maalit sisälsivät maailmalla tehoaineina pääasiassa tributyylitinaa (TBT) ja trifenyylitinaa (TPT), joiden todettiin olevan hyvin tehokkaita mm. merirokkoa, rihmaleviä ja muita kiinnittyviä eliöitä vastaan.
Merenkulussa TBT:n käyttö kiellettiin maailmanlaajuisesti vuonna 2003. Suomalaiset varustamot luopuivat TBT:ä tehoaineena sisältävien maalien käytöstä pääosin jo 1990-luvulla.
Lisätietoja:
Erikoissuunnittelija Harri Helminen, p. 040 723 8834
Varsinais-Suomen ELY-keskus, ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue,
vesien tilan yksikkö
Toimitusjohtaja Hans Sundqvist, p. 040 510 6963
Turun Korjaustelakka Oy